HS: Stubb pelkää unioninsa puolesta – ”En tiedä, onko EU ikuinen, ei varmaan”

Helsingin Sanomat: Stubb pelkää unioninsa puolesta – ”En tiedä, onko EU ikuinen, ei varmaan” 15.2.2016

Alexander Stubb ei voi ymmärtää suomalaisia, jotka vastustavat EU:n taakanjakoa pakolaiskriisissä. Presidentti Niinistön taannoista puhetta hän ei silti suostu arvostelemaan.

Näkymä on surrealistinen ja absurdi, sanoo valtiovarainministeri Alexander Stubb.

Istumme Sofitel-hotellin kirjastossa Brysselissä. Taustalla olevilla sohvilla lämmittelee kaksi maastopukuihin sonnustautunutta sotilasta. Pöydällä ja lattialla lojuu rynnäkkökiväärejä, radiopuhelimia, luotiliivejä ja muuta sotilaille elintärkeää tavaraa.

Heitä ei saa valokuvata. Lupaamme rajata heidät pois kuvista, joissa esiintyy Suomen valtion tuloista ja menoista vastaava henkilö.

“Ei tämä ole se Bryssel, josta lähdin vuonna 2008”, Stubb sanoo terroriuhan alla elävästä kaupungista, jonne hän on tullut jälleen kerran ministerikokoukseen.

Stubb on käynyt vaihtamassa puvun lokoisampaan asuun ja hänellä on puhumisen tarve. Välillä tuntuu kuin kuuntelisi terapiaistuntoon tullutta potilasta. Yhteen kysymyksistä hän lupaa vastata kahdessa minuutissa, mutta monologi venyy yli kymmenen minuutin mittaiseksi.

Puheenaiheena on Stubbille rakas Euroopan unioni, jonka kanssa hän on ollut tekemisissä 20 vuotta: tutkijana, virkamiehenä, europarlamentaarikkona ja useassa ministeriroolissa.

Tuo rakkauden kohde voi nyt huonosti, se on sairastunut. Ja sitä pitää puolustaa!

“Mutta nyt puuttuu johtavilta poliitikoilta kansalaisrohkeutta puolustaa eurooppalaisia arvoja”, hän sanoo.

EU:ta ympäröi tilanne, jota voi kutsua täydelliseksi myrskyksi. Unionia uhkaa historiallisen mittaluokan pakolaiskriisi, yhteisvaluutta euro ei ole vieläkään täysin kuivilla, itäeurooppalaiset poliitikot kyseenalaistavat länsimaisia perusarvoja ja Länsi-Euroopassa äärioikeisto kasvattaa suosiotaan.

Stubbin mukaan tilanne on nyt niin vaikea, että sitä voi verrata vuosiin 1950 ja 1990. Ensiksi mainittuna vuonna unionia rakennettiin maailmansodan tuhkasta. Vuonna 1990 oli takana Berliinin muurin murtuminen ja hetken päästä edessä Neuvostoliiton romahdus.

“1990 oli rohkeutta rakentaa EU, joka oli pisin askel kansallisvaltioiden suvereniteetin jakamisessa. Ja samalla aloitettiin prosessi, jossa uskallettiin ottaa entisiä autoritaarisia kommunistisia regiimejä (hallintoja) mukaan. Historian unohtaa aika nopeasti.”

Stubbilla on vaikeuksia ymmärtää suomalaisia, jotka vastustavat EU:n taakanjakoa pakolaiskriisissä. Hän varoittaa, että Suomi saattaa pelata itsensä pussiin.

Jos suomalaiset ensinnäkin tukevat Schengenin vapaan liikkuvuuden estäviä rajatarkastuksia, toisekseen vastustavat taakanjakoa ja kolmanneksi vielä pitävät vaatimuksenaan, että turvapaikkahakemukset on käsiteltävä maissa, joihin ihmiset ensiksi tulevat – silloin voi Stubbin mukaan käydä köpelösti.

Tosi köpelösti.

“Suomi jäisi ilman yhteistyötä mottiin, jos Venäjältä tulisi ihmistulva”, Stubb sanoo.

Stubb ei “olisi kuuna päivänä uskonut”, että näkisi vielä sen päivän, että Ruotsi, Norja ja Tanska ottavat käyttöönsä rajatarkastukset.

Teot ja puheet ovat koventuneet kautta Euroopan, myös Suomessa. Presidentti Sauli Niinistö sai aikaan porun valtiopäivien avajaispuheellaan, jossa hän totesi muun muassa näin: “Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita.”

Stubb menee hieman mutkalle, kun häneltä pyytää arviota Niinistön puheeseen.

“Puhettahan on tulkittu aika monipolvisesti. Itse olen tulkinnut sitä kahdesta tulokulmasta. Ensimmäinen on, että länsimainen ja eurooppalainen arvoperusta on uhattuna. Ja toinen tulkinta on, että tarvitsemme enemmän eurooppalaista yhteistyötä.”

Alkaisitteko moittia presidenttiä sanoistaan?

”Vaatimaton valtiovarainministeri ei moiti ketään.”

Kaikkien kriisien lomassa, ohessa ja yhteydessä unionin “epäilevä morsian” Britannia saattaa erota EU:sta. Stubbille asia on “anglofiilinä” henkilökohtainen: hänellä on brittivaimo ja hänen nuoruutensa suursaavutus – väitöskirja – on kuulusta englantilaisesta opinahjosta London School of Economicsista.

Stubbin väitös vuodelta 1999 – Flexible integration and the Amsterdam Treaty: negotiating differentiation in the 1996–97 IGC – käsitteli juuri sitä, mistä nyt Britannian kanssa väännetään.

“Paradoksaalisesti väittelin joustavasta yhdentymisestä eli siitä, miten kaikkien maiden ei tarvitse tehdä kaikkea yhtä aikaa. Erilaisia poikkeamia EU:n historiassa on ollut pilvin pimein.”

Britannia on jälleen ruinaamassa EU:sta erivapauksia. Epäselvää on, saako se niitä. Ja se, onko sillä mitään väliä, kun britit päättävät, jäädäkö vai lähteäkö.

Ajatus Britannian erosta saa Stubbin vakavaksi. Hänen mukaansa se johtaisi lyhyellä aikavälillä markkinoiden ja politiikan kaaokseen, Britanniassa ja muissa EU-maissa.

“Britannia ja EU heikkenisivät ulko- ja turvallisuuspoliittisesti. EU:n sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn kehittäminen ja normien purkaminen vaikeutuisivat. Suomi menettäisi hyvän liittolaisen. EU:n rooli rauhanvälittäjänä heikkenisi.”

Viime viikkoina monet eurooppalaispäättäjät ovat lausuneet pelkäävänsä, että koko höskä nimeltä EU ihan oikeasti romahtaa.

Onko tällainen käynyt Stubbin mielessä?

“En tiedä, onko EU ikuinen, ei varmaan. Varmaan vuonna 2020 nähdään, että selviämmekö me tästä. On mielenkiintoista nähdä, millainen maailma on 15 vuoden päästä.”