Helsingin Sanomat: Työ tuo toivoa 24.12.2012
Yrittäjä Katja Hautala sai hyvän työntekijän – Otum Crispin sai toivoa perheenyhdistämiselle. Viimeksi turvapaikanhakijalta evättiin lasten saaminen Suomeen työpaikan puutteen vuoksi.
Selviytyminen. Sitä sanaa Otum Crispin käyttää usein.
"Työ. Se on oleellista selviytymiselleni", hän kertoo hiljaisella äänellä espoolaisella rakennustyömaalla.
Kerrostalon peruskorjaustyömaalla Crispin kantaa rakennusjätteitä, kuljettaa tarvikkeita ja siivoaa. Hän huolehtii siitä, että kokeneemmat rakentajat pystyvät tekemään oman työnsä tehokkaasti.
CRISPININ oma koulutus on jotain aivan muuta. Yliopistotutkinto Kinshasan yliopistosta valtiotieteistä.
Kongon demokraattisessa tasavallassa Crispin työskenteli postityöntekijöiden ammattiliitossa. Palkkojen viipyessä työntekijät ryhtyivät lakkoon ja osoittivat mieltään. Ay-aktiiveille koitui vaikeuksia. Crispin joutui vankilaan, jossa häntä kidutettiin.
Kysymys vankila-ajasta saa hänen äänensä entistä hiljaisemmaksi.
"En pysty puhumaan siitä. Minua kohdeltiin kuin eläintä. En ollut enää mitään."
Crispin onnistui pakenemaan vankilasta vuonna 2000. Ensin hän piileskeli kotimaassaan kolme vuotta niin, ettei perhekään tiennyt hänestä.
SUOMESTA Otum Crispin anoi turvapaikkaa vuonna 2003 mutta sai kielteisen päätöksen seuravana vuonna.
Valitusten ja YK:n kidutuksen vastaisen komitean antaman täytäntöönpanokiellon jälkeen Crispin sai lopulta vuonna 2008 oleskeluluvan yksilöllisellä inhimillisellä perusteella.
Seuraavaksi hän anoi perheenyhdistämistä ja lainasi rahaa, jotta lapset pääsivät Kinshasta Tansanian Dar es Salaamiin haastatteluun. Eron vuosien aikana Crispinin vaimo ja yksi neljästä lapsesta on kuollut.
TÄHÄNKIN anomukseen tuli kielteinen päätös.
Maahanmuuttoviraston mukaan perheside oli eron vuosien aikana katkennut. Viranomaisten logiikan mukaan Crispinin tulo Suomeen oli vapaaehtoinen, koska hänen ei ole arvioitu olevan kansainvälisen suojelun piirissä.
"Ennen kuin sain oleskeluluvan, en voinut olla lasteni kanssa tekemisissä. Siitä olisi voinut koitua heille ongelmia", Crispin sanoo.
Nyt tyttäret ovat 17- ja 19-vuotiaita, poika jo 21-vuotias.
Nykyään isä puhuu lasten kanssa päivittäin. Sekin on tuskallista.
"Tytöt alkavat heti itkeä, kun kuulevat ääneni. Poika pyytää minua hakemaan heidät."
KAIKEN epäonnen ja surun jälkeen Crispinin elämässä oli hitusen onnea viime keväänä. Hän oli esiintynyt Mervi Junkkosen dokumenttielokuvassa Jälki Elämässä. Sen jälkeen Helsingin Sanomat haastatteli Crispiniä.
Jutun luki rakennusalalla toimivan perheyrityksen osakas Katja Hautala.
"Tuli tosi paha olo", Hautala muistelee nyt. Hän istuu Crispinin vieressä työmaan kahvihuoneessa.
Hautala ei tyytynyt päivittelemään maailman epäkohtia vaan päätti auttaa.
"Ajattelin, että Crispin on isä niin kuin muutkin isät." Hautala halusi auttaa Crispinia saamaan lapsensa takaisin.
HÄN otti yhteyttä Crispiniin ja uuteen, yksityisen yhtiön asianajajaan, joka auttaa Crispinia hakemaan valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
"Julkisen puolen asianajajat ovat varmaan ihan hyviä, mutta saattavat turtua. Ajattelin, että uusi asianajaja voi nähdä tapauksen uusin silmin."
Hautala tarjosi Crispinille vakituisen työpaikan. Hän hankki työntekijälle asunnon.
"Ajattelin, että täytetään perheenyhdistämiskriteerit. Katsotaan, mitä tapahtuu."
"Yrityksemme omistaa tontin, jossa on vanha talo. Sinne mahtuisivat lapsetkin."
JOS oikeus antaa Crispinille luvan perheenyhdistämiseen, työpaikka ja asunto tarvitaan. Maahanmuuttoviraston mukaan kolmen lapsen huoltajalla pitää olla 2 200 euron kuukausittaiset nettotulot. Esimerkiksi Väestöliitto on moittinut rajoja kohtuuttomiksi.
Jotkut ihmettelevät, miksi Hautala palkkasi Crispinin, kun kotimaassa on työttömiä.
"Niin. Totta kai olisin voinut palkata suomalaisen. Mutta inhimillinen tekijä vaikutti."
Koska Crispinillä oli oleskelulupa, hänellä oli myös työlupa Suomeen.
KATJA Hautala korostaa, että Crispinin auttaminen on hyödyttänyt myös häntä. Hän haluaisi rohkaista muita työnantajia palkkaamaan maahan-
muuttajia.
"Sain todella hyvän työntekijän. Työ on hänelle tärkeää."
"Monet työnantajat pelkäävät uuden ihmisen palkkaamista ylipäänsä. Mutta yrittäminen on yrittämistä: jos ei uskalla yrittää uutta, kannattaa mennä toiselle töihin."
Merkityksellisintä Hautalalle on tunne siitä, että hän auttaa.
"Joku kerrostalon valmistuminen, se ei enää paljon tunteita hetkauta. Mutta on hieno tunne, kun voi auttaa toista ihmistä."
Otum Crispinille odotus on tuskallista.
"Minä olen lapsilleni isä ja äiti. Vaikka en ole nähnyt heitä vuosiin, minulla on vanhemman velvollisuudet. Minä haluan voida pitää heistä huolta."
NYT CRISPIN odottaa.
Hän odottaa, mikä korkeimman hallinto-oikeuden päätös on. Hän odottaa, saako hän valittaa kielteisestä päätöksestä perheenyhdistämiseen.
Eniten hän odottaa lapsiaan.
maanantai 24. joulukuuta 2012
HS: Työ tuo toivoa
klo
12.36
Avainsanat:
kidutus,
Kongo,
Mervi Junkkonen,
perheenyhdistäminen,
turvapaikanhakijat,
työelämä