Aamulehti: Suomi ei tue tarpeeksi turvapaikanhakija- ja pakolaisnaisia 4.3.2016
Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista yhä useampi on nainen. Viime vuonna tulijoista suuri osa oli nuoria miehiä, mutta arvioiden mukaan nyt jopa 60 prosenttia turvapaikanhakijoista on naisia ja lapsia.
Turvapaikanhakija- ja pakolaisnaiset tarvitsevat erityistä tukea, sillä heillä on monesti takanaan vaikeita kokemuksia. He ovat saattaneet kokea kotimaassaan tai pakomatkalla esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa tai sukupuoleen perustuvaa vainoa.
Suomessa kuitenkin naisille tarjotut neuvontapuhelin- ja turvakotipalvelut ovat varsin rajattuja. Voimavarakeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert kertoo, että naisille pitäisi olla enemmän matalan kynnyksen mahdollisuuksia päästä puhumaan ongelmistaan ilman ajanvarausta ja tarpeen vaatiessa nimettömästi.
– Helsingissä on matalan kynnyksen palveluita, mutta ehdottomasti liian vähän. Jos katsotaan muuta Suomea, niin väkivaltaa kokeneille naisille on tarjolla hyvin vähän palveluja jo pelkästään suomalaisille naisille, puhumattakaan siitä, jos asiaan liittyy esimerkiksi kunniaväkivaltaa tai pakkoavioliittoja, Gerbert toteaa.
Helmikuun lopussa ihmisoikeusjärjestö Amnesty International moitti Suomea samasta asiasta. Suomessa ei ole ympärivuorokautista auttavaa puhelinta väkivallan uhreille tai riittävästi turvakoteja, vaikka Suomi on niihin sitoutunut allekirjoitettuaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen.
Järjestötoimijana Gerbert arvostelee poliittisen tahdon puutetta toteuttaa Istanbulin sopimuksen vaatimuksia.
Kohtaaminen kaikkein tärkeintä
Väkivaltaa kohdanneiden naisten on myös monesti vaikea puhua kokemuksistaan, huomauttivat puhujat Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimistossa pidetyssä pakolais- ja turvapaikanhakijanaisten asemaa käsitelleessä keskustelutilaisuudessa.
Vuoden 2015 pakolaisnainen Theresa Ngouth korostaa ratkaisuna kohtaamisten tärkeyttä. Vertaistuki on tärkeää, jotta vääryyksiä kohdanneet naiset rohkaistuvat hakemaan apua.
– Ensin tarvitaan luottamusta ja ystävyyttä. Silloin syntyy itseluottamusta ja uskoa parempaan tulevaisuuteen, Ngouth sanoo.