HS: Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko

Helsingin Sanomat: Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko 24.3.2017
Helsingin Sanomat: Turvapaikanhakija on aina suurin hyötyjä – etenkin, jos töitä löytyy

Vattin uusien tutkimusten mukaan erityisesti irakilaisten ja somalien on ollut vaikea löytää työtä. Tutkijat sekä pitkään työelämässä olleet somalialainen Ugaaso Buraale ja irakilainen Meisin Al-Bazoon kertovat, mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä.



SOMALIALAINEN Ugaaso Buraale, 41, ehtii istua hetkeksi kahville Vantaan Jumboon. Hieman aiemmin irakilainen Meisin Al-Bazoon, 43, otti vastaan omistamassaan kahvilassa Töölössä.

Molempien kanssa puhutaan työstä. Tarkkaan ottaen siitä, miksi tietyt maahanmuuttajat ovat työllistyneet niin heikosti.

Buraale ja Al-Bazoon ovat olleet töissä vuosia, ja heillä on ajatuksia siitä, miten saada turvapaikanhakijat työn syrjään.

Jos siinä ei onnistuta, voi pakolaiskriisistä tulla Suomelle kallis.

Ensin on kuitenkin syytä tarkastella Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin uusia tutkimuksia. Ne auttavat vastaamaan kysymyksiin, joista Suomessa on väitelty vuoden 2015 syksystä lähtien.

SUOMEEN tuli tuolloin 30 000 turvapaikanhakijaa, valtaosa Irakista. Sisäministeriö arvioi, että saapuneista noin 10 000 tulee saamaan oleskeluluvan.

Paljonko pakolaiskriisi maksaa Suomelle? Onko maahanmuuton lisääntyminen mahdollisuus ikääntyvälle taloudelle?

Vattin äskettäin julkaistut tutkimukset tehnyt taloustieteilijä Matti Sarvimäki sanoo, että turvapaikanhakijat tuskin uhkaavat kantaväestön töitä tai palkkoja.

”Varmasti löytyy niitä, joihin tämä iskee, mutta heitä on todennäköisesti hyvin vähän. Isonkin maahanmuuton vaikutus kantaväestöön on tutkimusten mukaan ollut yllättävän pieni.”

Pakolaiskriisin työmarkkinavaikutukset ovat pieniä myös siksi, että tulijoita on vähän suhteessa työmarkkinoiden kokoon ja koska suuri osa heistä saattaa jäädä työttömäksi. Juuri heikosta työllisyydestä seuraa pakolais­kriisin potentiaalisesti suurin taloudellinen vaikutus Suomelle.

”Todennäköisesti moni ei tule löytämään töitä, eli he saavat tulonsiirtoja eivätkä maksa veroja”, Sarvimäki sanoo.

Vattin tutkimusten mukaan Suomeen vuosina 1990–2009 saapuneiden somalien, afgaanien ja irakilaisten on ollut vaikea työllistyä. Työllisyys on vielä 10 vuoden jälkeen kaukana kantaväestöstä. Sarvimäen mukaan on todennäköistä, että pakolaiskriisin vaikutus julkiseen talouteen on negatiivinen.

”Se on realistinen lähtökohta, koska kaikki, mitä olemme tähän mennessä nähneet, on aika synkkää. Tulevaisuudessa asiat voivat tietysti muuttua, mutta liian ruusuisiin odotuksiin tuskin kannattaa tuudittautua.”

PAKOLAISKRIISILLE ei pystytä laskemaan täsmällistä hintalappua, Sarvimäki kertoo.

Tarkin arvio tähän mennessä toteutuneista kustannuksista tulee perussuomalaisten Suomen Perusta -ajatushautomon Samuli Salmiselta. Sen perusteella työikäinen Somaliassa tai Irakissa syntynyt henkilö aiheutti vuonna 2011 julkiselle sektorille keskimäärin noin 10 000 euroa enemmän menoja kuin maksoi veroja. Nykyiseen pakolaiskriisiin sovellettuna se tarkoittaisi 100 miljoonan euron kuluja vuodessa.

PITKÄN aikavälin kustannusten arviointi on kuitenkin hyvin epävarmaa ja täynnä oletuksia, Sarvimäki sanoo. Turvapaikanhakijan työllistymisen lisäksi kustannukset riippuvat siitä, minkä ikäisenä hän saapuu Suomeen, jääkö hän tänne pysyvästi, miltä verotus ja sosiaaliturva näyttävät tulevaisuudessa, miten turvapaikanhakijan lapset työllistyvät ja niin edelleen.

