HS: Asenteet kovenevat, työt pehmenevät

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus: Asenteet kovenevat, työt pehmenevät 14.4.2010

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuorein asennetutkimus on arvokasta materiaalia sille, joka pohtii, mihin suuntaan politiikka ja työelämä kehittyvät lähivuosina.

Suomalaisten asenteet ovat selvityksen mukaan koventuneet talouden taantuman vuoksi. Kehitystä voimistaa vahva pessimismin ja epävarmuuden tunne, joka suomalaisten mieliin on jäänyt kytemään.

Noin puolet Evan tutkimukseen vastanneista ajattelee, että talouskriisi ei ole vielä ohi ja edessä on paljon vaikeammat ajat.

Vaikeudet ovat vastaajien mielestä sellaisia, että työpaikat karkaavat Suomesta, epätyypilliset työsuhteet yleistyvät, varmat työpaikat katoavat, työelämä muuttuu aina vain pahemmaksi rääkiksi ja eläkeikä nousee.

Tällainen tunne on piirtänyt suomalaisten mieliin entistä kirkkaammin sen, että ihmisten hyvinvoinnin jatkuminen edellyttää taloudellista kasvua.

Sama talouskasvun korostaminen havaittiin Evan mittauksissa 1990-luvun laman aikana. Tämän jälkeen, hyvän kasvun aikoina, talouskasvun merkitys hyvinvoinnin takeena kärsi tasaista inflaatiota mittauksesta toiseen.

Tuorein mittaus osoittaa suuntauksen kääntyneen: kasvun arvo havaittiin, kun se menetettiin.

Kovempien arvojen nousu näkyy myös ympäristöarvojen kehityksestä. Suomen kasvukauden aikana kaksi kolmesta oli valmis tinkimään omasta elintasosta, jos tinkiminen vähentää saaste- ja ympäristöongelmia. Nyt näin ajatteli enää runsaat puolet – pienempi osuus kuin koskaan vuoden 1984 jälkeen tehdyissä mittauksissa. Myöskään ilmastonmuutos ei näytä olevan suomalaisten mielissä samanlainen uhka kuin vielä muutama vuosi sitten.

Lisäksi enää joka neljäs ajattelee väestön ikääntymisen vaativan, että ulkomaalaiset saisivat muuttaa Suomeen helpommin. Muuton helpottamista suosi vielä nelisen vuotta sitten joka kolmas.

Työelämän muutosta mittaavista osuuksista käy puolestaan selville, että nuorten näkemykset työelämästä poikkeavat vanhemmista ikäluokista. Nuoret kyllä arvostavat työelämään osallistumista, mutta pitävät vakinaista työsuhdetta ja työn statusta paljon vähempiarvoisena asiana kuin heitä vanhemmat vastaajat.

Nuorille tärkeää on se, että työ- ja vapaa-aika nivoutuvat toisiinsa mielekkäästi, työajat ovat joustavia ja työpaikalla on hyvä henki. Heille ansiotyöhön osallistuminen ei ole mikään itseisarvo, ihmisen mitta tai kunnon kansalaisen velvollisuus, toisin kuin hyvin monet yli 45-vuotiaat tuntuvat vielä ajattelevan.

Mikäli politiikka seuraa yleisen asennemaailman kehittymistä – asenteiden muuttamista ja mielipidejohtajuuttahan politiikalta ei ole totuttu odottamaan –, koventuvat ja ulkomaailmalta sulkeutuvat näkemykset ovat lisääntymään päin. Suunnan havaitsee ehkä jo seuraavien eduskuntavaalien alla.

Työelämän puolella kehitys taas olisi kohti joustavuutta ja avarakatseisuutta.

Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, osaavista ja koulutetuista nuorista on huutava pula. Työnhakijoista tulee työnvalitsijoita.

Yritys, joka näitä nuoria lupauksia haluaa palkata, joutuu tarjoamaan mielekästä ja vapaata työtä sekä "hyviä pomopalveluita".