Yle: Mohammad opetteli Kainuussa hiihdon, luistelun ja aikataulut: "Ei ole helppoa olla hyödyllinen" 2.3.2017
Syyrialaisyntyisen Mohammad Rashekin mielestä ketään ei motivoi kotona istuminen. Omalla motivaatiolla voi kasvattaa juuret paikkakunnalle.
Nuori mies on kohtelias. Hän on keittänyt kahvia ja kehottaa vierasta kaatamaan itselleen kupillisen, lisäämään joukkoon maitoa ja ottamaan keksin. Samaan hengenvetoon hän pahoittelee, ettei hänellä ole juurikaan huonekaluja ja kieltää vierasta ottamasta kenkiä jalastaan.
– Kun minulla itselläkin on, kuuluu selitys.
Hän jättää sen kuuluisan metrin tilan väliimme. Katsoo silmiin ja selvästi kuulostelee, minkä verran tilaa ja aikaa tarvitsen keskustelussa ja tutustumisessa.
Syyrialainen Mohammad Rashek, 25, on ollut kajaanilainen vuoden 2015 joulukuusta lähtien. Hän lähti Syyriasta Irakiin vuonna 2012 ja pakeni Irakista Suomeen kolme vuotta myöhemmin.
Turvapaikanhakijana Suomessa ensimmäinen määränpää oli Lahti, joka vaihtui kuukauden jälkeen Kajaaniin. Nyt eloa kaupungissa maahanmuuttajana on takana lähes 1,5 vuoden ajan. Miten tuossa ajassa omaksutaan kainuulainen elämäntapa ja tullaan kajaanilaiseksi?
"Kajaani on kotipaikkani"
Kaikesta kuuluu ja näkyy, että Mohammad haluaa olla yksi "heistä", kainuulaisista.
– Tiedän, miten ihmiset ovat ujoja ja miten heille pitää antaa tilaa ennen kuin voit puhua heidän kanssaan, mies kertoo huomanneensa heti, kun saapui Kajaaniin.
Mohammad on opetellut käytännössä tekemään asiat kuten tavallinen kainuulainen tekee: hän on käynyt hiihtämässä ja luistelemassa sekä pakottanut itsensä parempaan ajankäytönhallintaan.
– Meidän kulttuurissamme ei käytetä aikatauluja ja kalentereita. Olen siis joutunut opettelemaan, miten tehdä asiat juuri oikeaan aikaan.
Nyt, lähes puolentoista vuoden asuminen jälkeen Mohammad voi todeta: "Kajaani on kotipaikkani."
Mohammadin onneksi niin samalla tavalla kokee suurin osa muistakin ihmisistä. Eteen on tullut vain yksi rasistinen kohtaaminen. Tilanne noudatteli monelle tuttua kaavaa: humalainen suomalainen mies, "Mitä vittua teet täällä" -kysymys ja ulkomaalaisen vaikeneminen.
– Yritin ajatella kuin olisin hänen asemassaan: "Outo ihminen tulee maahani, kävelee kadullani ja on yksi pakolaisista, joiden mukana tulee paljon ongelmia."
Mohammad kokeekin, että yksi tällainen kohtaaminen on pieni asia.
– Vastakohtana yhdelle tapaukselle, olen nähnyt täällä paljon hyviä ihmisiä ja kiltteyttä.
"Haluan olla hyödyksi"
Mohammad Rashek on kouluttautunut ja motivoitunut. Hän puhuu neljää eri kieltä, englantia, turkkia, arabiaa ja persiaa, on opiskellut rakennusinsinööriksi kotimaassaan ja on tällä hetkellä mukana monenlaisessa vapaaehtoistyössä.
Miehen mukaan kotona oleminen ja istuminen ei ole mitään elämää – oli sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen. Hänellä on omat kouluttautumistavoitteensa ja tulevaisuudensuunnitelmansa, mutta samalla hän myös kokee, että hänen on annettava jotain takaisin Suomelle ja Kajaanille.
– Kaikkien tässä elämässä pitää olla hyödyllisiä. Kukaan ei ole syntynyt olemaan hyödytön, mutta ei ole helppoa olla hyödyllinen Suomessa.
Mohammad viittaa tällä työttömyyteen, joka kurittaa paitsi kantasuomalaisia myös kielitaidottomia maahanmuuttajia.
– Meillä ei ole kielitaitoa, mutta voimme työskennellä esimerkiksi vapaaehtoistyössä. Voimme olla rakentamassa ja uudistamassa tätä kaupunkia.
Mohammad toimii kuten puhuu. Hän on mukana vapaaehtoisena esimerkiksi Kajaani yhdessä -kahvilassa, ollut apuna Suomi tutuksi -projektissa, jossa Kajaania tehtiin tutuksi pakolaisille sekä musisoi yhdessä kajaanilaisten nuorten kanssa ja suunnittelee jo muita projekteja.
Lisäksi hän on mukana ammattikorkeakoulun järjestämässä, maahanmuuttajille suunnatussa New life -koulutuksessa, joka valmentaa ammattikorkeakouluopintoihin.
Mohammadin tulevaisuuden haaveena on päästä opiskelemaan yliopistoon.
– Suunnitelmissani on jatkaa insinööriopintojani arkkitehtuurissa, mutta valitettavasti en löytänyt koulutusohjelmaa englanniksi. Opiskelen suomen kieltä ja haen ensi vuonna opiskelemaan suomenkieliseen koulutusohjelmaan. En usko, että voin tehdä sitä tänä vuonna, koska minulla ei ole tarpeeksi kielitaitoa, Mohammad valottaa toivoen, että myös rakennusinsinöörin alemman korkeakoulututkinnon voisi suorittaa englanniksi.
Tulevaisuuden opiskelukuviot tulevat todennäköisesti viemään Mohammadin Kajaanista muualle. Hyvästejä hän ei kuitenkaan aio jättää kaupungille.
– Vaikka löydän opiskelupaikan muualta, palaan Kajaaniin ja rakennan paperitehtaan uudelleen, Mohammad hymyilee.
Tämä heitto viimeistään kertoo, että Mohammad on kajaanilainen. Reilut kahdeksan vuotta sitten alasajetun Kajaanin paperitehtaan kohtalo kaihertaa vieläkin osaa kajaanilaisista. Vaikka Mohammad heittää ajatuksen hymyssä suin, kertoo se, että kainuulaisuus on sisäistetty.