HS: Tutkija: Poliitikkojen rasistiset puheet muuttavat yleistä suhtautumista vihapuheeseen

Helsingin Sanomat: Tutkija: Poliitikkojen rasistiset puheet muuttavat yleistä suhtautumista vihapuheeseen 22.3.2016

Rasistiset puhetavat ovat normalisoituneet ja vihapuhe varjostaa yhä useamman lapsen elämää, sanoo Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian dosentti, akatemiatutkija Anna Rastas.

”Meillä kasvaa sukupolvi, jonka keskeiseksi muistoksi jää se, että poliitikot ovat saaneet puhua heistä ja heidän vanhemmistaan halventavasti ja kyseenalaistamalla heidän olemassaolonsa oikeuden suomalaisessa yhteiskunnassa”, hän sanoo.

Lapsiin kohdistuva rasismi nousi esiin sunnuntaina, kun perussuomalaisten Pirkanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja Terhi Kiemunki ihmetteli Facebookissa, onko muslimilasten kiertäminen virpomassa kotouttamista. Hän pahoitteli kannanottoaan myöhemmin.

Rastaan mielestä poliitikkojen sortuminen vihapuheisiin on ongelmallista, sillä joidenkin mielestä se tekee vihapuheesta hyväksyttävää.

”Sitten joka ukko kuvittelee voivansa nousta puskasta ja huutaa mitä tahansa kelle tahansa – myös pikkulapsille.”

Maanantaina alkoi YK:n rasismin vastainen viikko. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti aiheeseen kantaa Facebookissa. Hän nosti viikon esikuvaksi ja ”rohkeaksi malliksi” 11-vuotiaan, Etelä-Afrikasta vauvana adoptoidun Valtteri Saarisen, joka kertoi Ylen Aamu-tv:ssä maanantaina, miten häntä on haukuttu neekeriksi ja kakaksi tai kakanväriseksi.

Anna Rastaan mukaan todella harva lapsi haluaa puhua rasismin kokemuksista.

”Aikuiset sanovat, että älä välitä, minkä lapsi tulkitsee kehotukseksi olla puhumatta. Aikuiset saattavat myös suojella itseään, eivätkä myönnä, että lapsella voi olla paha olla kodin ulkopuolella.”

Suomen Punaisen Ristin hallinnoiman Ei rasismille -hankkeen koordinaattorin Janette Grönforsin mielestä virpomisesta noussut keskustelu kertoo, että rasismin vastainen viikko on tarpeen.

”Yksittäistä kannanottoa isompi asia on se, että enää ei mietitä, mitä voi sanoa tai mikä on sopivaa”, Grönfors toteaa.

”Lapsi kuvittelee, että hänen on pakko ottaa vastaan huuteluja, koska aikuiset eivät puutu. Jos aikuiset eivät suojele lasta, kuka suojelee?”

Myös Suomeen adoptoituihin lapsiin kohdistuva rasismi on lisääntynyt pakolaiskriisin myötä, sanoo tietokirjailija, Adoptioperheet ry:n entinen puheenjohtaja Lilly Korpiola.

”Aiemmin rasismia on ollut taustalla, mutta nyt sen osoittamiseen härskimmin ja suoremmin on sosiaalinen lupa. Myös adoptiolapsista on tullut osa ei-valkoisten ihmisten joukkoa, joka tuottaa kriisin siitä, kuka saa olla suomalainen.”

Korpiolan mukaan adoptiolasten kokema rasismi ja uhkailu on näkynyt ilmiönä jo aiemmin muissa Pohjoismaissa.

Korpiola on kahden Intiasta adoptoidun kouluikäisen pojan äiti, joka muutti perheineen Loviisaan, koska lapset kokivat Helsingin kantakaupungissa asuessaan niin paljon rasismia.

”He eivät voineet liikkua keskustassa turvallisesti ja ilman huutelua. Loviisassa lapset on otettu pääasiassa hyvin vastaan. Koulun yhteiskuntaopin tunnilla pojaltani on kuitenkin kysytty, miltä tuntuu olla pakolainen ja esitetty stereotypioita siitä, että tummaihoiset eivät työllisty.”

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) antoi maanantaina suosituksen, että vihapuheesta pitäisi rangaista samalla kun sananvapaus turvataan.

Anna Rastaan mukaan lapset ovat vihapuheelle erityisen haavoittuvainen ryhmä. Heidän voi olla asemansa ja ajatuksien esittämiseen liittyvien valmiuksiensa takia vaikea puolustautua rasismia vastaan.

”Lasten oikeudet ovat asia, joita jokaisen pitää kunnioittaa, vaikka olisi millaisia näkemyksiä eri kansanryhmistä.”

Yli 60 prosenttia 13–24-vuotiaista vähemmistöön kuuluvista kertoi muutama viikko sitten julkistetussa oikeusministeriön selvityksessä, että he ovat kokeneet sanallisia loukkauksia, häirintää tai nöyryytystä sekä nimittelyä. Useimmiten se tapahtui kadulla, parkkipaikalla, puistossa tai muussa julkisessa paikassa.

Yli 80 prosenttia kertoi, ettei ole ilmoittanut vihapuheesta kenellekään.

Viharikokset ylipäätään näyttävät vähentyvän Suomessa, Poliisiammattikorkeakoulun raportti totesi marraskuussa. Tutkimuksen tuorein vuosi oli 2014, jolloin viimevuotista turvapaikanhakijoiden aaltoa ei ollut vielä koettu.

”Viranomaisten tietoon tulee vain osa viharikollisuudesta. Kiusaaminen ja nimittely voivat usein täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Kyseessä voi olla rikos. Ilmoittakaa poliisille pienistäkin tapahtumista”, sanoo sisäministeriön poliisitarkastaja Ari Evwaraye.