Super-lehti: Pakolaisohjaaja Tiiju Konttilan rankka työ: Selviytyjäpojat tulevat maailman kriisikohteista

Super-lehti 6-7/2009/Jukka Järvelä: Pakolaisohjaaja Tiiju Konttilan rankka työ: Selviytyjäpojat tulevat maailman kriisikohteista

Rovaniemeläinen pakolaisohjaaja Tiiju Konttila auttaa kovia kokeneista nuoria, jotka ovat selviytyneet turvaan maailman kriisipesäkkeistä. SPR:n vastaanottokeskuksen nuorten tukiasunnoissa asuu nelisenkymmentä 15–18-vuotiasta poikaa. He yrittävät uuden elämän alkuun napapiirin tuntumassa.

Rovaniemen tukiasunnoissa on menossa siivouspäivä. Sohvat, sängyt ja patjat on kannettu alkukesän lämpöön ulos, sisällä tuoksuu pesuaine ja hurisee pölynimuri. Asukkaat ohjaavat vieraan toimiston oven taakse, vaikka yhteistä kieltä ei löydy. Odottajalle tuodaan jostakin kohteliaasti tuoli.

Tiiju Konttilan työpaikka avattiin viime syyskuussa. Nuorten tukiasunnot on tarkoitettu alaikäisille ja ilman huoltajaa Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille. Tulijat ovat lähes poikkeuksetta poikia. Alle 15-vuotiaat ohjataan muualla maassa sijaitseviin ryhmäkoteihin. Kun saapuja täyttää 18 vuotta, hän siirtyy tukiasunnosta aikuispuolelle vastaanottokeskukseen.

– Pojat pesevät pyykit, siivoavat ja laittavat ruoan itse. Henkilökuntaa on kuitenkin aina paikalla.

– Yksikään työpäivä ei täällä ole samanlainen: juuri kun ajattelee ottavansa rauhassa kahvikupin käteen, eteen tulee saman tien 50 asiaa, jotka pitää hoitaa.

Asuntolassa on vajaa 20 työntekijää, joista yli puolet kulkee pakolaisohjaajan ammattinimikkeellä. Vastaavia tukiasuntoja on Suomessa kymmenkunta.

Kidutusta ja salakuljetusta

Aluksi tukiasuntola täyttyi somalialaisista ja irakilaisista. Haastatteluhetkellä asujina oli myös Afganistanista ja Iranista tulleita. Neljällekymmenelle turvapaikanhakijalle tarkoitettu yksikkö on ruuhkaisimmillaan täyttynyt 52 tulijasta.

Jokaiselle pojalle on tukiasuntojen hakemuksesta käräjäoikeudessa määrätty edustaja, joka vastaa nuoren edun toteutumisesta turvapaikkaprosessissa. Pakolaisohjaaja tekee yhteistyötä edunvalvojan kanssa. Myös tulkit, koulun henkilökunta ja monet viranomaiset kuuluvat lähes jokapäiväiseen yhteistyöverkostoon.

Suomeen tulija ohjataan mahdollisimman nopeasti kouluun. Pääaineena on suomen kieli, mutta myös matematiikkaa ja yhteiskuntatietoutta opetetaan.

Suomeen yksin tulleiden nuorten selviytymistarinat voivat olla rankkoja.

– Joskus perhe lähettää vanhimman poikansa maailmalle. Joku on tullut rekalla salakuljettajien mukana. Pojat eivät itse mielellään puhu näistä matkoista, eikä tapanani ole asiaa heiltä kysellä, elleivät he itse ota asiaa esille.

– Osa esimerkiksi Afrikasta tulleista on viipynyt vuosia matkalla Suomeen ja tehnyt välillä jossakin töitä ansaitakseen rahaa. Joidenkin taustalta löytyy pahoinpitelyä, kidutusta ja vankeutta eli ala-arvoista kohtelua. Toki joku on selviytynyt Rovaniemelle asti turvallisiakin reittejä pitkin.

– Kaikki Suomeen tulijat eivät tiedä, missä maassa he ovat. Joukossa on luku- ja kirjoitustaidottomia – sellaisia, jotka eivät ole koskaan pitäneet kynää kädessään.

Oikealla alalla

Tiiju Konttila valmistui vuonna 2005 mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyön lähihoitajaksi. Tulevaisuuden tavoitteena hänellä on joskus päätyä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Konttila on työskennellyt Lapin keskussairaalan sairaalakoulussa kuusi vuotta. Vuodeosastot, kotihoito ja mielisairaalatyökin ovat tulleet tutuksi.

