Yle: Kuka tänne saa jäädä? Turvapaikkajohtaja Esko Repo johtaa Suomen portinvartijoita

Yle: Kuka tänne saa jäädä? Turvapaikkajohtaja Esko Repo johtaa Suomen portinvartijoita 20.12.2015

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo kiiruhtaa kännykkä korvallaan palaverista toiseen. Tilannekuva elää päivittäin ja turvapaikkajohtajan työpäivä sen mukana. Valtion uskollinen virkamies on uransa haasteellisimman urakan äärellä.

On joulukuun puoliväli ja Esko Repo napauttaa taulua Maahanmuuttoviraston aulatiloissa. Päivän luku on 31 880. Repo ennustaa, että vuoden lopussa turvapaikkatilannetta kuvaavaan tauluun kirjataan lukemat 33 000, mahdollisesti jopa yli.

Viime vuonna toteuma oli kymmenen kertaa pienempi. Vuonna 2014 Suomesta haki turvapaikkaa 3 651 henkilöä.

Loka–marraskuussa Afganistan kiri Somalian ohi. Somalien määrä romahti hetkessä tuhansista tulijoista muutamiin kymmeniin. Samaan aikaan afgaaneja saapui tuhansia, tänä vuonna melkein 5 000. Yhä vieläkin Irak on kuitenkin selvä maajohtaja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden joukossa, sieltä saapuneita on 20 000.

– Kaikilla ei ole oikeutta turvapaikkaan. Selvitämme tarpeen kansainvälisten sopimusten velvoittamalla tavalla, niin perusteellisesti kuin näissä olosuhteissa kykenemme, vakuuttaa päätösprosessia johtava Esko Repo.

Sisäministeriön alaisen Maahanmuuttoviraston arki sähköistyi kesälomien jälkeen. Sesongin huippu osui syyskuulle. Länsirajan ylitti kuukauden aikana reilusti yli 10 000 turvapaikanhakijaa. Miehiä yksin ja kaveriporukassa. Pääasiassa Irakista ja Somaliasta.

– Tilanne räjähti käsiin. Olimme ennakoineet kasvua, mutta tulijoita oli moninkertainen määrä, muistelee Esko Repo syyskuun kaaosta.

Vilkkaimpina päivinä petipaikan tarvitsijoita saattoi saapua satoja. Päivähuippu oli 600, viikossa jopa 4 000 tulijaa. Pääjoukko saapui parin viikon aikana.

–Äärirajoilla mentiin. Ei siinä ollut aikaa miettiä mistä ja keneltä majoitusta hankitaan.

Itäraja ei pääse yllättämään

Maahanmuuttoviraston työpäivä alkaa tilannekuvan päivityksellä.

Tulijoita on edelleen kymmeniä, enimmillään muutama sata päivässä. Tilasto päivittyy myös toiseen suuntaan: osa tulijoista on perunut itse hakemuksensa muutaman kuukauden oleskelun jälkeen.

Virastossa varaudutaan myös itärajan aktivoitumiseen. Jatkossa suomalaisviranomaiset eivät halua tulla yllätetyiksi syyskuun tavoin, rajaliikennettä seurataan nyt aiempaa tarkemmin. Viranomaiset ovat valmiudessa reagoimaan välittömästi, mikäli raja‐alueilla havaitaan suuri määrä tulijoita.

– Olemme ottaneet opiksi syksyn virheistä. Tornion järjestelykeskus olisi pitänyt saada pystyyn nopeammin, Repo toteaa.

Turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen oli alkuvaiheessa hallitsematonta ja sekavaa. Raja oli avoinna useiden viikkojen ajan ilman minkäänlaista kontrollia.

Euroopan halki Ruotsiin tulleet ja sieltä edelleen Suomeen matkanneet turvapaikanhakijat ylittivät avoimen rajan busseilla, takseilla ja kävellen. Yksikään suomalainen viranomainen ei rekisteröinyt heitä rajalla. Nimiä ei kirjattu, eikä sormenjälkiä otettu.

