Uusi Suomi: Jari Tervo: Näin demarit möhlivät

Uusi Suomi: Jari Tervo: Näin demarit möhlivät 30.4.2010
Jari Tervo: Wappu

Uuden Suomen ja Yle Puheen kolumnisti Jari Tervo kommentoi tuoreimmassa tekstissään demareiden puheista lähtenyttä maahanmuuttokohua.

- Maahanmuuttajat ovat tämän ajan proletaareja. Sosiaalidemokraatit eivät voisi pahemmin pettää aateperintöään kuin äyskimällä heille. Nyt maahanmuuttajat tietävät, että heidän kotinsa ei sijaitse ainakaan sosiaalidemokraattisessa liikeessä, Tervo sanoo.

Kohu alkoi, kun Eero Heinäluoma (sd.) vihjaili, että työperäiset maahanmuuttajat vievät suomalaisten työt.

Lue Tervon koko vappukolumni tästä!

_________________________________________________

Jari Tervo: Wappu

Walburgis oli legendan mukaan anglosaksisen kuninkaan isoleukainen tytär. Hän päätti jo varhain olla altistamatta itseään sille vaaralle, että juristisulhanen lähtee tuntureille testaamaan luistovoiteita ohikulkijoitten kanssa, tosin hotellilta poistumatta. Walburgis valitsi lihallisen rakkauden sijaan luostarin.

Walburgisin luostariura oli dynaaminen ja nousujohteinen. Hän päätti maallisen vaelluksensa abbedissana eli naisluostarin johtajana Heidenheimissa. Vielä kuolemansa jälkeenkin Walburgis teki näyttävää kirkollista uraa. Hänet saneerattiin pyhäksi. Suomalaiset muistavat Pyhää Walburgista huomenna voimalla pahoin.

Vappu on karnevaali. Maailmalla karnevaalilla tarkoitetaan laulua, tanssia, kulkueita, naamiaisia ja yleistä ilonpitoa. Laulut, tanssit ja kulkueet on vähennetty suomalaisesta vapusta minimiin sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti ja suomalaisen vasemmiston kannatus tippui kolmeenkymmeneen prosenttiin, ja alle. Suomalaisessa vapussa naamiaispuoli tarkoittaa sitä, että Helsingin keskustaan ilmestyy vajaaksi kahdeksi päiväksi kaksikymmentätuhatta Ben Zyskowicziä.

Vappu on Suomessa aina poliittinen. Kapitalisti saa kuulla kunniansa, ja se on tietysti aivan oikein. Tuntuu kuitenkin siltä, että suomalaisessa vasemmistossa vallitsisi aatteellinen rappio. Jutta Urpilaisen ja Eero Heinäluoman ärhentelevien, asiallisesti selvästi maahanmuuttajavastaisten puheenvuorojen jälkeen on mahdoton uskoa, että demarit taistelevat likaisimpien, raskaimpien ja huonosti palkatuimpien töitten tekijöitten puolesta, kansallisuudesta riippumatta.

Maahanmuuttajat ovat tämän ajan proletaareja. Sosiaalidemokraatit eivät voisi pahemmin pettää aateperintöään kuin äyskimällä heille. Nyt maahanmuuttajat tietävät, että heidän kotinsa ei sijaitse ainakaan sosiaalidemokraattisessa liikeessä.

Rafael Paasio otti tehtäväkseen 1960-luvulla kääntää demareitten kurssia pari piirua vasemmalle. Kun Heinäluoma ennen Jutta Urpilaista valittiin demareitten puheenjohtajaksi, hän otti kurssinreivausmotokseen: ”Pari piirua ihmisen suuntaan.” Motto kaipaisi perussuomalaisten oletettua kannattajakuntaa nuoleskelevien maahanmuuttopuheitten jälkeen täsmennyksen: kunhan ihminen ei ole ulkomaalainen.

Minun piti kirjoittaa vappukolumni vapusta ja viinasta, mutta eksyin sosiaalidemokratiaan. Kai ne ovat sitten kaikki epäselviä asioita.

Kyllä se niin sydäntä lämmittää, kun näkee suomalaisen vapunviettäjän palvovan Pyhää Walburgista eli oksentavan pusikkoon tai porttikongiin. Enää tätäkään pyhimyksenpalvontaa ei tarvitse tehdä oman kodin yksityisyydessä. Sydäntä operaatio lämmittää sen vuoksi, että siinä ihminen vain potee vapaudenkaihoaan.

Viinaa juomalla suomalainen janoaa vapautta. Vappuisin vapauden kaipuu on pimeän, kylmän, lumisen ja loputtomalta vaikuttavan talven jälkeen kiihkeimmillään. Demokratiassa kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu käyttäytyä parina päivänä vuodessa kuin pölvästi.

Viimeistään maanantaiaamun valjetessa pieni juhlija ymmärtää, että vapaus jäi tälläkin kertaa saavuttamatta: kokoonnuttiin parantamaan maailmaa, mutta maailma jäi ennalleen, kun sen sijaan maailmanparantajat tulivat huonoon kuntoon.

Niin viinanjuonissa kuin sosiaalidemokratiassakin tärkeintä on edelleen bernsteinilainen liike kohti vapautta, ei sen varsinainen saavuttaminen.