HS: Frank Johansson: EU:ssa perusoikeudet kuuluvat romaneillekin

Helsingin Sanomat: Frank Johansson: EU:ssa perusoikeudet kuuluvat romaneillekin 20.8.2010

Kadulla kerjäävät romanit ovat kuuluneet jo jonkin aikaa myös suomalaiseen kaupunkikuvaan. Julkinen keskustelu romaneista on viime aikoina keskittynyt kysymykseen, sopiiko kerjääminen suomalaiseen hyvinvointivaltioon.

Kerjäläisongelmaan ehdotetut ratkaisut ja viranomaistoimet ovat vaihdelleet kerjäämisen kieltämisestä sen pohtimiseen, miten romanit saadaan pois maasta. Lakipykälien viidakkoon takertuen on tehty selväksi, ettei suomalainen sosiaaliturva ole romanikerjäläisille olemassa oleva vaihtoehto. Jos turisteina täällä olevat romanit siihen turvautuvat, maassaololle ei enää ole edellytyksiä.

Kerjäläisten näkökulma ja EU-kansalaisille kuuluvat perusoikeudet usein unohtuvat näissä puheissa. Viranomaisilta toivoisi enemmän inhimillisyyttä pykälien tulkintaan. Kun koti on kaatopaikalla ja koulunkäynti keskeytyy rasismin takia, kiertolaisuus ja kerjääminen ovat ihan ymmärrettäviä vaihtoehtoja. Itse asiassa vapaus liikkua on miljoonille Euroopan romaneille yksi harvoista edes jollakin tasolla toteutuvista oikeuksista.

Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja useiden eri kansalaisjärjestöjen raportit kertovat yksiselitteisesti, että Euroopan romanivähemmistöt elävät köyhyyden kierteessä, johon vaikuttavat useat toisiaan vahvistavat tekijät, kuten asumisolojen ala-arvoisuus, koulutuksen ja terveyspalvelujen puutteellisuus, henkilötodistusten puuttuminen, poliisin harjoittama väkivalta sekä ympäröivässä yhteiskunnassa esiintyvä rasismi. Nämä ihmisoikeusloukkaukset eivät näytä vähenevän, pikemminkin päinvastoin.

Köyhyyden kierrettä pakenevat kerjäläiset ovat Euroopan yhdentymishankkeen kääntöpuoli – eurooppalaisen köyhyyden kuva, jonka katsominen tekee kipeää.

Myös EU:n päättäjät ovat nähneet tämän kuvan, ja aiheesta on käyty jo muutamia vuosia laajaa keskustelua. Valitettavasti keskustelu ei ole johtanut tehokkaisiin toimiin.

Espanjan Cordobassa huhtikuussa järjestetyn EU:n toisen romanihuippukokouksen jälkeen Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Thomas Hammarbergin tuomio oli selvä: "Meillä on paljon kokouksia, mutta vähän edistystä. Kuilu todellisuuden ja puheiden välillä on liian suuri. Me emme voi jatkaa yleistä keskustelua, kun romanit edelleen elävät syvässä köyhyydessä. On jo aika ottaa ongelma tosissaan ja ryhtyä toimiin. EU voi tehdä paljon enemmän."

Tärkeimpänä toimenpiteenä Hammarberg pitää niiden jäsenmaiden poliittista painostusta, jotka eivät tunnusta ongelmaa eivätkä halua puuttua siihen.

Amnesty Internationalin tekemän analyysin mukaan se, että talous- ja sosiaalioikeudet eivät toteudu, ei johdu vain tavaroiden ja palveluiden puutteesta. Kyse on laajasta köyhyyden kierteestä, johon liittyvät myös kansalais- ja poliittisten oikeuksien loukkaukset.

Eri ihmisoikeuksia ei voi arvioida irrallaan toisistaan, vaan ne ovat oleellisesti yhtä. Romanien tilannetta Euroopassa tuleekin tarkastella nimenomaan tästä näkökulmasta. Romanien köyhyyden ytimestä löytyvät syrjintä ja rasismi, jotka ruokkivat toisiaan.

Syrjinnän takia romanien koulutustaso on alhaisempi kuin muiden. Koulutuksen puute johtaa ongelmiin työnsaannissa ja tulojen puute asumisessa. Kouluttamattomuus ja heikko yhteiskunnallinen asema eivät mahdollista poliittista järjestäytymistä ja omien etujen ajamista. Näin ollen romanivähemmistöt harvoin pystyvät vaatimaan itselleen yhdenvertaisia palveluja.

Asumisolojen epämääräisyys ja työpaikan puuttuminen voivat johtaa myös rikollisuuteen. Koska vähemmistöön kohdistuvista toimista ei välitetä, poliisinkaan otteet eivät aina ole lainmukaisia. Kaikkien näiden tekijöiden taustalla on romaneihin kohdistuva silmitön rasismi, jota monessa maassa ilmenee jopa ministeri- ja pormestaritasolla.

Vaatimus poliittisesta painostuksesta liittyy juuri tähän. EU:n syrjinnän ja rasismin vastaisia direktiivejä ei panna toimeen tehokkaasti, eikä EU:n rakennerahastojen varojen käytössä oteta huomioon romanien tilannetta. Syynä on poliittisen tahdon puute.

Poliittisen tahdon aikaansaanti ja köyhyyden kierteen katkaiseminen edellyttävät, että köyhien oma ääni saadaan kuuluviin. EU:n päättäjien, jäsenmaiden hallitusten ja paikallisviranomaisten täytyy oppia kuuntelemaan romaneja, ja romanien tulee olla mukana päättämässä heitä koskevista ohjelmista ja toimenpiteistä.

Eurooppalaisten romani- ja ihmisoikeusjärjestöjen yhteiselin EU Roma Policy Coalition on vaatinut EU:lta strategiaa romanien oikeuksien huomioimiseksi. Strategian tulisi myös varmistaa romanien kuuleminen. Samaa on vaatinut Euroopan parlamentti. Cordoban kokouksessa EU:n puheenjohtajamaa Espanja asettui tukemaan tätä aloitetta, joka ei kuitenkaan vielä ole saanut taakseen kaikkien jäsenmaiden varauksetonta tukea.

Suomi on kohentanut maassamme asuvien romanien asemaa monia muita maita paremmin. Siksi Suomen tulisi toimia aktiivisesti myös eurooppalaisilla foorumeilla romanivähemmistöjen ihmisoikeuksien takaamiseksi. Hallituksen tulisi antaa poliittinen tukensa ja riittävästi resursseja Suomen aktiivisuudelle tässä kysymyksessä.