MIKSI turvapaikanhakijat Irakista ja Somaliasta työllistyvät niin huonosti? Siihen on monta syytä, arvioi irakilainen Al-Bazoon.

”Ensinnäkin se riippuu siitä, onko ihminen täysin terve myös henkisesti. Jotkut ovat tulleet tänne sodasta. Mutta luulen, ettei moni myöskään tiedä, mitä haluaisi tehdä.”

Kielitaidon puute oli yksi keskeinen este työllistymiselle, Al-Bazoon sanoo. Hän saapui Suomeen vuonna 1993, kielitaito tuli seitsemän vuotta myöhemmin.

Koneistajaksi kouluttautunut Al-Bazoon on tehnyt töitä muun muassa hitsaajana, ravintolayrittäjänä ja Nokian tehtaalla. Väliin mahtuu myös työttömyysjaksoja sekä pieni rooli Aki Kaurismäen elokuvassa Toivon tuolla puolen.

SOMALIALAINEN Buraale siirtyi työelämään usean vuoden viipeellä, koska hoiti lapsia kotona. Sittemmin hän on työskennellyt kaupassa ja lastentarhassa ja nyt useamman vuoden kiinteistöpalveluyhtiö ISS:llä. Buraale kertoo pitävänsä työstään, mutta suunnitelmissa siintää lastentarhan­opettajan koulutus.

Kun Buraale tuli Suomeen Mogadishusta vuonna 2000, hänellä ei ollut juurikaan suhteita. Al-Bazoon oli samassa tilanteessa. Hän uskoo, että se vaikutti työpaikan saamiseen. ”Työn löytäminen oli vaikeaa ensimmäisessä aallossa. Uusien tulijoiden tilanne on helpompi, kun täällä ovat jo monet asuneet pitkään, on suhteita ja yrityksiä”, Al-Bazoon sanoo.

SEKÄ Al-Bazoon että Buraale pitävät Suomen kotouttamisjärjestelmää puutteellisena. Kun kaikki sen vaiheet on käyty läpi ja lähdetään etsimään työtä, oleskeluluvan saanut on ollut maassa pisimmillään 7 vuotta. Keskimääräinen luku on 3 vuotta.

Al-Bazoon ja Buraale uskovat, että työelämään täytyy päästä nopeammin kiinni. Niin myös osaaminen karttuu. ”Ei pitäisi mennä vain perinteisten askeleiden kautta: suomen kielen kurssi, työkokeilu, ja niin edelleen. Suoraan vaan työelämään kiinni”, pohtii Al-Bazoon.

Tähän ovat myös viranomaiset heränneet. Työministeri Jari Lindström (ps) matkustaa toukokuussa Yhdysvaltoihin hakemaan oppia maan käytännöistä.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) taas julkistaa pian Suomen kotouttamisjärjestelmästä selvityksen, jonka mukaan ammatillisen tutkinnon suorittaminen edistää voimakkaasti työllistymistä. ”Siihen pitäisi satsata, se olisi tehokkain keino, mutta maahanmuuttajille suunnattua ammatillista koulutusta on ollut tosi vähän tarjolla”, sanoo TEM:n erityisasiantuntija Villiina Kazi.

TEM on alkanut vuoden alusta muuttaa kotouttamista niin, että ammatillinen koulutus ja työharjoittelu tulevat aikaisemmin mukaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on vireillä pätevöitymisväylä korkeakoulutetuille.

NELJÄS selittävä tekijä irakilaisten ja somalien heikolle työllisyydelle on syrjintä. Tutkimukset, joissa vaihdetaan cv:hen ulkomaalaisen nimen tilalle suomalainen, osoittavat, että syrjintää tapahtuu. Kazi muistuttaa, että vaikka kotouttaminen olisi kuinka hyvää, ennakko­asenteet voivat vaikeuttaa työllistymistä.

Buraalen mielestä syrjintä on iso asia. ”Monessa työhaastattelussa on kysytty, voitko laittaa housut tai voitko olla ilman huivia. Olen sanonut, etten halua.”

MYÖS rukoilu työn aikana ja ramadan voivat ovat hankalia, Buraale sanoo. Hän lisää, etteivät kaikki työtä vaille jäävät ole suinkaan syrjinnän uhreja.

”Ihmiset voivat olla myös laiskoja! Mielestäni somalit ovat kuitenkin aktiivisia. Monella on oma yritys, moni on töissä.”

Al-Bazoon uskoo, että syrjintä on vähentynyt. Hänellä on paljon hyviä kokemuksia, ja joitain huonoja. Kerran työnantaja ilmoitti hänen mukaansa yllät­täen päin kasvoja, ettei töitä löydy, vaikka TE-toimisto oli kertonut avoimesta työpaikasta.

