Porin Sanomat: Sananvapauden puolustaminen ei ole lampaiden hommaa

Porin Sanomat, pääkirjoitus: Anne Nikka: Sananvapauden puolustaminen ei ole lampaiden hommaa 10.5.2010

Maanantaina vietettiin valtakunnallista sananvapauden päivää ja se on tietysti merkittävä päivä sikäli, että sananvapaus ei ole maailmassa itsestäänselvyys. Vaikka meistä täällä Suomessa siltä saattaa tuntuakin, että mitä tahansa roskaa on lupa kirjoittaa lehteen.

Päivän aikana merkittäväksi teemaksi nousi kysymys siitä, mistä Suomessa on lupa puhua ja mistä vaietaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Vaalirahoitus oli aiemmin vaiettujen asioiden listalla, mutta nythän sitä keskustelua ei saada loppumaan, vaikka aihe alkaa jo kypsyttää. Mutta sananvapauden ja demokratian kannalta on oleellista, että puhe saa rönsytä ja pulputa aivan niin kauan, että jäljellä on vain loppuunkaluttu luu.

Uskonto on yksi vaikeimmista ja tunteita herättävimmistä aiheista, että se on jopa liian helppo vaieta kuoliaaksi. Esimerkiksi islam on sellainen juttuaihe, josta ei saa kirjoittaa kuin tietyllä tavalla ja jos vielä erehdyt piirtämään vääriä kuvia, olet pian ilman päätä ja henkeä. Toki uskontojen ominaispiirteitä tulee kunnioittaa, mutta tervettä kritiikkiä pelko ei saisi silti estää.

Maahanmuuttajat ovat ikuisuusaihe, josta ei tunnuta koskaan oppivan puhumaan neutraalilla sävyllä. Ääripäät korostuvat aina ja jokainen kommentti lokeroidaan niin, että olet joko rasisti tai äärisuvaitsevainen. Nyt jos koskaan julkinen keskustelu kaipaisi neutraalia, faktapohjaan nojaavaa dialogia, jossa tunnemyrskyille ja kansankiihotukselle ei anneta turhaa tilaa. Liikojen tunteiden karsiminen takaa sen, että itse asia pääsisi kerrankin oikeassa valossa esille ja tukisi tätä kautta rationaalisten ratkaisujen tekemistä. Maahanmuutto kun oikeasti on järjen asia, ei tunneasia.

Me toimittajat saimme sananvapauspäivän aikana oman osamme kritiikistä ja ihan aiheesta. On totta, että jokaisen median edustajan on syytä aika ajoin katsoa peiliin ja tarkistaa omaa moraaliaan ja toimintatapojaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hampaat on pidettävä piilossa ja kynänkärki sopivasti tylsänä, ettei kukaan vaan satu suuttumaan.

Rajapinnalla kulkeminen on mediassakin sallittua ja jopa suotavaa, kunhan tunne ei ohjaa järkeä. Ei ole mitään pointtia tehdä juttuja, jotka ovat niin hajuttomia, mauttomia ja tylsiä, että olisi sama kuskata lehti suoraan painotalolta torille kalankääreiden virkaa toimittamaan.

Median tehtävänä on olla vahtikoira, ei lammas. Ja mikäs koira se on, joka ei välillä hauku ja nappaa hampailla pohkeesta kiinni, jos naapuri sattuu kusemaan väärälle tontille?