Kallio-lehti: Maija Anttila: Nollatoleranssi

Kallio-lehti: Maija Anttila: Nollatoleranssi 21.4.2010

Tapasin paria afrikkalaista nuorta miestä, jotka olivat joutuneet ennalta arvaamattoman väkivallan kohteeksi kotimatkallaan lähellä metroasemaa. Jonkinlainen nahkatakkiporukka oli käynyt yllättäen heidän kimppuunsa lyöden ja katuun kaataen. Mutta suurta rohkeutta osoitti se bussikuski, joka oli tullut apuun, häätänyt huligaanit pois ja kutsunut ambulanssin. Tästä teosta haluan kiittää bussin kuljettajaa. Nykyään niin moni jää yksin tällaisessa väkivaltatilanteessa.

Toisaalta se on ymmärrettävää, koska niin monet kokemukset osoittavat, miten auttajat on piesty ja joskus heitä on jopa syytetty pahoinpitelijöiksi. Mutta välinpitämättömyyden kasvu on tosi huolestuttavaa. Se koskee jokaista meistä. Jos kukaan ei ole kiinnostunut lähimmäisestään, niin millaiseen maailmaan me oikein ajaudumme?! Tuntuu tosi turvattomalta.

Nämä afrikkalaiset nuoret miehet ovat asuneet Suomessa jo vuosia. He ovat kouluttautuneet, saaneet työtä ja heillä on suomalaiset vaimot, jotka olivat tietysti kovin järkyttyneitä. Minusta meidän on viimeistään nyt sanottava selkeästi, että emme hyväksy minkäänlaista väkivaltaa ihmisten välisissä suhteissa. Se on selvä nollatoleranssi! Aina kun nyrkki puhuu, siitä seuraa pahaa jälkeä.

Vihan ja väkivallan kulttuuri tuntuu hiipineen yhteiskuntaamme kuin huomaamatta. Toisaalta me olemme sen havainneet ja siitä puhuneetkin, mutta sen määrä on tuntunut niin uskomattomalta, ettei siihen ole oikein osattu reagoida. Nyt on tullut aika laittaa rajat väkivallan kasvulle.

Väkivaltainen rasismi on vielä vaarallisempaa, koska se johtaa vähitellen siihen, ettei mitään erilaisuutta hyväksytä. Sellainen yhteiskunta on ikävä ja vaarallinen.

Meidän pitäisi käydä kunnollinen maahanmuuttoa koskeva keskustelu. Siinä yhteydessä pitäisi avata kaikki ennakkoluulot ja väärinkäsitykset, katsottava totuutta silmiin, miten maailma muuttuu ja meidän on osattava muuttua sen mukana. Tämän keskustelun johtajiksi tarvitaan poliittisia päättäjiä. Minusta se on meidän velvollisuutemme. Päättäjien pitäisi myös yrittää kirjoittaa niille lukemattomille sosiaalisen median ja blogisivujen sivustoille, missä käydään suoraan sanottuna aika vihamielistä ja rasistista keskustelua. Nämä keskustelut tarvitsevat jonkun rajan ja sisäisen kontrollin. Kaikkea pahaa oloaan tai frustraatioitaan ei ole tarkoitus kaataa toisten ihmisten niskaan. Ihmisillä on myös velvollisuus ja suuri oikeus yrittää käsitellä asioita itsekseen tai läheisten kanssa. Vihan lietsontaan ei pidä kenenkään osallistua ja sellaisesta on saatava olla rauhassa.

Kun katselin näitä afrikkalaisia nuoria miehiä, tuli mieleeni sukulaiseni ja sadat tuhannet muut suomalaiset, jotka ovat lähteneet ympäri maailmaa etsimään omaa maataan leveämpää leipää tai suvaitsevampaa ilmapiiriä. Minkälaisia kokemuksia heillä on ollut? Niistäkin olisi mukava saada tietoja, jotta voisi ymmärtää maahan ja maasta pois – politiikkaa hiukan paremmin. Toisaalta suomalaisilla on aina ollut se etu, ettei heitä ole koettu ”erilaisiksi” ainakaan värin perusteella, ennen kuin he ovat avanneet suunsa!

Maahanmuuttokeskustelussa naisten ja lasten osuus jää helposti marginaaliin. Siihen pitäisi saada selvä muutos. Vuoden pakolaisnainen Nasima Razmyar kertoo Uutispäivä demarissa 12.4. hyvin, miten maahanmuuttajanaiset ovat miehiä haavoittuvammassa asemassa. Suomalaisena naisena haluan edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta myös tänne tulevien ihmisten keskuudessa.