Satakunnan kansa: Suomi kotouttaa sosiaaliluukulle

Satakunnan kansa/Toni Viljanmaa: Suomi kotouttaa sosiaaliluukulle 30.4.2010

Ansiosidonnainen päiväraha on suomalaisen järjestelmän pyhä lehmä samoin kuin tulopoliittinen kokonaisratkaisu Kekkosen aikaan. Viisisataa päivää kestävän ansiosidonnaisen päivärahan kurja puoli on, että se suosii laiskuutta. Päivärahan maksu katkeaa, jos työtön työllistyy hetkeksi. Kannattaa siis olla ennemmin kortistossa.

Työttömyyskassa maksaa ansiosidonnaisella oleville soviteltua päivärahaa osa-aikaisen työn tai satunnaisen työn ajalta. Työ kuin työ täytyisi pääsääntöisesti ottaa vastaan. Käytännössä myös työvoimatoimistojen väki ymmärtää, ettei työttömien kannata hukata vapaa-aikaansa töihin menemällä, sillä sovitellun päivärahan saaminen kysyy paperisotaa ja hermoja sen lisäksi, että hyöty tehdystä työstä voi jäädä olemattomaksi.

Pelkällä peruspäivärahalla elävät katsovat ansiosidonnaisesta nauttivia kateellisina. Tulot jäävät murto-osaan, vaikka panos yhteiskunnalle on samanlainen. Peruspäivärahalle putoavia työntekijöitä on pätkätyön Suomessa yhä enemmän.

Sama syrjäyttävä logiikka näkyy humanitaarisessa maahanmuutossa. Systeemin rattaat hohtavat, kun ihmisiä sysätään sivuun työmarkkinoilta. Suomi suorastaan kannustaa pakolaisia ja heidän jopa yli 10-henkisiä perheitään ottamaan vastaan täyden ylläpidon. Sosiaalituki kasvaa lapsimäärän mukaan. Ylen MOT-ohjelma kertoi yhdeksänlapsisen perheen yksihuoltajaäidistä, joka sai viime syksynä sosiaaliavustuksia yli 3 500 euroa kuussa. Sellaisen päätöksen jälkeen vain hullu hakisi enää töitä.

Samaan aikaan Suomi lähettää vietnamilaisen työmiehen, lapsen ja vaimon kotiinsa, koska hän ei pääse yli 2 000 euron nettopalkkatasolle. Työpanos ei riitä täyttämään ulkomaalaislain toimeentuloedellytystä. Kuinka monelta suomalaiselta jäisi edellytys täyttämättä?

Sosiaaliluukulle usuttamista ovat arvostelleet myös köyhänä Suomeen tulleet maahanmuuttajat. Somalialaistaustaisen varastotyöntekijän, maisterin ja kokoomusaktiivin Nur Mohammedin mukaan somalit eivät halua rahaa ilmaiseksi, vaan työtä ja turvaa. Mutta koska suomalaiset viranomaiset tietävät paremmin, mikä on ihmiselle hyväksi, myös somalit oppivat maan tavoille. He siis kotoutuvat.

Koko ajan kiristyvän ulkomaalaispolitiikan kritiikin pääkohteena ovat olleet sosiaalituet ja työn vähyys. Järjestelmän puolustajat heristävät herkästi ihmisoikeuskorttia. Anteliasta sosiaalitukea ei kuitenkaan ole kirjoitettu YK:n ihmisoikeusjulistukseen, vaan se on oma keksintömme.

Ulkomaalaispolitiikan arvostelua rasismina pitävien puheista voi kuulua jopa eräänlainen nationalismi: ”meidän systeemi on ihmisille maailman paras systeemi”. Koska olemme saavuttaneet ansiosidonnaiset etumme ja keksineet sosiaalitoimistoihin hyvänolon ikiliikkujan, haluamme jakaa tätä tietoa myös maailman muille kansoille.

Haluamme kotouttaa tulijat ennen muuta sosiaaliluukuillemme.