Sisäasiainministeriö: Muun omaisen oleskelulupa: Ministeriö ei voi antaa vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia soveltamisohjeita

Sisäasiainministeriö: Muun omaisen oleskelulupa: Ministeriö ei voi antaa vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia soveltamisohjeita 17.8.2010

Paljon julkisuutta saaneiden isoäitien käännytystapausten jälkeen ulkomaalaislakiin toivottiin muutosta kiireellisellä aikataululla. Voimassa olevan lain soveltamis- ja oikeuskäytäntö on ollut varsin tiukka ja on esitetty, että lakiin tai sen tulkintaan tulisi saada muutosta. Vuosina 2007-2009 ja alkuvuonna 2010 on jätetty yhteensä 287 oleskelulupahakemusta Suomen kansalaisen muuna omaisena. Oleskeluluvan on saanut 31 Suomen kansalaisen muuta omaista.

Sisäasiainministeriössä on valmisteltu ulkomaalaislakiin muutosehdotus, joka koskee oleskeluluvan myöntämistä Suomen kansalaisen vanhemmalle. Lakimuutos koskisi täysi-ikäisen Suomessa asuvan Suomen kansalaisen vanhempaa.

Nykyisin ydinperheen ulkopuoliselle perheen jäsenelle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos hän on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Nyt valmisteilla olevassa laissa ehdotetaan, että oleskelulupa voitaisiin myöntää myös henkilölle, joka tarvitsee huomattavassa määrin Suomessa asuvan sukulaisensa hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi Suomessa asuvalla omaisella tulisi olla käytössään asunto itseään ja omaistaan varten.

Muutosta lain soveltamiseen vai lakipykälään?

Päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä ulkomaalaiselle tekee Maahanmuuttovirasto. Maahanmuuttovirasto myös laatii sisäisen ohjeen, miten ulkomaalaislakia sovelletaan käytännössä.

Sisäasiainministeriö ei voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta. Ministeriöllä on kuitenkin lähtökohtaisesti mahdollisuus antaa toimialansa hallinnolle lakien yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.

Oleskeluluvan myöntämisestä Suomen kansalaisen muulle omaiselle on muodostunut vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka muun muassa viime keväiset korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ovat vahvistaneet.

Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

Koska vakiintunut oikeuskäytäntö on oikeuslähde, se rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa soveltamislinjaa ministeriön yleisillä soveltamisohjeilla.

Mikäli Suomen kansalaisten muiden omaisten oleskelulupia koskeviin linjauksiin halutaan muutosta vakiintuneessa oikeuskäytännössä esillä olleiden tulkintakysymysten osalta, jää vaihtoehdoksi muuttaa lakia. Lainmuutoksen valmistelusta vastaa sisäasiainministeriö.

Oleskeluluvan saanti edellyttää turvattua toimeentuloa

Ulkomaalaislain muutoksessa on nähty riskiä, että tulevaisuudessa maassa olisi kahden tason iäkkäitä isovanhempia. Lain muutosehdotuksessa todetaan, että oleskeluluvan hakijalla on oltava riittävä toimeentulo asumiseen Suomessa.

Vaatimus toimeentulosta ei kuitenkaan ole uusi, sillä jo nykyisen lain mukaan oleskeluluvan pääsääntönä on turvattu toimeentulo. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin poikettu Suomen kansalaisen perheenjäsenen ja täysin riippuvaisten muiden omaisten osalta. Sen sijaan kolmannen valtion kansalaisen perheenjäsenellä on oltava riittävä toimeentulo jo nykyisinkin.

Oleskelulupaa ei yleensä myönnetä tai lupa voidaan peruuttaa, mikäli toimeentulovaatimus ei täyty. Toimeentulovaatimus on vahvimmillaan ensimmäistä oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa. Jatkolupien kohdalla esimerkiksi tilapäinen turvautuminen toimeentulotukeen ei ole luvan myöntämisen esteenä.

Lisätietoa:
Lainsäädäntöjohtaja Kimmo Hakonen, puh 071 878 8280 erityisavustaja Thomas Bergman, 071 878 8212

Taustatietoa:

* Valtioneuvosto tai ministeriö voi antaa tiettyä lakia tarkentavia oikeussääntöjä asetuksella, jos tällaisesta asetuksenantovaltuudesta on kyseisessä laissa säädetty (perustuslaki 80 § 1 momentti)


* Lisäksi ministeriöllä on (perustuslaki 68 § 1 momentti) oikeus ja tarpeen vaatiessa jopa velvollisuus antaa lakien ja asetusten yleisiä soveltamisohjeita muun muassa viranomaiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi. Soveltamisohjeissa voidaan esimerkiksi selostaa säädösten ja niiden valmisteluaineiston sisältöä sekä syntynyttä oikeuskäytäntöä. Soveltamisohjeilla ei voida sivuuttaa näitä oikeuslähteitä.


* Jos yksittäinen hallintoasia on säädetty ministeriön alaisen viraston ratkaistavaksi, ministeriö ei voi pidättää päätösvaltaa itselleen, jollei tällaisesta pidätysoikeudesta ole erikseen säädetty. Ministeriö ei myöskään voi antaa määräyksiä tai ohjeita yksittäisen hallintoasian ratkaisemisesta