Hannu-Pekka Laiho: Hämmentävä tappouhkaus 16.4.2010
Hikoilin torstaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentän vanhassa kotimaan terminaalissa valtavan matkustajaruuhkan keskellä autuaan tietämättömänä Atlantilla leijailevasta laavanokivipilvestä. Piti päästä Oslon kautta Reykjavikiin, mutta matka tyssäsi Osloon.
Helsingin turvatarkastusjonossa oli varmaankin toista sataa ihmistä. Jono luikerteli kohti läpivalaisua. Huomasin, että samassa kansalaisten ruuhkassa turvatarkastukseen jonotti myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors.
Yhtäkkiä vieressäni ollut suomalaisnainen tönäisi minua ja huudahti: ”Tuolla on tuo ministeri, se pitäisi heti ampua!” Hämmennyin tilanteesta, mutta sain sanottua jotakin, että ”eiköhän tuo ole sopimatonta”. Kiihtynyt rouva ei lopettanut: ”Rahtaa niitä mutiaisia tänne meidän rahoilla elätettäväksi!” Nyt oli jo vähän toipunut, ja sanoin, ettei Suomen maahanmuuttopolitiikka ole Thorsin keksintöä, vaan hän toteuttaa vain Vanhasen hallituksen hyväksymää maahanmuuttopolitiikkaa. Rouva jatkoi marmatustaan ja yritin jättäytyä hänestä etäämmälle.
Maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksistä viime aikoina käyty keskustelu on aivan järjetöntä. Liian moni suomalainen on saatu uskomaan, että työttömyys, talouslama, ahdistus, asunto-pula, kalliit hinnat ja ilmeisesti kohta myös tulivuorenpurkaus ovat maahanmuuttajien syytä. Porukka ei pysty, viitsi tai halua ottaa edes yksinkertaisista tosiasioista selvää. Ennakkoluuloja on paljon helpompi levittää.
En silti väitä, että maahanmuuttoasioihin liittyen kaikki olisi kunnossa – kaukana siitä. Viimeisin hallinnonuudistus on esimerkiksi pahanpäiväisesti sotkenut ministeriöiden maahanmuuttoasioiden hoitoa. Valtio ei varaa riittävästi rahaa, jotta pakolaisia saataisiin keskuksista pois kuntapaikoille. EU:n sisäisiä turvapaikanhakijoita ei saada käsiteltyä riittävän nopeasti, maasta toiseen vaeltavat hakijat pystyvät käyttämään järjestelmää hyväksi ja niin edelleen. Korjattavaa riittää.
Mutta en tiedä missä muussa maassa ministeri jonottaa kaiken kansan keskellä turvatarkas-tukseen, mutta kyllä vähän mietin, miten se on kaiken jälkeen mahdollista. Thors on saanut julkisia tappouhkauksia, eikä silti valtioneuvoston turvallisuusyksikkö ole katsonut tarpeelliseksi miettiä hänelle esimerkiksi muita kulkureittejä lentoasemalla. Joku voi tietysti sanoa, että turvamiehet saattavat provosoida tasapainottomia ihmisiä, mutta ei tuokaan tilanne ihan oikealta ratkaisulta näyttänyt.
Mietin koko aamupäivän, olisiko minun pitänyt mennä turvatarkastajien luo ja kertoa Tukholmaan matkalla olleen naisen uhkauksesta? Pommeilla turvatarkastuksessa tai lentoko-neessa vitsailevathan jäävät heti kentälle ja saavat tuomionkin.
Onko pakolaiskeskustelu, asiaton suunsoittaminen ja rasismi lopulta seurausta minun kaltaisistani, jotka eivät riittävän tomerasti vihellä peliä poiki silloin kun pitäisi? En tiedä.
Kyllä se pahalta tuntuu, kun kuulee kollegoiden kertovan vastaanottokeskusten liepeillä ta-pahuvista yhteentörmäyksistä. Keski-Suomen suunnassakin on autoilla suistettu pyöräilijöitä ojaan, ravintoloista suomalaisjengit ovat kovakouraisesti heittäneet ulkomaalaisia pihalle, pakolaislapsia syljetään.
Suomessa kytee vaarallinen vastakkainasettelu. Kun joku heittää bensaa hiillokselle, saattaa roihahtaa valtava roihu. Jotakin pitäisi nopeasti tehdä. Suosiota kalastavien puolueiden ja politiikkojen pitäisi nyt ymmärtää, millaisilla tuluksilla leikkivät.
Hannu-Pekka Laiho on toiminut Suomen Punaisen Ristin viestintä- ja varainhankintajohtaja vuodesta 2001. Hän on ollut pitkään kansainvälisen Punaisen Ristin tehtävissä, mutta myös 20 vuotta toimituspäällikkönä Apu-lehdessä ja sitä ennen toimittajana sanomalehdissä.