Pääosin nuorista miehistä koostunut joukko levittäytyi Suomeen saavuttuaan eri puolille maata vapaasti omin avuin. Suurin osa käytti julkisia kulkuvälineitä: junia, linja‐autoja ja takseja. Jotkut saivat kyydin Suomessa jo pidempään asuneilta ystäviltään. Muutamat siirtyivät Etelä-Suomeen liftaamalla.

Tilanne oli suomalaiselle viranomaisjärjestelmälle uusi, outo ja hämmentävä. Viranomaisyhteistyön koordinointi ja järjestelykeskuksen avaaminen kesti viikkoja. Maahantulijat saatiin kontrolliin vasta lokakuussa, neljä viikkoa akuutin vaiheen ensihetkistä. ­

– Emme saaneet heti kiinni ilmiön kokoluokasta, siinä hukattiin aikaa. Tyhjien tilojen ja henkilökunnan ylläpito varautumistarkoituksessa ei ole taloudellisesti järkevää. Rakenteita ryhdyttiin luomaan vasta sitten, kun todella nähtiin mitä tapahtui, selvittää Repo.

Viranomaiset ovat ottaneet oppia syksyn virheistä. Jatkossa maahantuloa koordinoivia keskuksia kyetään tarpeen vaatiessa pystyttämään kriittisiin pisteisiin nopeasti.

– Meillä on nyt tieto ja taidot. Kykenemme hallitsemaan suurtakin muuttoliikettä Tornion kaltaisilla rakenteilla kaikkialla Suomessa.

Polttopulloiskuja ja pahoinpitelyjä

Kello lähentelee puoltapäivää. Edessä on palaveri valtion omistamien vastaanottokeskusten yhdistämisestä. Turvapaikkajohtajallakin on vihdoin aikaa kahville ja joulutortulle.

Valtion omistamat Oulun ja Joutsenon vastaanottokeskukset yhdistetään osaksi Maahanmuuttovirastoa. Joitakin hätämajoitusyksiköitä lakkautetaan ja vastaanottokeskuksia yhdistetään. Kyse on toiminnan tehostamisesta.

– Jouduimme kiireessä tekemään hätäisiä ja harkitsemattomia majoitusratkaisuja. Jotkut niistä ovat osoittautuneet turvallisuuden kannalta ongelmallisiksi.

Vastaanottokeskusten uhat ovat sekä sisäisiä että ulkoisia. Keskusten sisäinen järjestys rakoilee, koska ahtaisiin tiloihin on yritetty asuttaa liian paljon miehiä. Osa keskuksista sijaitsee hankalien kulkuyhteyksien päässä, kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuvien kantasuomalaisten ympäröimänä.

– Erilaiset häiriöt vastaanottokeskusten liepeillä ovat lisääntyneet. Turvapaikanhakijat nahistelevat keskenään ja tulijoita vieroksuvat kantasuomalaiset osoittavat mieltään polttopulloiskuin, kertaa Repo viime viikkojen tapahtumia.

Turvapaikkajohtaja ei halua nostattaa hälyä ongelmista. Hän muistuttaa, että poliisi valvoo yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

– Siihen meidän on luotettava. Poliisiorganisaatio on saanut 32 miljoonaa lisärahoitusta maahanmuuton aiheuttamaan lisätyöhön, joten resursseja siellä kyllä riittää.

Terroririkoksia ja raiskauksia

Repo ei hämmästynyt, kun kuuli turvapaikanhakijoihin liitetyistä rikosepäilyistä. Pirkanmaan käräjäoikeus vangitsi irakilaisveljekset epäiltyinä 11 terrorimurhasta äärijärjestö Isisin riveissä. Keskusrikospoliisi selvittelee sotarikosepäilyjä myös muiden turvapaikanhakijoiden osalta. Täsmällistä epäiltyjen määrää poliisi ei kerro.

– Näin suureen joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa. Meillä on kuitenkin toimiva oikeusjärjestelmä. Se kykenee poimimaan rikollisen aineksen pois joukosta, rauhoittelee Repo.

