Satakunnan Kansa: Viharikosten selvittäminen kaipaa lisää tehoa – jopa puolet epäilyistä jää pimeäksi

Satakunnan Kansa, pääkirjoitus: Viharikosten selvittäminen kaipaa lisää tehoa – jopa puolet epäilyistä jää pimeäksi 28.3.2017

Turvapaikanhakijoiden tulva loppuvuodesta 2015 nosti poliisin tietoon tulleet viharikokset ennätyslukemiin. Poliisi kirjasi 1 250 epäiltyä viharikosta, yli 50 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Viime vuoden lukuja ei vielä ole saatavissa, mutta mikään ei viittaa siihen, että viharikokset olisivat mitenkään laantuneet.

Vaikka tilanne vaikuttaakin nyt rauhoittuneen kuumimmista ajoista, vihamielinen ilmapiiri maahan tulleiden ulkomaalaisten etnistä taustaa tai uskonnollista vakaumusta kohtaan ei ole kadonnut minnekään. Hennalan vastaanottokeskuksessa Lahdessa tahallaan sytytetty tulipalo tai ”puhdistamispuheet” Helsingin keskustassa pitkään jatkunutta turvapaikanhakijoiden mielenilmausta vastaan ovat tuoreita esimerkkejä tästä.

Viharikostilanteen ajankohtaisuudesta kertovat myös poliisin toimet. Esimerkiksi Lounais-Suomen poliisilaitoksella on helmi-maaliskuussa tuoreen rahoituspäätöksen turvin aloitettu viharikosten ja ääriliikkeiden laittoman toiminnan torjuntahanke.

Poliisi on myös lisännyt viharikoksiin liittyvää koulutusta. Ensimmäinen täydennyskoulutuskurssi toteutettiin Poliisiammattikorkeakoulussa viime vuonna, ja tänä vuonna on vuorossa viharikoskouluttajien kouluttaminen.

On erittäin hyvä, että valtiovalta puuttuu jämerästi viharikoksiin. Suomessa on ollut moniin EU-maihin, erityisesti Saksaan verrattuna varsin lepsu suhtautuminen viharikoksiin. Enää siihen ei ole varaa.

Suomalaisen lainsäädännön erikoisuus on, ettei rikoslaki tunne lainkaan nimikettä viharikos. Käytännössä viharikos toimii tuomioiden koventamisperusteena, jos epäilty syyllistyy esimerkiksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja rikoksen motiivina on rotu, ihonväri tai etninen alkuperä.

Työtä kuitenkin riittää ja uusia tutkintamenetelmiä tarvitaan. Esimerkiksi vuonna 2015 vain puolet poliisin tietoon tulleista viharikosepäilyistä johti syyteharkintaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei rikoksesta epäiltyä saada tunnistetuksi. Rasistiset nettihuutelut ovat tästä tyypillisiä esimerkkejä.

Valitettavasti iso osa viharikoksista jää myös täysin pimentoon. Niistä ei ilmoiteta poliisille, koska uhrit eivät usko, että kukaan tekee asialle mitään. Tämän luottamuspulan korjaamisessa viranomaisilla riittää töitä.