Turvasanomat: Suomessa ratkaisee työnteko

Turvasanomat, pääkirjoitus: Suomessa ratkaisee työnteko 30.4.2010

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (rkp) on jälleen tehnyt temppunsa, saaden asiallisen kotouttamispoliittisen aloitteen surkastumaan lähtökuoppiinsa. Vähintäänkin hänen torstainen puheensa ministeriön ETNO-neuvottelukunnan kissanristiäisissä on outo. Minkätähden kansamme oli tämäkin vielä nähtävä?

Maahanmuuttajataustaisten työssäkäynti on marginaali-ilmiö, mikä on yhteiskunnallisesti haitallista. Se alentaa verokertymää, edistää riippuvuutta tulonsiirroista ja luo joutilaita. Niillä taas on liikaa aikaa katkeroitumiseen, radikalisoitumiseen sekä ennenkaikkea vaikeuksiin joutumiseen.

Ministeri Thorsin ei siksi pidä kysyä, että miltä työssäkäyvästä maahanmuuttajasta tuntuu kun häntä ensin syyteltiin sosiaalipummiksi ja sen perään suomalaisen työpaikan viejäksi. Hänen pitää kysyä, että kuinka tämä ilmiö saataisiin yleistymään niin jottei sitä enää joudettaisi suu auki äilästelemään.

Ja mitä taas tulee ministerin ajatukseen, että kuka tahansa meistä voi olla maahanmuuttajan uusi ystävä, se on jo kyllin nolo aiheuttaakseen itse puheesta kertovan uutisen hyllyttämisen ainakin Turvasanomissa. Jos jo yksityishenkilöiden väliset ystävyyssuhteetkin ovat valtionasia, ollaan julkaisukelpoisuuden toisella puolella.

Näin asiaköyhän ja suoraansanottuna lapsellisen puheen päästäminen valtakunnalliseen levitykseen kertoo riittävästi maahanmuuttopolitiikkamme todellisuudesta. Siitä, ettei koko sanan takana ole tekoja minkään vertaa vaan lähinnä parasta toivotaan ja ollaan kaikki peukut pystyssä.

Minkätähden koko hallinnon poliittisesta ohjauksesta vastaava ei kykene tekemään yhtä ainoaa aloitetta itse asian edistämiseen? Sellainen ei ainakaan ole hyvän tahdon lähettiläiden nimeäminen. Se on joutava, uransa jälkipolttovaiheeseen siirtyneiden amerikkalaisnäyttelijöiden vihonviimeinen pelastusrengas tai oljenkorsi.

Se ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan, minkä johtava periaate on aina ollut hyöty ennen saarnaamista. Eli vaikka sähkömies saa olla uskonnoltaan mikä hyvänsä, kunhan tulee ajallaan ja työkunnossa työhönsä, sekä on ahkera. Ongelma tässä tapauksessa lieneekin, että kuinka saada maahanmuuttajataustaiset henkilöt ammattikouluun saati sieltä valmistumaan.

Suomalaisen yhteiskunnan johtava perinne on tähän asti ollutkin se, että kukin on lunastanut paikkansa siinä olemalla työteliäs ja lainkuuliainen. Se mihin kukin on uskonut ja mitkä hänen juurensa tai perhesuhteensa ovat, on jätetty suosiolla rauhaan noudattamalla sosiaalisesti soveliasta etäisyyttä.

Erilaisten etnisten ryhmien väliset ristiriidat ovat uusi ja outo asia. Niin outo, että aihetta suorastaan yhteiskunnan valtavirrassa kartetaan, kuka maahanmuuttokriittisten piirien väitetyn uhkailun tähden ja toinen pelkää rasistiksi leimautumista. Eikä nyt kuultu asiaa auta. Onko Astrid Thors oikea nainen oikealla paikalla?