– Työnteko ulkomaalaisten nuorten kanssa on mielenkiintoista ja haastavaa, kun tietää, mitä kauheuksia monet heistä ovat kokeneet ja miten tämä vaikuttaa heidän psyykeensä. Henkinen pahoinvointi voi näkyä esimerkiksi vatsakipuna ja unettomuutena. Tiedostan työni tarpeellisuuden.

Pahimmin kidutuksen kohteeksi jou-tuneilla on mahdollisuus päästä Oulun diakonissalaitoksen kidutettujen kuntoutusohjelmaan.

Me ja he

Rovaniemelle on viime aikoina tullut uusia turvapaikanhakijoita, mikä on synnyttänyt keskustelua esimerkiksi lehdissä. Kaikki ei aina ole sujunut suomalaisten ja vieraiden välillä ongelmitta. Konttilan mukaan tulijoiden kotiuttamisessa riittää työsarkaa.

– Esimerkiksi irakilaisilla ja kurdimiehillä on oikeus omaan kulttuuriinsa, mutta heidän on tiedettävä, että nyt eletään Suomessa. Meidän alan työntekijöiden on jotenkin tehtävä näiden poikien elämää tutuksi suomalaisille. Osa turvapaikanhakijoista taas ihmettelee sitä, miksi suomalaiset ovat niin arkoja ottamaan kontaktia heihin.

Jos Konttila saisi päättää, hän tehostaisi suvaitsevaisuuskoulutusta ja jalkautuisi tukiasunnon poikien kanssa kaduille ja kouluihin. Tieto vähentäisi ongelmia. Konttila myöntää senkin, että maahantulijat ovat tehneet Suomessa virheitä, joista on otettava opiksi.

Yhteisessä veneessä

Miten sujuu eri kulttuureista tulleiden nuorten elämä samassa asuntolassa? Melkein jokainen tulija osaa arabiaa uskontonsa kautta. Näin somalialainen ja irakilainen voivat keskustella keskenään.

– Pojat ovat varsin yhteisöllisiä. Mitkään rintamalinjat eivät näy täällä. He tietävät, että nyt ollaan samassa veneessä. Jos jollakin ei ole rahaa tai ruokaa, hän saa sitä muilta. Uudet tulijat on aina otettu sydämellisesti vastaan asuntolassa. Kuvailisin heitä kaikkia selviytyjiksi.

Tukiasunnossa asuja saa toimeentulotukea viikossa kuutisenkymmentä euroa. Sillä on hankittava ruoka, hygieniatarvikkeet ja kaikki muu tarpeellinen. Vain asuminen on ilmaista.

Työ ulkomaalaisten nuorten kanssa on syventänyt Konttilan ajatusmaailmaa. Esimerkiksi oma perhe saa valistusta turvapaikanhakijoiden ongelmista.

– Olen yleisestikin puhunut poikien puolesta: Suomeen tuleminen ei ole helppoa.

”Nyt minä happyhappy”

Irakilaiset turvapaikanhakijat Karzan, 17, ja Beeshrau, 17, puhuvat jo auttavasti suomea, vaikka Karzan on ollut maassa vasta neljä ja Beeshrau viisi kuukautta.

Molemmat nuoret miehet ovat tyytyväisiä Suomeen. Muistot kotimaasta eivät ole mukavia.

– Irak kaikki päivät problem. Nyt ei ongelmia, nyt hyvä: työntekijät hyvä, koulu hyvä, Karzan sanoo.

– Nyt minä happyhappy, en aikaisemmin.

Karzanin päivät kuluvat koulussa, maahanmuuttajien MoniNet-kulttuurikeskuksessa, jalkapalloa pelaten ja tukiasunnon muiden poikien parissa. Myös kalastus on rakas harrastus, ja ongella pohjoisen kylmissä vesissä on käyty jo useita kertoja.

Karzanin tavoin Beeshraukin haluaa nopeasti oppia puhumaan suomea hyvin.

– Irak ei hyvä, paljon terroristeja. Suomessa ei terroristeja, hän tiivistää.

Beeshraun päivät kuluvat koulun ja MoniNetin lisäksi kuntosalilla. Hän pyöräilee paljon kaupungilla.

Molemmat pojat ovat hyviä laulamaan, ja se kuului heti haastattelun jälkeen. Laulu osoittaa, että asiat ovat elämässä ainakin melko hyvin. Kun ongelmat kalvavat mieltä, on paljon hiljaisempaa.