Revon mielestä myös turvapaikanhakijoiden Suomessa tekemistä rikoksista, kuten seksuaalisesta häirinnästä ja raiskauksista pitää kertoa rehellisesti. Tekoja ei pitäisi kuitenkaan suurennella.

– Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan, tämä pitää ilman muuta tehdä selväksi. Toisaalta, jos mietitään suomalaisia miehiä varuskuntakaupungeissa kasarmi­- ja leiriolosuhteissa, niin samalla lailla hekin nahistelevat keskenään ja viheltelevät tyttöjen perään iltalomilla.

Turvapaikkajohtajalle tappouhkaus

Maahanmuutosta huolestuneet kansalaiset lähestyvät turvapaikkajohtajaa puhelimitse, tekstiviestein ja sähköpostein. Repo haluaa raivata tilaa mielipiteille.

– Muutos on suuri. Se herättää epävarmuutta ja pelkoa. Jokaisella suomalaisella on oikeus kertoa mielipiteensä, olipa se sitten myönteinen, kriittinen tai jyrkän torjuva.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt. Vihapuhe ja aggressiot ovat tulleet myös Maahanmuuttoviraston henkilökunnan iholle. Puheluita, tekstiviestejä ja sähköposteja tulee työntekijöille, joiden yhteystiedot ovat julkisesti saatavilla.

Turvapaikkayksikön johtajaa on kehotettu jopa tappamaan itsensä. ­

– Soittajan mukaan kaltaiseni somalien asuttaja voisi nostaa aseen ohimolleen ja painaa liipasinta. Kukaan ei jäisi kaipaamaan, kertoo Repo puhelusta, joka tuli tuntemattomasta numerosta.

Esko Repo ei pelkää.

– Ei tätä työtä voi tehdä, jos pelkää. Kuuntelen ja annan oikeaa tietoa, se rauhoitta useimpia.

Virkamiehen voimainponnistus

Esko Repo on ollut uskollinen Suomen valtiolle jo lähes 40 vuotta. Ensimmäisen valtion virkatyön hän otti vastaan 21-vuotiaana 1970-luvulla. Turvapaikka-asioista Repo on vastannut pian jo 11 vuoden ajan.

– Tämä syksy on ollut aivan poikkeuksellinen. En ole missään vaiheessa työuraani ollut operatiivisessa vastuussa näin haastavasta, vaikeasta ja vastuullisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Repo ei pistä pahakseen, että on päässyt hallinnoimaan Euroopan laajuista siirtolaisaaltoa kansalliselta näköalapaikalta.

– Voi sitten eläkepäivinä muistella, hymyilee Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja.

Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kansakunnan talous on kovilla ja maahanmuuttoon hupenee miljoona toisensa jälkeen. Turvapaikkajohtaja tuntee suomalaisten pelot ja kokee taloudellisen epävarmuuden kasaantuvan paineeksi hartioilleen.

– Suomen taloudellinen tilanne on karmea ja maahanmuuton kustannukset hurjat, mutta tilanne on mikä on. Ei auta lamaantua, vaan hoitaa hommat alta pois.

Ei portsari eikä portinvartija

Jokainen päätöstä odottava turvapaikanhakija maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle 40 euroa päivässä. Vuodessa yhden henkilön kustannusvaikutus kipuaa 15 000 euroon.

Tähän saakka noin 40 prosenttia turvapaikanhakijoista on saanut vuosittain myönteisen päätöksen hakemukseensa. Uusimman aallon osalta Suomeen ennakoidaan jäävän noin kolmannes hakijoista. ­

– En ole tiukka portinvartija, mutten liioin leväperäinen portsarikaan. Kaikkia ei voida ottaa, eivätkä kaikki ole tervetulleita, kuvaa Repo omaa rooliaan turvapaikkayksikön ruorissa.

Hän vertaa itseään Veikko Vennamoon.

– Vennamo asutti aikoinaan Suomeen 400 000 Karjalan evakkoa. Omien sormieni läpi Suomi on uudelleen asuttanut reilun kymmenen vuoden aikana vain vajaat 30 000 maahanmuuttajaa.

Revon mielestä on sanottava ääneen, että kaikkein eniten apua tarvitsevat eivät ole päässeet Suomeen saakka.

