Pohjalainen: Suomessa syytä jämäköityä

Pohjalainen, kolumni: Suomessa syytä jämäköityä 10.5.2010

Viimeaikaisia tapahtumia seuratessa tulee mieleen, onko kaikki puhdasta sattumaa vai jonkin tahon suunnitelmallista toimintaa. Vaikka kansalaiset ihmettelevät yhä kasvavaa pakolaisten maahan tuloa, ei asiaan tunnuta saavan mitään järkeä vaan ongelmat lisääntyvät Ruotsin malliin.

Virkamiehillä on täysi työ selvittää tulijoiden asiapapereiden oikeellisuutta ja perhesuhteita, eikä lähtömaasta saa juurikaan apua. Mediaa käytetään tarkoituksellisesti hyväksi ja tulijoiden tilanteita inhimillistetään luomaan suomalaisissa huonoa omaa tuntoa.

Hyvä esimerkki viime mainitusta on kahdesta mummosta tehty mediamylläkkä, joka ohitti oman maamme muut tärkeät uutiset.

Kun aikuinen poika silittää mummonsa poskea ja sanoo, että hän on meille kaikille perheenjäsenille niin tärkeä, on selvää, että "raakalaismaista palauttamista" ei voi ajatellakaan. Näin heille pitää löytyä valtion kustantama hoitopaikka Suomesta.

Tässä yhteydessä on monelta taholta nostettu esiin kysymys, olemmeko me Suomessa sittenkään vastuussa muun maailman vanhuksista. Varsinkin, kun tiedetään, miten vaikeata on meillä omilla kansalaisilla saada läheisillemme hoitopaikkoja vanhainkodeista tai palvelutaloista.

Nämä vanhukset kun sentään ovat rakentaneet perustan hyvinvoinnillemme ja tämän päivän elintason maassa. Apua voidaan tietysti antaa, mutta se ei missään olosuhteissa ja varsinkaan näin matalasuhdanteiden aikaan saa viedä resursseja hoitaa omia kansalaisiamme.

Maahanmuuttajille maksettavat avustukset ovat olleet myös yhtenä houkuttimena pyrkiä Suomeen, ja siksi niitä on kohtuullistettava muun Euroopan tasolle. Kun olemme lähestymässä seuraavia eduskuntavaaleja, pitää ehdokkailla olla näistä asioista selvä ja kriittinen kannanotto.

Pakolaiskeskustelun rinnalle on tullut myös hivenen "ulkopoliittista kädenvääntöä", kun venäläiset puuttuivat Turussa tapahtuneeseen lapsen huostaanottoon. Vaikka tapauksesta ei ole annettu lähempiä tietoja, niin asiantuntijoiden kertoman mukaan huostaanotto on aina äärimmäinen ja viimeinen keino lapsen elämän turvaamiseksi.

Venäjällä tämä operaatio on leimattu venäläisvastaiseksi, jolle on kotikommareiden avulla saatu myös uutisvoimaa. Kävipä Suomessa asian johdosta alan korkean tason virkamieskin puhuttelemassa suomalaisia venäläislasten väärästä ja vihamielisestä kohtelusta täällä.

Viranomaiset ovat Turussa kuitenkin toimineet oikein ja lapsen edun mukaan. Ehkä tämäkin episodi osoittaa Venäjän aktiivisuutta tulla rajan yli "puolustamaan omiaan".

Edellä mainittuun liittyen tulee mieleen TV:n dokumentti parin vuoden takaa Pietarista, sen katulapsista. Eipä ollut kovin hääviä katseltavaa. Nämä lapset ja nuoret asuivat viemäreissä, kellareissa ja kuka missäkin onkaloissa. Kerjääminen, varastaminen ja huumeiden käyttö oli tuttua ja elämä sen mukaista. Heitä auttoivat sen tiedon mukaan pääasiallisesti vapaaehtoisryhmät.

Valloitetussa Suomen Karjalassa eivät olot myöskään esimerkiksi lastenkodeissa ole kehuttavat. Näitä on autettu merkittävästi juuri Pohjanmaaltakin käsin, ja sinne on rahdattu rekkakuormin erilaista tavaraa ja tarviketta.

Joten tähän voisi venäläisille todeta, että siivotaanpas ensin se oma porstua, ennen kuin tullaan krannin puolelle!