MTV: Stubb nostaisi Suomen pakolaiskiintiötä – muuttaisi myös Dublin-sopimusta 29.2.2016
Alexander Stubb: Puheeni Kokoomuksen Eurooppa-tilaisuudessa 29.2.2016
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) nostaisi pakolaiskiintiötä ja muuttaisi Dublin-sopimusta.
Alexander Stubb totesi kokoomuksen Eurooppa-tilaisuudessa pitämässään puheessa, että lisäisi humanitaarista maahanmuuttoa pakolaiskriisin hoitamiseksi.
Stubb kertoi tarkoittavansa humanitaarisen maahanmuuton lisäämisellä sitä, että perusteettomat turvapaikanhakijat ohjattaisiin takaisin, mutta aidosti suojelun tarpeessa olevien pakolaisten vastaanottoa lisättäisiin.
– Ja kyllä – organisoitu humanitaarinen maahanmuutto tarkoittaa myös sitä, että Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan huomattavasti, Stubb lisäsi.
Stubb luetteli puheessaan, mitä Suomen ja Euroopan unionin tulisi pakolaiskriisin hoidossa muuttaa, jotta kriisi saataisiin selätettyä.
Hän kritisoi esimerkiksi Dublin-sopimusta, jota tulisi Stubbin mukaan muutta niin, ettei mihinkään maahan kohdistu kohtuutonta painetta.
– Onko se enää Suomen omaltakaan kannalta järkevää, kun Venäjästä saattaa tulla uusi reitti turvapaikanhakijoille? Stubb kysyy puheessaan.
______________________________________________
Alexander Stubb: Puheeni Kokoomuksen Eurooppa-tilaisuudessa 29.2.2016
[...]
Eurooppa on nimittäin jälleen erittäin kovan paikan edessä. Ja kun sanon Eurooppa, tarkoitan luonnollisesti myös Suomea. Suomi on osa Eurooppaa, ja mitä Euroopassa tapahtuu, tapahtuu myös Suomelle. Hyvässä ja pahassa.
Meillä on yhtä aikaa käsissämme monta isoa haastetta:
1. Miten huolehdimme turvapaikanhakijoista ja pakolaisista tavalla, joka kunnioittaa heidän ihmisarvoaan mutta myös tavalla, joka ei vaaranna EU-maiden sisäistä ja keskinäistä yhtenäisyyttä eikä eurooppalaisen yhteistyön tuloksia? Miten vähennämme perusteettomia turvapaikkahakemuksia, jotta voimavaroja jää auttamaan todellisen avun tarpeessa olevia?
[...]
Ensin muutama sana maahanmuuton mittasuhteista. Eurooppaan, myös Suomeen on tullut poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Koko Eurooppaan yli miljoona ja Suomeen viime vuonna 32 000. Se on paljon. Paine on monissa EU-maissa kova. Mutta EU-maiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 500 miljoonaa. En millään tavalla vähättele valtaavaa haastetta; en kustannuksia, en kotouttamisen vaikeutta, en turvallisuusriskejä. Mutta en myöskään usko, että reilut miljoona ihmistä – joista iso osa aidosti tarvitsee suojelua ja perusteetta tulleet pyritään palauttamaan takaisin – olisivat uhka Euroopan kulttuurille ja elämäntavalle. Päinvastoin: Jos onnistumme kotouttamisessa ja saamme uusille eurooppalaisille työtä, pitkällä tähtäimellä he vahvistavat Euroopan taloutta. Siis JOS onnistumme.
Toinen huomio talouden kannalta: Ne, joiden etua palvelee Euroopan heikentyminen, näyttävät toivovan, että vapaan liikkuvuuden Schengen-alue romahtaa ja EU-maiden välillä palataan vanhanaikaisiin rajatarkastuksiin. Joka meillä sellaista toivoo, unohtaa, että vapaalla liikkuvuudella on iso taloudellinen merkitys myös Suomelle. Saksalainen Bertelsmann-säätiö on laskenut, että Schengenin romahtaminen maksaisi EU-maille seuraavan kymmenen vuoden aikana vähintään 470 miljardia euroa, mahdollisesti paljon enemmän. Joka tapauksessa se tekisi ison loven EU-maiden jo nyt hauraaseen talouskasvuun. Näin käy, jos kuljetusten kustannukset kasvavat ja tavaran liikkuminen hidastuu. Viennistä riippuvaiselle Suomelle tämä olisi erityisen ikävä isku. Myös ihmisten vapaa liikkuvuus on ollut suomalaisten etu.
Mitä meidän pitää siis tehdä? Tässä kokoomuksen ohjelma. Ja nämä koskevat siis EU-tasoa. Kotimaiset toimet kotouttamisessa ja muussa vaatisivat kokonaan oman puheen.
1. Laitetaan Schengenin ulkorajavalvonta toimimaan, tarvittaessa yhteisvoimin. Tuen ajatusta Euroopan yhteisestä raja- ja merivartiojärjestelmästä. Kreikan, Italian tai Suomen ulkoraja on myös meidän kaikkien yhteinen ulkoraja. Jokaisella maalla on ensisijainen vastuu – ja velvollisuus – hoitaa rajansa. Mutta jos se ei jostakin syystä onnistu, muilla jäsenmailla pitää olla oikeus ja velvollisuus auttaa. Lähettämällä rajavartijoita, materiaalia tai vaikka rahaa. Tähän liittyy totta kai herkkyyksiä. Rajavalvonta on perinteisesti nähty valtion omana asiana. Mutta tähänkään ei pidä suhtautua tunteellisesti tai ideologisesti vaan kylmän käytännönläheisesti. Tehdään se, mikä on järkevintä. Pidetään mielessä, että myös Suomella on valvottavanaan pitkä raja ja voimme hyvin tarvita apua, jos tilanteet muuttuvat nopeasti. Samalla on katsottava, että EU:n seuraava rahoituskehys – budjetti – on riittävän joustava vastaamaan tällaisiin uusiin tarpeisiin.
