Turun Sanomat: Emämaan unohtama kansanosa

Turun Sanomat, pääkirjoitus: Emämaan unohtama kansanosa 4.7.2011

Turku on ollut viime päivinä poikkeuksellisella tavalla kansainvälinen kohtauspaikka. Täällä on kokoontunut tuhansia ulkosuomalaisia, joilla on sitkeät siteet emämaahan, vaikkei heidän arvoaan Suomessa aina muisteta saati tunnusteta.

Suomi sydämessä -festivaalin ohjelma puhuu puolestaan. Neljän päivän aikana on pidetty seminaareja ja esitelmiä, nautittu musiikista, teatterista ja muusta kulttuurista, käyty urheilullisia ystävyysotteluita ja jaettu sekä tieteellistä että populaaria tietoa maailmalla elävistä maanmiehistämme.

Jo pelkät tilastoluvut yllättävät maallikon. Suomen kansalaisuuden säilyttäneitä ulkosuomalaisia on tällä hetkellä noin 250 000. Kun mukaan lasketaan toisen ja sitä edeltäneiden sukupolvien siirtolaiset, päädytään lukuun 1,3 miljoonaa.

Ulkosuomalaisparlamenttia ja Suomi-seuraa johtava europarlamentaarikko Ville Itälä luonnehtii ulkosuomalaisia merkittäväksi voimavaraksi ja ”tehokkaimmaksi Suomi-kuvan rakentajaryhmäksi” (TS 30.6.). Valtion asennoitumisessa hän on havainnut kuitenkin viljalti kritisoitavaa.

Itälä väittää, ettei yksikään Suomen hallitus ole ymmärtänyt maastamuuton merkitystä. Ulkosuomalaiset ovat unohdettu kansanosa, jota arvioidaan menneisyyden ennakkoluulojen varassa. Eikä nykyinen politiikan ilmapiiri anna aihetta odottaa yhtään parempaa.

Tottahan entinen Lipposen II hallituksen sisäministeri ja pääministerin sijainen tietää mitä puhuu. Ja kuta lähemmäksi nykyaikaa on tultu, sitä poliittisesti jännitteisemmin äänenpainoin yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt Suomeen kohdistuvaan maahanmuuttoon. Sama trendi ohjaa siirtolaisuuden tutkimusta.

Turussa toimivan Siirtolaisuusinstituutin fokus on 40 vuotta perustamisensa jälkeen painokkaasti maahanmuuttajien kotouttamisessa, ei enää suomalaisten siirtolaisuudessa, joka on ehditty jo kuulemma riittävän tiheällä kammalla tutkia. Suuntautumisella on myös instituuttia rahoittavan opetusministeriön siunaus.

Itälän ministerikokemuksista vierähtänyt kymmenvuotisjakso on aiheen kannalta sikäli olennainen, että sen kuluessa Suomeen päin on muuttanut ensi kertaa enemmän ihmisiä kuin täältä pois.

Historiallinen käänne ei oikeuta Suomen nuivaa suhtautumista ulkosuomalaisiin.

Emämaan lainsäätäjä ei ole uhrannut ulkosuomalaisiin juurikaan huomiota. Heillä on täysi syy kokea tulleensa unohdetuksi etenkin eräissä sosiaaliturvan ja poliittisten perusoikeuksien kysymyksissä. Kaksoiskansalaisuus saatiin vasta pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen – ja vain rajoitettuna.

Toteutumatta on edelleen kirjeäänestyksen salliminen ulkosuomalaisille, vaikka vastaava järjestely on käytössä useimmissa EU-maissa. Oikeusministeri on valmistellut uudistusta koskevan lainmuutoksen, mutta jostakin syystä varsinainen lakiesitys jäi edelliseltä hallitukselta antamatta.

Uudistusta ajava Ulkosuomalaisparlamentti uskoo, että kirjeäänestys edistäisi ulkomailla asuvien suomalaisten äänestysaktiivisuutta ja tiivistäisi heidän yhteyttään emämaahan.

Nyt keskimäärin alle viidennes ulkosuomalaisista käyttää äänioikeuttaan.