Helsingin Sanomat: Paavo Rautio: Realismi on jäänyt suvakki–rasisti-väittelyn jalkoihin 16.12.2015
Hallituksen uusi turvapaikkapolitiikkaa kiristävä linjaus näyttää olevan ennen kaikkea signaali. Signaali tulijoille ja omille äänestäjille. Viestiä sommiteltaessa näyttää unohtuneen se, että sanoma voi olla väärä kolmannelle osapuolelle.
Hallituksen tarkoitus tulee ilmi viikon vanhan toimenpideohjelman ensimmäisessä lauseessa: ”Suomen tavoitteena on lyhyellä aikavälillä katkaista turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta maahamme.” Hallitus kertoo muun muassa, että oleskeluluvat myönnetään aina määräaikaisina, ja lähtömaan turvallisuustilanteen parannuttua oleskelulupa peruutetaan. Kielteisen päätöksen saaneille perustetaan palautuskeskuksia minimipalveluin. Myös tuen saavien sosiaalietuuksia halutaan karsia.
Ylen Ykkösaamussa haastateltu sisäministeri Petteri Orpo (kok) ei tuntunut tietävän, mitä pitkän listan ehdotuksista yleensäkään voidaan toteuttaa. Niiden perustuslainmukaisuutta ei ole tarkistettu. Ei myöskään sitä, miten nämä uudet järjestelyt käytännössä toteutetaan. Eli oleellista oli vain se, että viesti saadaan eteenpäin ja nopeasti.
Sanoma mennee perille sekä pakolaisille että omille joukoille. Erityisesti perussuomalaiset ovat kaivanneet kannatuskadossaan näyttöä siitä, että puolueen yksi tärkeimmistä vaalilupauksista toteutuisi edes jollakin tavalla.
Maahanmuutosta käytävän tunteellisen suvakki–rasisti-väittelyn jalkoihin on jäänyt se realismi, jota taloutta tuntevat yrittävät kertoa. Suomen työikäinen väestö kutistuu kaiken aikaa. Viime vuonna tuli lähes 30 000 uutta eläkeläistä. Lapsiperheiden määrä väheni edellisestä vuodesta yli 2 000:lla ja lapsia syntyi lähes tuhat vähemmän.
Tuottavuus näyttää jäävän alhaiseksi. Molemmat talouskasvun tekijät siis heikkenevät. Työvoimapanoksen lisääminen auttaisi.
On päivänselvää, että pakolaisista tulee alussa kuluja ja vakaviakin sopeutumisongelmia. Mutta koko ”hallitsemattoman virran” taloudellinen merkitys ratkeaa sen mukana, saadaanko heitä riittävästi työllistettyä. Jos ei, he jäävät kuluiksi. Jos saadaan, he auttavat Suomen taloutta. Toisin kuin tunteellisimmat väittelijät sanovat, kumpikaan vaihtoehto ei toteudu väistämättä.
Millainen signaali turvapaikkalinjauksista menee niille pakolaisille, jotka haluaisivat sopeutua, kotiutua ja tehdä työtä täällä? Että he voivat koska tahansa lentää ulos maasta?
Mitä se sanoo niille, jotka saattaisivat heitä työllistää?