2. Kitketään ihmissalakuljetus. Ihmiset, jotka tekevät rahaa toisten ihmisten äärimmäisellä hädällä, ovat häikäilemättömiä, röyhkeitä rikollisia, jotka meidän täytyy pysäyttää ja saada vastuuseen teoistaan. Tarvitsemme tiivistä yhteistyötä eri maiden ja eri toimijoiden kesken.
3. Hoidetaan maahantulijoiden vastaanotto ulkorajoilla paremmin, tarvittaessa yhteisvoimin. Ihmisille pitää tarjota kohtuulliset olosuhteet. Yhtä tärkeää on, että heidät rekisteröidään ja heidän asiansa käsittely tapahtuu nopeasti. He, joilla on perusteet saada turvapaikka, ohjataan eteenpäin, ja he, joilla perusteita ei ole, ohjataan takaisin. Oleellista on se, että jokainen otetaan vastaan ja kohdataan ihmisarvon mukaisesti.
4. Uudistetaan Dublin-järjestelmä niin, ettei mihinkään maahan kohdistu kohtuuton paine. Nyt sääntönä on, että maahantulija on sen maan vastuulla, johon hän tulee. Mutta onko se enää kohtuullinen vaatimus, kun Kreikkaan tulee tuhansia ihmisiä päivässä? Ja onko se enää Suomen omaltakaan kannalta järkevää, kun Venäjästä saattaa tulla uusi reitti turvapaikanhakijoille? On järkevämpää, että taakkaa turvapaikkahakemusten käsittelystä voidaan jakaa tai ottaa yhteiseurooppalaiseen hoitoon. Suomen pitää välttää joutumasta tilanteeseen, jossa me joudumme yksin käsittelemään suuren määrän turvapaikkahakemuksia. Meidän pitää auttaa muita ja edellyttää, että myös meitä autetaan, jos tilanne vaatii.
5. Lisätään humanitaarista maahanmuuttoa. Se tarkoittaa, että perusteettomat hakijat havaitaan heti ja heidät ohjataan takaisin. Vastapainoksi lisätään pakolaisten vastaanottamista. Siis ihmisten, jotka ovat aidosti ja oikeasti suojelun tarpeessa. Aloitetaan Turkista, koska tarvitsemme Turkin yhteistyötä. Annetaan YK:n pakolaisjärjestön arvioida ihmisten tarpeita, ja sijoitetaan pakolaiset eri puolille Eurooppaa. Tähän pitää saada kaikki EU-maat mukaan, koska mitä pienempi joukko maita ottaa vastaan pakolaisia, sitä isompi taakka lankeaa kullekin maalle. En usko, että kaikkia saadaan mukaan vapaaehtoiselta pohjalta. Tarvitaan kannustimia. Sellaisia voisi löytyä vaikka EU:n rakenne- ja koheesiorahoista. Ellei jäsenmaalla ole solidaarisuutta muita EU-maita kohtaan ottaa vastaan pakolaisia, miksi muiden pitäisi olla solidaarisia ja antaa sellaisille maille rahallista tukea? En tarkoita nykyistä rahoituskehystä, josta on jo sovittu, vaan tulevasta. Ja kyllä – organisoitu humanitaarinen maahanmuutto tarkoittaa myös sitä, että Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan huomattavasti. En voi nyt antaa tarkkaa lukua mutta huomattavasti
6. Yhtenäistetään käytäntöjä niin, että turvapaikanhakijoiden ei tarvitse liikkua EU-maasta toiseen. Nyt eri mailla on erilaiset kriteerit turvapaikan myöntämiselle ja erilaiset etuudet turvapaikan saaneille. Se johtaa väistämättä siihen, että hakijat pyrkivät tiettyihin maihin toisten sijasta. Samalla kun käytäntöjä yhtenäistetään, pitää asettaa rajoituksia sille, että turvapaikkaa haetaan useasta EU-maasta. Tässä on hyvä huomata, että liikkuminen on totta kai vapaata viimeistään sitten kun tulija on saanut EU-maan kansalaisuuden
7. Viimeisenä, enemmän kotimaisena mutta silti erittäin tärkeänä kohtana. Se, että Suomeen tuli viime vuonna 32000 turvapaikanhakijaa (joista arvioiden mukana alle puolet saa turvapaikan), ei uhkaa suomalaista yhteiskuntaa. Uusi tilanne teettää kovasti työtä, se aiheuttaa kuluja, se vaatii sulattamista ja siihen varmasti liittyy riskejä. Onnistunut lopputulos vaatii vaivannäköä molemmilta osapuolilta: suomalaisilta joustavuutta, lämmintä sydäntä ja avarakatseisuutta sekä turvapaikanhakijoilta paikallisen kulttuurin kunnioittamista ja halua kotoutua. Mutta ei Suomi yhteiskuntana ei ole vaarassa. Kestämme kyllä.