Kaleva: Hätä panee polkemaan persujen peesissä

Kaleva: Antti Ervasti: Hätä panee polkemaan persujen peesissä 20.8.2010

Perussuomalaisten kannatus näyttää hypähtäneen sellaisiin sfääreihin, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini puhui viime viikonvaihteessa 10-15 paikan vaalituloksesta. Se merkitsisi puolueelle kaksi tai kolme kertaa enemmän kansanedustajia enemmän kuin nyt.

Voihan sitä tavoitteita asetella, kun gallupluvut ovat näin maireita: tuorein mielipidemittaus näyttää kymmenen prosentin kannatusta, ja käyrä on todella jyrkästi nouseva.

Kun puolueiden kannatusta katsoo usean vuoden aikavälillä, kaikkien suosio on ollut enemmän tai vähemmän laskussa perussuomalaisia lukuun ottamatta. He näyttäisivät vievän ääniä tasaisesti kaikilta. Demarien on sanottu kuitenkin vuotavan eniten perussuomalaisille.

Persut eivät tunnustaudu rasisteiksi, mutta he ovat suhtautuneet selvästi muita puolueita kriittisemmin maahanmuuttoon ja pakolaisiin, mikä on vedonnut luonnollisesti tiettyyn osaan kansasta.

Mikä tästä ajasta tekee otollisen maahanmuuttokeskustelulle? Ilmiö on ollut olemassa vuosikausia, eivätkä esimerkiksi maahanmuuttajien tai pakolaisina pyrkivien määrät ole mitenkään radikaalisti muuttuneet. Tasaista nousua määrissä on toki ollut. Jonkin verran viime vuosina on keskusteltu työperäisestä maahanmuutosta lähinnä ennustetun työvoimapulan paikkaajana.

Huima noste perussuomalaisilla on pannut pupun pöksyyn yhdelle sun toiselle puolueelle. On tullut suoranainen hätä. Demarien ahdistus on kaikkein kovinta, mistä kertoo kevään "maassa maan tavalla" -tyyliset iskulauseet ja niiden vuolas selittely. Maahanmuuttoon aiempaa kriittisempiä kommentteja on tullut lähes joka suunnalta.

Demarien viimeviikkoinen julistus reilusta, hallitusta maahanmuutosta olisi taatusti toisin sanottu, jos poliittiset asetelmat olisivat entisenlaiset.

SDP:n paniikki johtuu siitä, että se arvelee pääsevänsä hallitukseen vain, jos se nousee vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Jos puolueelle tulee kakkostilaan nostava vaalivoitto, se ei takaa tietä vallan kahvaan, vaan sinivihreän jatko on silloin todennäköinen.

Kyselyt eivät enteile SDP:lle veret seisauttavaa vaalivoittoa ja ykköstilaa. Oppositiovuodet eivät ole saaneet kannatusta nousuun kuten 1990-luvulla.

Toisesta suunnasta iski keskusta, joka pääministeri Mari Kiviniemen suulla syytti demareita rasismilla flirttailusta. Kokoomus on pysytellyt hieman sivumpana tästä nokittelusta.

Suoraselkäisimmin on toiminut vihreät, joka ei ole tinkimässä maahanmuuttomyönteisimmästä linjastaan, vaikka persut uhkaavat pudottaa neljänneksi suurimmaksi kivunneen puolueen takaisin viidenneksi.

Toisaalta vihreiltä ei taida vuotaa paljon ääniä perussuomalaisille. Puolue saisi tuskin uusia kannattajia tarkistamalla maahanmuuttopolitiikkaansa perussuomalaisten peesissä mutta menettäisi paljon nykyisiä.

Kiviniemi yritti puhaltaa poikki mukavasti käyntiin päässyttä vaalikeskustelua. Turhaan. Sitä käydään syksyn edetessä yhä kiivaammin, ja hyvä että käydään. Kun äänestysprosentit ovat mitä ovat, mikään mielenkiintoa herättävä puhe ei ole tarpeetonta.

Lumipalloilmiönä kasvava vaalirahakohu näyttää kasautuvan eniten keskustalaisten poliitikkojen niskaan, mikä on selvästi kasvattanut puolueen hätää.

Perussuomalaisten menestyskin lisää mielenkiintoa ensi kevään vaaleihin. Ensi vuoden huhtikuuhun on kuitenkin vielä niin paljon aikaa, että monenlaista ehtii tapahtua.

Ei ole mahdotonta, että perussuomalaisten nousu ehtii väljähtyä. Puolue lepää edelleen turhan paljon puheenjohtajansa karisman, esiintymistaitojen ja puhelahjojen varassa.

Konkreettinen anti puolueella on edelleen kadoksissa, vaikka hienoja heittoja ja nokkelaa huumoria Soinin suusta sinkoilee solkenaan.


Antti Ervasti