Aamulehti: Islamin yhdyskunta ei yllättynyt: Vain pieni osa turvapaikanhakijoista käy moskeijassa

Aamulehti: Islamin yhdyskunta ei yllättynyt: Vain pieni osa turvapaikanhakijoista käy moskeijassa 14.3.2016

Turvapaikanhakijoiden suuri määrä ei viime syksynä näkynyt Tampereen islamin yhdyskunnan tiloissa ensin mitenkään.

Lopulta yksittäisiä tai muutaman ihmisen porukoita alkoi tulla hätämajoituksista perjantairukouksiin.

– Jotkut opastivat heitä perille, ja jotkut itse törmäilivät kadulla islaminuskoisiin ja kyselivät, missä rukouspaikka on, kertoo puheenjohtaja Mustafa Kara.

Vaikka Tampereen seudulla on ollut enimmillään 1 200 turvapaikanhakijaa, rukouksessa on käynyt 20–30. Pieni kävijämäärä ei yllätä Karaa.

– Osa turvapaikanhakijoista jonottaa vielä yökerhon ovella eikä moskeijan.

Myös se vaikuttaa, että lähes kaikki yhdyskunnan jäsenet ovat sunni-taustaisia.

– Silti tässä lähellä opiskelevia shiia-muslimeja tulee kyllä rukouksiin. Osa shiioista ei sen sijaan missään nimessä tule tänne.

Jäsenyys pelottaa

Yhdyskunnalla on 1 509 rekisteröityä jäsentä, ja Karan mukaan vähintään sama määrä käyttää palveluja. Moni ei liity jäseneksi, sillä islamilaisissa maissa ei ole vastaavaa käytäntöä.

Jäsenyys voi pelottaa.

– Moni voi ajatella, että ei saa jäsenyyden vuoksi Suomen kansalaisuutta, vaikka olemme vannoneet, että emme ole Al-Qaidan Suomen osasto tai Hamasin paikallisjärjestö.

Kara uskoo turvapaikanhakijoiden tulevan toimintaan, kunhan väki asettuu aloilleen. Silti vastuuta ottavat hupenevat.

– Koulutettu väki muuttaa pääkaupunkiseudulle. Olemme kuin muuttotappiokunta.

Tule apuun, Mustafa!

Vaikka turvapaikanhakijoiden suuri määrä ei näkynyt heti, se kyllä kuului. Karan puhelin soi tämän tästä.

– Hätämajoituksissa oli keskinäisiä kahakoita, ja työntekijät pyysivät meitä sammuttamaan palopesäkkeitä, hän kertoo.

– Minulle soitettiin: Mustafa, Mustafa, voitko tulla apuun!

Hän vastasi pyyntöihin kieltävästi.

– Meillä ei ole laillista velvollisuutta tai oikeutta mennä väliin, hän painottaa.

Hän suhtautuu turvapaikanhakijoihin maalaisjärkisesti.

– Osa voi olla pahantekijöitä. He voivat isotella myös meille.

Yhdyskunnasta löytyi Pihlajalinnan vastaanottokeskuksille muutamia asioimistulkkeja.

Rasisti-leima pelottaa

Karalta ja parilta muulta kysyttiin taannoin yleisötilaisuudessa pelkäävätkö he, jos turvapaikanhakija tulee kadulla vastaan.

– Vastasin, että en pelkää, mutta olen varuillani, sillä tiedän osan voivan olla rikollisia. Ensin tarkkailen, kuka tulija on. Kukaan muu ei uskaltanut sanoa näin, jotta häntä ei leimattaisi rasistiksi.

Kara muistuttaa, että yhdyskunta ei voi Suomen lakien mukaan puuttua rikoksiin sortuvien puuhiin.

– Mitä voimme tehdä, jos he eivät pelkää edes Suomen viranomaisia?

Kara sanoo, että esimerkiksi Irakista tulleet ovat tietoisia laeistamme ehdonalaisineen ja myös sosiaaliturvastamme.

– Puskaradio on tehokas väline, puhumattakaan sosiaalisesta mediasta.

Kara ei usko turvapaikanhakijoiden tulon kiihtyvän taas kevään ja kesän tultua.

– Tämä ei ole ollut se paratiisi, mistä sosiaalisessa mediassa kerrottiin. Onneksi väki tuli syksyllä ja edessä oli talvi ja pimeys. Tilanne olisi ollut toinen, jos olisi ollut kesä, ja aurinko olisi paistanut ja perhoset lennelleet ympäriinsä.

Myös kielteisten päätösten saaminen alkaa näkyä.

– Kielteisen päätöksen saaneet varmasti häipyvät sukulaisten suojiin muualle Eurooppaan, jos täältä ei löydy paikkaa.

Turvapaikanhakijoissa on Karan kokemuksen mukaan myös ensimmäistä kertaa pienestä kylästä reissuun lähteneitä kouluttamattomia ihmisiä.

– Ymmärrän, että esimerkiksi Hervannassa ihmisiä häiritsi, kun nämä töllistelivät kauppakeskuksessa ja puhuivat suureen ääneen.

Kara sanoo, että moni ei tiennyt lainkaan, mihin saapui.

– Tulijoille olisi pitänyt tehdä heti selväksi, että heidän määränsä sai viranomaiset hämmentymään.

Karalta löytyy resepti tällaisiin tilanteisiin.

– Ei millään pahalla, mutta tulijoita kouluttavat yhä Minnat ja Sannat. Ymmärrän, että näin oli 20 tai 15 vuotta sitten, kun ensimmäiset tulivat.

”Ottaa päähän”

Suomessa on ollut kymmeniä vuosia maahanmuuttajia.

– Miksi meitä ei silti oteta töihin kotouttajiksi, Kara kysyy.

Oma kokemus kertoo hänelle, että mieluiten väkeä käytetään ilmaiskouluttajina.

– Tilaisuuden jälkeen sanotaan kiitos ja tarjotaan kahvit ruokalassa.

Kara tarjoaisi maahanmuuttajille heitä työllistäviä ja Euroopan unionin rahastojen maksamia projekteja.

Näin tehtäessä turvapaikanhakijoita kotouttaisivat heidän kulttuurejaan tuntevat ihmiset.

– Hiljaista osaamista ei ole osattu käyttää. Ottaa päähän.