– Tänne tulevat ne, joilla on kykyä ja varallisuutta lähteä. Heikoimmassa asemassa olevat Maahanmuuttoviraston päätösvauhtia rasvataan lisärekrytoinneilla. Mikäli suunnitelma toteutuu, on Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön henkilöstövahvuus ensi kesänä lähes neljä kertaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. ­

– Kun tilanne tuli päälle, meillä oli parisensataa työntekijää.

Kesäkuussa 2016 Repo johtaa jo 750 henkilön organisaatiota.

Revon mukaan yhteiskunnan kannattaa panostaa päätöksentekoon palkkaamalla Maahanmuuttovirastoon turvapaikkapäätöksiä tekeviä ylitarkastajia.

– Yksi euro sijoitettuna päätöstentekosysteemiin säästää seitsemän euroa vastaanottokeskustoiminnasta. Toisaalta pitäisi olla myös malttia odottaa, että rekrytoinnit ovat valmiita tuottamaan tavoitteiden mukaista tulosta.

Ei paluuta entiseen

Turvapaikkajohtajan työpäivä Helsingissä on päättymässä. Esko Repo kiirehtii metroaseman kautta Helsingin rautatieasemalle. Juna Lappeenrantaan lähtee pian, työpäivä jatkuu raiteilla vielä parin tunnin ajan. Junassa johtaja ennättää vastata kansalaisten sähköposteihin.

Vastaanottokeskusten turvallisuustilanteesta kyselleelle toimittajalle Repo lupaa lähettää junamatkan aikana tilannekuvaa täydentäviä tekstiviestejä. Saatesanoiksi Esko Repo muistuttaa, että suomalaisten on tehtävä tilaa tulijoille.

– Paluuta entiseen ei enää ole. ­Meidän on hyväksyttävä tämä uusi todellisuus myös Suomessa. Tilanne on muuttunut pysyvästi, eikä menneitä kannata enää haikailla. Pitää keskittyä yhdessä ohjaamaan arkea uusiin uomiin.ihmiset jäävät konfliktin keskelle tai kriisipesäkkeiden lähialueille.

Vaikka kipein avuntarve onkin turvapaikkajohtajan näkemyksen mukaan lähtöalueiden läheisyydessä, velvoittavat kansainväliset sitoumukset Suomea auttamaan myös tänne saakka saapuneita.

– Meidän on noudatettava sopimuksia, lakia ja hallituksen tahtoa, näiden reunaehtojen puitteista tätä operatiivista toimintaa pyöritetään. Ei sitoumuksista voi laistaa, vaikka se kalliiksi tuleekin.

Maahanmuuttovirasto on pyrkinyt vaikuttamaan tulijamääriin oikealla tiedolla. Lähtömaihin on viety informaatiota Suomen todellisista olosuhteista.

– On haluttu viestiä, että lähtijöille jaetaan usein vääriä lupauksia. Suomi ei ole pohjoinen kultamaa, jossa kaikki on ilmaista, talot suuria ja komeita, naiset vapaasti kaikkien otettavissa.

Albanian ja Kosovon tiedotusvälineissä viestit Suomen turvapaikkakäytännöistä sekä hakijoiden olosuhteista menivät hyvin läpi. Suomeen pyrkivien määrä väheni kampanjan jälkeen dramaattisesti.

Päätösvauhtia kiristettävä

Sisäministeriö vaatii nyt Maahanmuuttoviraston turvapaikkakoneistolta enemmän tehoa. Päätöksiä pitää syntyä päivässä enemmän kuin hakijoita tulee.

– Ei ole enää aikaa tarkastella suurennuslasilla jokaisen tulijan tarinaa.

Revon mukaan tavoitteet tuntuvat kovilta, koska turvapaikkayksikön henkilökunta haluaa hoitaa työnsä perusteellisesti.

– Henkilökunta on tottunut kääntämään kaikki kivet ja tekemään ratkaisut vasta, kun kaikki on varmasti selvää. Siihen kuluu aikaa, jota ei siis jatkossa enää ole.