Yle: "En pelkää suomalaisia, mutta pelkään täällä eläviä irakilaisia" – Turvapaikanhakijan on vaikeaa olla avoimesti homo

Yle: "En pelkää suomalaisia, mutta pelkään täällä eläviä irakilaisia" – Turvapaikanhakijan on vaikeaa olla avoimesti homo 14.11.2016

Ahdistelu, pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden todellisuutta.



Zaid on asunut lähes vuoden Suomessa. Kotona Irakissa kukaan ei tiennyt hänen homoudestaan.

– Olen nähnyt miten käy ihmisille, jotka ovat olleet siellä avoimesti homoseksuaaleja. Heidät on vangittu ja tapettu. Se on yksinkertaisesti vaarallista.

Seksuaalinen suuntautuminen oli yksi syy siihen miksi Zaid päätti paeta Irakista. Hänen kaksi veljeään lähtivät myös. Hekään eivät tiedä veljensä homoudesta. Toinen jäi Tanskaan ja toinen Ruotsiin.

– Vain minä jatkoin Suomeen, hän kertaa.

Ylen ruotsinkielisen Huvudstadsregionen -toimituksen toimittaja Carina Bruun tapasi kolme homoseksuaalia maahanmuuttajaa. Voit lukea alkuperäiskielisen artikkelin

Zaid raiskattiin Kirkkonummella

Zaid yritti kaikin keinoin peitellä seksuaalista suuntautumistaan Kirkkonummella sijainneessa vastaanottokeskuksessa.

– Jaoin huoneen kuuden muun henkilön kanssa. Kerran kaksi huonetoveriani tarjosi minulle juotavaa ja sammuin. Kun heräsin minut oli raiskattu.

Raiskauksen jälkeen Zaidin tilanne kävi kestämättömäksi ja hän murtui täysin.

– Sosiaalityöntekijä kysyi minulta moneen kertaan mitä oli tapahtunut, mutta olin vain hiljaa ja itkin. Lopulta nainen ymmärsi, että olen homo ja sain siirron Helsinkiin muiden seksuaalivähemmistöjä edustavien turvapaikanhakijoiden joukkoon.

"Helsingissä sain olla oma itseni"

Helsingissä Zaid kohtasi pääkaupunkisedun seksuaalivähemmistöjä edustavan järjestön HeSetan edustajia ja pääsi mukaan näiden ulkomaalaisille järjestämään tapaamiseen.

Zaid uskalsi ensimmäistä kertaa kertoa avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestaan ja hän ilmoitti raiskauksestaan poliisille.

– Kuulin myöhemmin, että ne kaksi irakilaista, joiden epäilen raiskanneen minut, ovat palanneet vapaaehtoisesti Irakiin. Siksi poliisi ei voinut viedä tutkintaa eteenpäin.

Zaidilla on nyt oleskelulupa Suomessa, hänellä on oma asunto ja hän voi paremmin. Edelleenkään hänen ei ole helppoa olla avoimesti homo.

– En pelkää suomalaisten kanssa, mutta pelkään yhä täällä eläviä irakilaisia, Zaid sanoo.

Zaid olisi mielellään halunnut käydä homoklubilla Helsingissä, mutta niihin on vaikeaa päästä sisään.

Syksyn aikana on kerrottu ainakin yökerho DTM:n estäneen turvapaikanhakijoiden sisäänpääsyn sillä perusteella, että heillä ei ollut suomalaista henkilöllisyystodistusta. DTM tosin ilmoitti myöhemmin muuttaneensa politiikkaansa, muut yökerhot eivät.

– Olen ollut täällä yli kymmenen kuukautta, mutta useimmat meistä eivät pääse edelleenkään sisään homobaareihin. Syynä henkilöllisyystodistuksen puute. Se asiakirja, jonka olemme saaneet Maahanmuuttovirastosta, ei kelpaa.

Alin ystävä teki itsemurhan

Ali kertoo ystävänsä tappaneen itsensä yhdessä Helsingin vastaanottokeskuksista syksyllä. Ali ei halua kertoa yksityiskohtia paitsi sen, että muut turvapaikanhakijat olivat uhanneet vuotaa tietoa ystävän seksuaalisesta suuntautumisesta.

– Kun ihminen on kotoisin konservatiivisesta yhteiskunnasta, näistä asioista on vaikea puhua. Ystäväni voi huonosti ja hän pelkäsi, että hänen perheensä saa tietää hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Itsemurha oli hänelle ulospääsytie, Ali kertoo surullisena.

Ali peräänkuuluttaa lisää apua ja tukea seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille. Alille tärkeä tuki oli pääkaupunkiseudun seksuaalivähemmistöjen tukiyhdistyksen HeSetan sosiaalityöntekijä, joka kuunteli ja auttoi häntä.

Helsinkiin on perustettu oma osasto seksuaalivähemmistöjen turvapaikanhakijoille. HeSetan järjestämän tapaamiset ovat Alille tärkeitä ja hän toivoo, että HeSetan lisäksi myös muut organisaatiot, kuten Seta ja Kriisikeskus, kantaisivat kortensa kekoon.

Monet välttelevät Itäkeskusta

HBTL-ihmiset kokevat tietyt Helsingin kaupunginosat turvattomina.

– Minun trans-ystäväni eivät esimerkiksi uskalla mennä Itäkeskukseen. Siellä heitä ahdistellaan ja uhataan muista Lähi-idän maista tulleiden ihmisten toimesta, Ali kertoo.

– Ystäväni päälle on myös yritetty ajaa autolla ja hänet on pahoinpidelty useita kertoja, Ali jatkaa.

Hassen Hanini vetää vertaistukiryhmää

Hassen Hanini on asunut Helsingissä joulukuusta 2013 lähtien. Hän pakeni Tunisiasta.

– Vallankumouksen jälkeen vuonna 2011 unelmoimme vapaudesta, demokratiasta ja maasta, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Sen sijaan minua alettiin ahdistella ja jouduin kokemaan paljon ikäviä asioita. Siellä alkoi olla suorastaan vaarallista, joten pakenin ja tulin tänne, Hassen kertoo.

Edellissyksystä lähtien HeSeta on organisoinut Suomeen tulleiden HBTL-henkilöiden tapaamisia. Nykyisin HeSetan hallituksen jäsenenä toimiva Hassen vetää myös vertaistukiryhmää.

– Aloitimme vuosi sitten pienenä keskusteluryhmänä. Tänä vuonna olemme kohdanneet yli 150 seksuaalivähemmistöjen edustajaa. Me tapaamme ja tuemme toinen toistamme. Se on turvallinen tila, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Autamme ihmisiä turvapaikanhakuprosessissa ja paperisodassa asianajajien avulla.

Hassenin mielestä Maahanmuuttovirasto on hoitanut huonosti HBTL-turvapaikanhakijoiden tilannetta. Syksyn aikana monia vastaanottokeskuksia on suljettu, mutta erilaisten uhkien takia seksuaalivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanhakijat tarvitsevat oman, erillisen yksikkönsä edelleen.

– Suomessa on ihmisiä, jotka ovat paenneet sisällissotaa, konflikteja ja vainoa. Osa ongelmista jatkuu myös täällä. Ei riitä, että oppii suomea, kotoutumisen pitää pitää sisällään myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen opettelun, Hassen painottaa.

– Suomessa kampanjoidaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta, transihmisten oikeuksien ja sateenkaariperheiden oikeuksien puolesta. Mutta mihin me asetumme tässä? Missä ovat järjestöt, jotka auttavat meitä?