Astrid Thors: Kahden professorin erilaiset puheenvuorot

Astrid Thors: Kahden professorin erilaiset puheenvuorot 11.10.2009

Kuluneella viikolla oli Helsingin Sanomissa kahden professorin puheenvuorot, joista toinen on saanut paljon enemmän mediajulkisuutta kuin toinen - eikä mielestäni julkisuus ole ollut oikeassa suhteessa puheenvuorojen tärkeyteen.

Maanantaina 5.10. professori Liisa Uusitalo kirjoitti otsikolla "Huomiojulkisuus uhkaa demokratiaa". Kirjoituksessaan hän oli huolissaan siitä, ettei demokraattisen, sivistyneen keskustelun pelisääntöjä enää kunnioiteta. Tiedon alkuperä ja todennettavuus muuttuvat yhä hämärämmiksi. Uusitalo katsoo, että internetissä ja blogeihin perustuvassa keskustelussa muodostuu samanmielisiä yhteisöjä ja tiedon todennettavuus on yhä hämärämpi.

Suvaitsemattomuus ja tietämättömyys muunlaisista ajattelutavoista voi jopa lisääntyä.

Edellisenä päivänä sama lehti oli julkaissut professori Timo Vihavaisen haastattelun, jossa hän väitti että kansakunta/älymystö on taas rähmällään eräissä asioissa - kuten feminismiin ja maahanmuuttoon, samalla tavalla kuin 1970-luvulla oltiin suhteessa stalinismiin.

Todettakoon, että mielestäni on erittäin tervetullutta, että professorit ovat valmiita ottamaan osaa julkiseen keskusteluun ja tuomaan tutkimustuloksensa laajemmin kansalaisten ulottuviin. Mutta tässä yhteydessä on varmaan sallittua myös arvioida, perustuvatko puheenvuorot tutkimukseen vai mielipiteisiin. Missä määrin Venäjän tutkimuksen professori on vertaillut eri maahanmuuttajaryhmien kotoutumista Euroopan maihin? Helsingin Sanomien jutun perusteella ei ihan tule vakuuttuneeksi, että kaikki Vihavaisen väitteet perustuisivat todennettavissa oleviin seikkoihin. Professorin arvovaltaa voi käyttää monella tavalla - myös väärin.

Kiinnostavaa on, että Vihavainen käyttää paljon täsmälleen sellaisia sanoja, jotka vilisevät joillakin internet-sivustoilla ja keskustelupalstoilla, joissa väitetään että kriittistä keskustelua vaiennetaan, että ollaan ns. maahanmuuttokriittisiä, kun itse asiassa kriittisyys liittyy islamin uskoon. Olisiko mahdollista, että Vihavainen on Uusitalon esittämällä tavalla saanut virikkeensä vain hyvin suppeasta piiristä?

Väite siitä, ettei maahanmuuton hyödyistä ja haitoista saa keskustella, toistuu säännöllisin väliajoin kaikilla ns. maahanmuuttokriittisillä sivuilla. Tämän väitteen koen erittäin merkillisenä. Lehdet ovat viimevuosina olleet täynnä mielipiteitä maahanmuutosta. Helsingin käräjäoikeuden päätös liittyen sananvapauteen vaatisi aivan oman kirjoituksen.

Toinen asia on, että mielestäni keskustelu ei todellakaan ole ollut syvällistä, vaan hyvin usein on keskusteltu stereotypioiden kautta. Keskustelun pinnallisuudesta johtuen luulen, että moni kansalainen on saanut aivan väärän kuvan siitä, minkälaista maahanmuutto tänä päivänä on.

Suurimmat ryhmät ulkomaalaisia, jotka asuvat täällä, ovat tulleet Venäjältä ja suurin osa on tullut tänne rakkauden, työn tai opiskelun perässä.

Koen myös henkilökohtaisesti epäonnistuneeni viestinnässä, koska olen yrittänyt käydä monipuolista keskustelua maahanmuuton hyvistä mutta myös vaikeista asioista. Emme ole peitelleet, että on ongelmia kotoutumisessa tai että on nuoria, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Olen yrittänyt aktivoida kansalaisia huomioimaan ns. kunniaväkivallan ongelmat ja olen korostanut, että meillä on laissa aukko kun maahamme on voitu perustaa puolue, joka on perusarvojemme vastainen.

Mutta Liisa Uusitalon kirjoitus on lohdullinen, koska ymmärrän, miksi jotkut viesteistämme ei mene perille - ns. "kriitikot" elävät omissa keskusteluyhteisöissään.

Voisi päinvastoin kysyä moniko ns. maahanmuuttokriitikko nostaa esiin maahanmuuton myönteisiä puolia? Äskettäin YK:n kehitysjärjestö julkaisi uuden raportin siirtolaisuudesta ja kehityksestä, jossa jälleen kerran todetaan, että siirtolaisuudella on myönteisiä merkitystä yhteiskunnille, edellyttäen että tulijat saavat tehdä töitä. Tämän ongelman Tommy Tabermann kiteytti äskettäin erinomaisesti: jos maahanmuuttaja tekee töitä, hänen sanotaan vievän jonkun toisen työn, mutta ellei hän tee töitä, hän vain loikoilee. Tiedä sitten