Yle: Vastaanottokeskusten johto: Ei mitään merkkejä vaarallisesta järjestäytymisestä

Yle: Vastaanottokeskusten johto: Ei mitään merkkejä vaarallisesta järjestäytymisestä 16.9.2016

Vastaanottokeskuksissa järjestäydytään, mutta se on toistaiseksi lähinnä positiivinen ilmiö, kertovat Ylen haastattelemat vastaanottokeskusten vastuuhenkilöt. Ex-poliisiylijohtaja Mikko Paateron vihjaamasta vaarallisesta järjestäytymisestä ei ole nähty merkkejä.

Yle kysyi Suomen vastaanottokeskusten johtohenkilöiltä, ovatko he havainneet vastaanottokeskuksissa järjestäytymistä, ja millaista mahdollinen järjestäytyminen on. Tulokset tiivistettiin alla oleviin poimintoihin.

Järjestäytymistä tapahtuu, mutta siitä on myös hyötyä

Ex-poliisiylijohtaja Mikko Paateron viime viikkoiset puheet on tulkittu vastaanottokeskuksissa niin, että turvapaikanhakijat olisivat jo organisoituneet nimenomaan rikollisessa tarkoituksessa. Kommentti onkin herättänyt kummastusta vastaanottokeskusten työntekijöissä, sekä asukkaissa.

Mitään rikollisuuteen viittaavaa järjestäytymistä ei ole havaittu. Mitä tapahtuu rautatieaseman tunneleissa, ei voida tietää (Otaniemen vastaanottokeskuksen johtaja Ami Engström).

Ei ole mitään tällaista näkyvissä. Kun Paateron kommenteista kuulin, niin ihmettelin, että mistähän nämä tulee? Onkohan jollakin jotain tietoa jota meillä ei ole? (Helsingin vastaanottokeskuksen yksikön johtaja Leena Markkanen).

On tehty pienimuotoista ratsiaa (käyty ihmisten huoneissa yllättäen tarkastusvisiitillä) ja etsitty viitteitä, mutta ei ole havaittu mitään. Eikä meillä ole väkivallan uhkaa, ulkoista tai sisäistä (Vastaanottokeskuksia ylläpitävän Hemcare Oy:n toimitusjohtaja Mika Miettinen).

Sen sijaan ihmisille luontaista järjestäytymistä on havaittu. Siitä on ollut vastaanottokeskuksissa hyötyäkin.

Tapahtuu luontaista ryhmittäytymistä kulttuuriryhmien ja kansalaisuuksien välillä. Sen miettimisessä, ketä tekee mitäkin työtä, on käytetty tällaista ryhmääntymistä hyödyksikin. Ryhmissä vanhemmat miehet on monesti puhemiesroolissa, tai kielitaitoiset. (Luona Oy:n turvallisuusjohtaja Jani Kinnunen).

Järjestäytymistä on jonkin verran siten, että samasta maasta tulleet toimivat yhdessä (SPR:n Kaakkois-Suomen piirin johtaja Arja Vainio).

Eri etnisiä ryhmiä kun on, niin muodostuu ryhmiä sen perusteella, esim. arabit, kurdit (Setlementtiliiton/Viittakivi Oy:n Heinolan vastaanottokeskuksen yksikönjohtaja Juha-Pekka Liljander).

Turvapaikanhakijat toki hakeutuvat vastaanottokeskuksissa omiin viiteryhmiinsä, mutta tämä on kovin tavallista ja ymmärrettävää vieraassa ympäristössä. Emme toisaalta poissulje tuota Paateron tarkoittamaa järjestäytymistä, seuraamme asiakaskuntaa hyvin herkällä korvalla. (Joutsenon vastaanottokeskuksen johtaja Jari Kähkönen).

Vastauksissa huomioitiin, että henkilökunnalla ei ole tietoa siitä, mitä vastaanottokeskusten ulkopuolella mahdollisesti tapahtuu. Suuri osa turvapaikanhakijoista ei asu vastaanottokeskuksissa, vaan yksittäismajoituksessa.

Meillä on noin 700 henkilöä, jotka asuu yksityisissä asunnoissa. Mitä siellä tapahtuu, ei ole meillä tietoa. Se voisi olla katvealue. (Helsingin vastaanottokeskuksen yksikön johtaja Leena Markkanen).

Rikokset lähinnä keskinäistä nujakointia, näpistelyä

Vastausten perusteella vastaanottokeskuksissa tapahtuva rikollisuus ja järjestyshäiriöt ovat pääasiassa asukkaiden välistä riitelyä, tappelua, tai omaisuuden vohkimista. Näitäkin tapauksia on tosin vähemmän nyt verrattuna vuoden takaiseen.

Jos meille on tullut 30 000 turvapaikanhakijaa viime vuonna, niin siihen joukkoon mahtuu heitä, jotka käyttäytyvät lain vastaisesti. Nämä ovat yleensä tällaisia turvapaikanhakijoiden välisiä kahnauksia tai näpistyksiä (SPR:n Oulun piirin hallintojohtaja Ari Haaranen).

