Iltalehti: Kainuun Sanomat: Otanmäen uhri tapettiin kuristamalla

Iltalehti: Kainuun Sanomat: Otanmäen uhri tapettiin kuristamalla 15.9.2016
Iltalehti: Kajaanin vastaanottokeskuksen asukkaat taposta epäillystä: "Hänen kasvoissaan oli jotakin outoa"

Kainuun Sanomien tietojen mukaan Kajaanin Otanmäen tapon uhri surmattiin kuristamalla.

Uhrin löytöpaikka on rikospaikka, eli häntä ei surmattu muualla.

Kajaanin käräjäoikeus vangitsi eilen kaksi irakilaista turvapaikanhakijaa taposta epäiltynä. Heidän epäillään tappaneen vuonna 1964 syntyneen otanmäkeläisen miehen.

Mies löytyi kuolleena sunnuntaiaamuna Vuorimiehentien varrelta. IL:n tietojen mukaan uhrin vierestä löytyi lompakko, jonka kortit oli levitetty ympäriinsä.

Miehiä epäillään toisestakin ryöstöstä. Vuonna 1975 syntyneeltä otanmäkeläismieheltä vietiin kännykkä väkivaltaa käyttäen sunnuntain vastaisena yönä Uunimiehentiellä. Uunimiehentie on Vuorimiehentien poikkikatu.

____________________________

Iltalehti: Kajaanin vastaanottokeskuksen asukkaat taposta epäillystä: "Hänen kasvoissaan oli jotakin outoa"

Suhtautuminen vastaanottokeskuksen ihmisiin Kajaanissa on muuttunut.

Vastaanottokeskuksen pihassa seisoo muutaman miehen ryhmä. He tervehtivät ohikulkijoita tottuneesti, mutta varautuneesti. Tähän saakka yhteiselämä on otanmäkeläisten kanssa ollut reilua ja mutkatonta, mutta henkirikos on tuonut jännitteitä.

- Nyt kaikki ovat huolissaan, sanoo afganistanista kotoisin oleva Haidari Said Ayoub.

Hän kertoo olleensa tapahtumahetkellä Helsingissä.

- Kun tulin takaisin, kuulin mitä oli tapahtunut. Näin eristetyn alueen, jossa kaikki oli tapahtunut. Tämä tekee meidät kaikki erittäin surulliseksi. Mutta mitä voimme tehdä? Emme mekään voi tietää, onko joku ihminen hyvä vai paha, sanoo 14 vuotta sitten kotimaansa jättänyt afganistanilainen.

Vieressä oleva irakilainen Hamed Asad pyytelee anteeksi. Paikallisen miehen kuolema on muuttanut ilmapiiriä.

"Jotakin outoa"

Koko porukka sanoo aistineensa reilu viikko sitten Oulusta tulleissa miehissä jotain outoa. Etenkin yksi heistä käyttäytyi huomiotaherättävästi.

- Hänen kasvoissaan oli jotakin outoa. Miehet asuivat isossa kolmen ihmisen huoneessa. Kaksi oli kavereita, ja tämä yksi ei tullut toimeen kaksikon kanssa.

Kabulista kotoisin oleva Haidari Said Ayoub sanoo olevansa hyvin huolissaan siitä, mitä tästä seuraa.

- Aikaisemmin elimme paikallisten kanssa täällä kuin yksi perhe. Lapsemme viihtyivät yhdessä, kävimme urheiluhallissa urheilemassa ja teimme kaikkea yhdessä. Joka päivä sanoimme "terve, mitä kuuluu". Tunnemme, että kaikki on muuttunut. Ihmiset ovat vihaisia.

Haidari Said Ayoub sanoo ymmärtävänsä, että ihmisten silmissä he [pakolaiskeskuksen asukkaat] ovat samaa porukkaa.

Elämä on tylsää

Elämä 120 turvapaikanhakijan keskuksessa on jopa tylsää. Kaikkea on keksittävä ajankuluksi, kielenopiskelun lisäksi käsitöitä ja liikuntakerhoja.

- Olemme tehneet linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita, nauraa kahden lapsen isä.

Hän oli nuoruudessaan kauppamies.

- Ostin kaikkea milloin mistäkin ja myin eteenpäin. Koulutusta ei ole, ihan käytännössä oppinut olen. Olen käynyt kauppaa kiinalaisten ja venäläisten kanssa. Myin muuten niitä kukkalaatikoita kaupunkiin, kolme on tuossa talon sivustalla. Odotan nyt vain, että saisimme oleskeluluvan ja pääsisimme töihin myymään jotain suomalaisille.

Haidari Said Ayoub puhuu kolmikosta parhaiten suomea. Hän kertoo, että palkallisia töitä he eivät voi tehdä, mutta vapaaehtoistyöhön he kelpaavat.

- Me olemme valmiita tekemään töitä, mutta meidän täytyy odottaa oleskelulupaa. Olemmekin tehneet vapaaehtoistyötä, auttaneet ihmisiä erilaisissa asioissa. Meillä on lista ilmaisista työmiehistä, jos joku haluaa käyttää palveluksiamme. Olemme olleet näissä hommissa ehkä kymmenen kertaa, Hamed Asad kertoo ja näyttää kännykästään metsäkoneen kuvaa.

- Vain paperit puuttuvat, että voisimme tehdä näitä töitä, kaksikko sanoo.

Kotimaassa vaikea tilanne

Viime vuoden puolella Suomeen tulleilla turvapaikanhakijoilla ei ole mahdollisuutta mennä takaisin kotimaahansa. Tilanne on sananmukaisesti räjähdysherkkä. Olosuhteet ovat hankalat, pommi voi räjähtää koska vain ja missä vain.

- Olemme olleet täällä kymmenen kuukautta. Emmekä me tiedä, kauanko meidän pitää vielä odottaa. Onko se yksi viikko, kuukausi vai enemmän. Mutta tulimme tänne, koska tiesimme, että täällä on rauhallista. Talvikaan ei ole ongelma. Olen kuitenkin ollut Venäjälläkin, sanoo Haidari Said Ayoub, joka asuu vaimonsa ja kahden poikansa kanssa vastaanottokeskuksen tarjoamassa yksiössä.

- Haluan jäädä tänne. Täällä on kaikki, mitä perheeni tarvitsee. Toivon, että tästä tapahtuneesta ei aiheudu lisäongelmia. Olen surullinen tästä kaikesta, olen pahoillani.