Pääkirjoitus, STTK-lehti 3/2010: Maassa maan tavalla

STTK-lehti 3/2010, pääkirjoitus: Maassa maan tavalla

STTK teetti pari vuotta sitten strategiatyönsä alkajaisiksi tutkimuksen, jossa kysyttiin, millaisessa Suomessa haluat elää. Vastausten perusteella yksi hiljainen signaali herätti kummastusta. Tutkimus viestitti, että rasismi nostaa Suomessa päätään.

Tuolloin muistan monessa porukassa hämmästelyn, että höpöhöpö-puhetta. Eivät suomalaiset ole rasisteja eikä meillä ole muukalaisvihaa ja meille sopii tulla kunhan tulee kunniallisin aikein. Ja että tarvitsemme maahanmuuttajia paikkaamaan olevaa ja tulevaa työvoimapulaa.

Nyt tiedämme, että hiljainen signaali oli totta. Suomalaisten suvaitsevaisuus näyttää olevan silmänlumetta. Selkeää irtisanoutumista rasismista on enää vaikea kuulla esimerkiksi poliitikkojen suusta ja kansalaiskeskustelussa on suorastaan tulppa irti. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (ruots) on joutunut paitsi rasististen vihanpurkausten kohteeksi, myös kokemaan aikamoista venkoilua ministeritovereidensa taholta, kun nämä ovat olleet pidättyväisiä tukemaan edes oman hallitusohjelmansa mukaisia linjauksia. Mediat ovat alkaneet julkaista maahanmuuttokriittisiä juttuja aiempaa tarmokkaammin. Verkon keskustelupalstat täyttyvät puheesta, jota sylki suuhun tuo.

On arveltu, että seuraavissa eduskuntavaaleissa maahanmuuttajateema nousee yhdeksi tärkeimmistä. Kauhun sekaisin tuntein odotan aiheesta käytävää keskustelua. Sanonta maassa maan tavalla on jo nyt saanut verhokseen mitä uskomattomimpia tulkintoja. Mitähän se mahtaakaan tarkoittaa ensi keväänä, kun käymme vaaliuurnille?

Maahanmuuttokeskustelussa on paljon ällöttävyyksiä. Eräs niistä on käsitys, että maahanmuuttaja vie suomalaisten työpaikat. Tähän asti muualta tulevat ovat kelvanneet ajamaan bussejamme, leipomaan pitsamme ja siivoamaan jälkemme. Syy on yksinkertaisesti ollut se, että kantaväestö ei näihin hommiin ole hinkunut. Nyt kun työttömyys riivaa, maahanmuuttajista – jopa vuosikausia täällä työtä tai ammattia harjoittaneista – tehdään suomalaisen työttömyyden syypäitä. Nytkö sitten kelpaisi vessaharja suomalaisenkin käteen? Epäilen.

Itsetutkiskelu kannattaa. Helpointa on aloittaa kysymällä itseltään, miten haluaisin, että minua kohdellaan ihmisenä, työkaverina tai kansalaisena. Arvelenpa, että kohtelun kriteerit ovat aivan samat riippumatta siitä, mistä tulee, mikä on ihonväri tai mitä kieltä puhuu.

STTK:n viestintäjohtaja Marja-Liisa Rajakangas