Yle: Susinarttu, evakko ja mamu – kolme kertomusta epäluulosta ja vihasta

Yle: Susinarttu, evakko ja mamu – kolme kertomusta epäluulosta ja vihasta 13.3.2016

Muuri. Sana, jolla Adel kuvaa Hennalan vastaanottokeskuksen asukkaiden ja suomalaisten välistä suhdetta. Adel on huomannut, että häntä pelätään, vaikka hän vain haluaisi jutella ja auttaa ihmisiä.

– Menin auttamaan erästä vanhaa rouvaa, joka pinnisteli isojen ostoskassien kanssa, mutta minulle huudettiin herjaavia kommentteja ja näytettiin keskisormea. Tulee niin surullinen olo, kun ihmiset haukkuvat Hennalaa ja täällä olevia ihmisiä, Adel kertoo.

Vielä viime syksynä pelattiin yhdessä jalkapalloa. Nyt hänestä tuntuu, että yhä useammat suhtautuvat Hennalan asukkaisiin samalla tavalla kuin se rasistisen Ku Klux Klan -järjestön kaapua muistuttavaan asuun pukeutunut nuorimies, joka vastusti ensimmäisten turvapaikanhakijoiden saapumista.

Lisäksi vastaanottokeskuksen ikkunoiden läpi on heitetty tiiliä. Asukkaiden kuvia on myös kaiveltu sosiaalisesta mediasta ja levitetty pilkkaavaan sävyyn rasistisilla nettisivustoilla.

Noin 450 asukkaan vastaanottokeskuksessa on ollut häiriötä. Kaikki eivät tule toimeen keskenään.

Rähinästä voi syntyä isompikin riita. Marraskuun alussa poliisi käytti paprikasumutetta ja pamppua rauhoittaakseen keskuksessa syntyneen joukkotappelun.

– Minusta on raskasta, että meidät kaikki leimataan muutaman typeryksen takia. Itse haluan elää sääntöjen mukaan.

Adel suorastaan rakastaa seinillä olevia lappuja, joihin on kirjoitettu Hennalan vastaanottokeskuksen sääntöjä. "Ei tupakointia sisällä, ei juopottelua, ei metelöintiä klo 22 jälkeen".

Adel tietää, että Hennalassa on aiemmin eletty kovia aikoja. Vähän kuin nyt Irakissa, josta hän lähti reppu selässä väkivaltaa pakoon.

– Voi kun kotona Irakissa olisi tällaista. Irakissa määräävät ne, jotka ovat vahvimpia ja joilla on rahaa. Aseistetut miehet surmasivat kaksi veljeäni.

Kun asemiehet alkoivat uhkailla Adelia, äiti vaati häntä lähtemään. Hän ei olisi kestänyt enää kolmannen poikansa kuolemaa.

– Vaimoni jäi kotiin Irakiin 3- ja 7-vuotiaiden lastemme kanssa. Siksi en halua kertoa koko nimeäni. Koko perhe ei voinut lähteä vaaralliselle matkalle, koska toinen lapsistamme on autisti.

Adel ei voi käsittää, että raiskausten ja Kölnin moukkamaisten kähmijöiden takia hänetkin leimataan. Hänhän kunnioittaa naisia eikä ahdistele heitä.

Adel ymmärtää, että muukalaisia kohtaan tunnetaan epäluuloa. Sehän on luonnollista. Kotona Irakissakin on rasismia ja muualla tulleita haukutaan vääräuskoisiksi kafir-nimellä.

– Kaikki suomalaiset eivät ole ennakkoluuloisia. Tuntuu vain, että meitä vastustavat ihmiset ovat saaneet paljon huomiota.

Turvapaikanhakijoita on varoitettu, ettei kaupungilla kannata liikkua illalla. Vastaanottokeskuksen henkilökunnan mukaan loppuvuonna yhtä miestä lyötiin jo kadulla kasvoille.

Adel viettää yhä enemmän aikaa omalla sängyllään perhettään ikävöiden.

– Minä olen nyt leirillä ja minun pitää odottaa kärsivällisesti. Minun on sopeuduttava tähän tilanteeseen.