Alkuvaiheessa tapahtui myymälänäpistyksiä, joka on saattanut olla juomia, savukkeita. Ei muistu mieleen mitään sellaista rikollista toimintaa, mikä olisi johtanut oikeudellisiin toimenpiteisiin. “Koulupoikamaista kokeilua” (Espoon Otaniemen vastaanottokeskuksen johtaja Ami Engström).

Ongelmia nuorten kanssa on aina, kasvuun ja kehitykseen liittyviä haasteita. Kokeiltu päihteitä, ollaan juovuksissa, ei tulla kotiin yksikköön silloin kuin pitäisi (A-klinikkasäätiön Pyhtään alaikäisten tukiasumisyksikön aluejohtaja Heli Kainulainen).

Keskinäisiä tappeluita on ollut. Harvakseltaan niitäkin. Mitä tapahtuu VOKn ulkopuolella, on poliisin asioita (Helsingin vastaanottokeskuksen yksikön johtaja Leena Markkanen).

Harvoin vakavia pahoinpitelyitä. Yksi tapaus oli kesällä Laajakosken vok:ssa Kotkassa. Kyse oli itsetuhoisen riehunnasta puukon kanssa, rikosnimikkeeksi tuli tapon yritys (SPR:n Kaakkois-Suomen piirin johtaja Arja Vainio).

Nuoret pojat yrittävät kaikenlaista. On ollut myös tapauksia, joissa heihin (asukkaisiin) on kohdistunut väkivaltaa kaupungilla (SPR:n Orimattilan vastaanottokeskuksen johtaja Eija Rantanen).

Tiukentunut turvapaikkalinja laskee mielialoja

Vastausten perusteella vastaanottokeskusten ilmapiiri on rauhoittunut vuoden takaisesta tilanteesta, jossa keskuksissa oli tungosta ja sen myötä enemmän järjestyshäiriöitä.

Vuosi sitten talossa saattoi olla 500 ihmistä syömässä. Oli aivan toisenlainen tunnelma sen ruuhkan vuoksi. Ei voi verrata nykyiseen. Nyt on ruokalan jonot kohtuullisia, ja sänkypaikkoja tyhjänäkin (Helsingin vastaanottokeskuksen yksikön johtaja Leena Markkanen).

Järjestyshäiriöitä on ollut keväästä asti vähemmän kuin viime talvena (Setlementtiliiton/Viittakivi Oy:n Heinolan vastaanottokeskuksen yksikönjohtaja Juha-Pekka Liljander).

Joissakin vastaanottokeskuksissa on tosin taas ahtaampaa, koska vastaanottokeskuksia on lakkautettu ja asukkaita siirretty muihin yksiköihin toisten seuraksi.

On palattu alkuperäiseen vaiheeseen, missä samantyyppistä tunnelmaa oli, kun laitettiin neljä ihmistä yhteen huoneeseen (Otaniemen vastaanottokeskuksen johtaja Ami Engström).

Turvapaikanhakijoiden masennus kuitenkin lisääntyy odotusajan pitkittyessä. Asukkaat seuraavat tiiviisti suomalaista uutisointia ja keskustelua turvapaikkapäätöksistä. Vielä silloin, kun valtaosa vastaanottokeskusten asukkaista saapui Suomeen, enemmistö irakilaisista sai myönteisen turvapaikkapäätöksen. Nyt myönteisten päätösten osuus on laskenut lähes viidesosaan.

Mielialat ovat laskeneet kielteisistä turvapaikkapäätöksistä, kielteisistä uutisista, sekä poliitikkojen ja entisten poliisiylijohtajien ulostuloista johtuen (Lammin ja Mainiemen vastaanottokeskusten johtaja Kim Malmström).

Totta kai asiakkaat seuraa, mitä puhutaan. He ovat levottomampia. He alkavat odottamaan ja pelkäämään, että nyt minäkin saan kielteisen päätöksen, että irakilaisista kukaan ei saa turvapaikkaa. Ja positiivisenkin päätöksen saaneet kokevat siitä syyllisyyttä (Luona Oy:n turvallisuusjohtaja Jani Kinnunen).

Uutisointi vaikuttaa ja se, että se on heidän kannaltaan negatiivista. Ollaan huolissaan siitä, että onko mahdollisuutta jäädä Suomeen (Helsingin vastaanottokeskuksen yksikön johtaja Leena Markkanen).

Ilmapiiri on kiristynyt, kun selvisi, että turvapaikan saamisen ehdot kiristyivät. Etenkin kielteisen päätöksen saaneet kuohahtelevat (SPR:n Kaakkois-Suomen piirin johtaja Arja Vainio).

Asukkaat tuntuvat olevan tympääntyneitä suomalaiseen turvapaikkapolitiikkaan. Nämä viime aikojen muutamat riidat ovat nähdäksemme seurausta siitä, että asukkaat ovat turhautuneet Suomen tiukentuneesta turvapaikkapolitiikasta (anonyymi vastaus).

Eletään tunteiden aaltoliikkeissä, välillä ollaan toiveikkaita ja välillä pudotaan (Setlementtiliiton/Viittakivi Oy:n Lahden vastaanottokeskuksen johtaja Sirkku Lindstam.