”Ei ottanut sisälle tai edes kätellyt”, Al-Bazoon sanoo.

PALATAAN vielä pakolaiskriisin merkitykseen Suomelle.

Huonoimmassa tilanteessa hinta voisi olla noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Ei mitätön raha, mutta silti alle prosentin kymmenys julkisista menoista.

Vattin Sarvimäen mukaan tärkein numero pakolaiskriisissä on arvioitu oleskeluluvan saavien määrä: 10 000 henkeä. Sen voi suhteuttaa siihen, että Suomessa syntyy joka vuosi 60 000 lasta. ”Tämä ei ole mitätön asia, mutta ei missään mielessä Suomen kohtalonkysymys.”

Enemmän Sarvimäkeä huolestuttaa se, että pakolaiskriisin takia tehtäisiin politiikkaa, josta olisi todellista haittaa Suomelle.

Esimerkkinä hän mainitsee Britannian päätöksen lähteä EU:sta, mitä lietsoi maahanmuuttajilla pelottelu. Brexitillä on potentiaalisesti valtavat vaikutukset Britanniaan.

”Suhtautumisessa turvapaikanhakijoihin on mukana niin paljon tunnetta, että asioiden todelliset mittasuhteet usein hämärtyvät.”

___________________________________

Helsingin Sanomat: Paavo Teittinen: Turvapaikanhakija on aina suurin hyötyjä – etenkin, jos töitä löytyy

PAKOLAIS­KRIISIN kustan­nuksia ja hyötyjä Suomelle voi tarkas­tella useam­malla eri tavalla.

Yksi tapa on katsoa asiaa kansantalouden vinkkelistä.

Paljonko turvapaikanhakija tulee maksamaan veroja ja saamaan tulonsiirtoja? Pohjoismaissa tämä voidaan selvittää paremmin kuin missään muualla maailmassa, sairaalakäyntejä ja koulukuluja myöten.

Vattin uusi tutkimus maalaa tällä saralla varsin synkän kuvan. Pakolaiskriisi todennäköisesti heikentää Suomen kestävyysvajetta eli tulee veronmaksajille kalliiksi. Näin käy, jos oleskeluluvan saaneet työllistyvät yhtä heikosti kuin somalit ja irakilaiset aiemmin.

TÄMÄ sietää sanoa ääneen myös kohteliaassa seurassa.

Pakolaiskeskustelussa esiintyy paljon halpaa puhetta siitä, miten hieno asia turvapaikanhakijat ovat Suomen ikääntyvälle taloudelle.

Näin voi olla, mutta vähintään yhtä todennäköistä lienee, että kyse on ruusuisesta ajattelusta. Intoilun sijaan olisi parempi keskittyä kotouttamisen tehostamiseen ja syrjinnän vähentämiseen.

Halpaa puhetta löytyy myös maahanmuuton vastustajilta. Esimerkiksi väite siitä, että pakolais­kriisi on kestämätön taakka rikkaalle Suomelle, on pötyä.

OLI vaikutus Suomen talouteen mikä tahansa, suurin hyötyjä on aina oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija. Etenkin, jos löytää töitä.

Tutkimusten mukaan rikkaisiin maihin muuttaneiden tulot kasvavat satoja prosentteja suhteessa heidän tuloihinsa kotimaassa.

Taloustieteilijä Michael Clemensin mielestä maahantulon esteet voikin nähdä suurimpana mahdollisena palkkasyrjintänä ja maahanmuuton salliminen erittäin tehokkaana kehitysapuna.

Se on myös yksiselitteisen hyvä asia maailmantaloudelle, koska ihmiset ovat Suomessa tuottavampia kuin Somaliassa. Clemensin mukaan maahanmuuton esteiden purkaminen lisäisi maailman bruttokansantuotetta jopa tuhannella miljardilla dollarilla.

PAKOLAISKRIISIN eri puolia voi myös tarkastella puhtaasti ei-taloudelliselta pohjalta.

Migri ei myönnä oleskelulupia löysin perustein. On siis syytä olettaa, että isoa osaa tänne jäävistä uhkaisi väkivalta lähtömaassa.

Mikä arvo sille pitäisi antaa, että Suomi auttaa 10 000 ihmistä pakenemaan vainoa? Olisiko esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuodessa liikaa siitä, etteivät tuhannet ihmiset joudu kidutuksen kohteiksi tai tule surmatuiksi?

Kellään ei ole oikeaa vastausta. Tämä kuitenkin lienee se tärkein punninta pakolaiskriisin kustannuksia ja hyötyjä mietittäessä.