maanantai 30. elokuuta 2010

Tiedekahvila: Maassa maan tapa – mikä on maan tapa?

Tiedekahvila: Maassa maan tapa – mikä on maan tapa? 30.8.2010

Vanhalla ylioppilastalolla järjestetyssä tiedekahvilassa pohdittiin tällä kertaa maan tapaa. Keskusteluun osallistuivat akatemiatutkija Reetta Toivanen, tutkijatohtori Karina Horsti sekä Aulikki Sippola, joka on väitellyt monikulttuurisuudesta työelämässä. Toivanen on tutkinut vähemmistöoikeuksista käytävää keskustelua monietnisissä kunnissa, Horsti maahanmuuton ja integraation kehystämistä uutisjournalismissä.

Lupaavasta aiheesta huolimatta keskustelu jäi yllättävän vaisuksi. Keskeinen syy tähän oli tutkijoiden yksimielisyys, johon ei syntynyt minkäänlaista säröä. Kriittinen näkökulma olisi varmasti elävöittänyt keskustelua.



Tutkijoilla tuntui olevan synkähkö käsitys maan tavasta. Suomalainen ilmapiiri leimattiin ylimieliseksi ja aggressiiviseksi suhteessa maahanmuuttoon ja -muuttajiin. Ilmiön käsittelyä mediassa pidettiin samalla yliolkaisena.

Keskustelijoiden mukaan maahanmuuttajat niputetaan tyypillisesti yhteen vaikka todellisuudessa kyse on hyvinkin heterogeenisesta ryhmästä. Huomaamatta jää usein myös se, että esim. pakolaisten vastaanotossa kyse ei ole päähänpistosta. Suomi toteuttaa päätöksissä velvoitteita, joihin maa on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa.

Tutkijoiden mielestä mielikuva maahanmuuttajista rajoittuu yleisesti vain sellaisiin tulokkaisiin, jotka saapuvat Suomeen saamaan apua. Esim. yliopistojen ulkomaisia professoreja ei usein mielletä maahanmuuttajiksi vaikka asia näin olisikin. Ilmiö ei kuulemma rajoitu Suomeen, esim. Espanjassa asuvia suomalaisia ei pidetä "maahanmuuttajina" vaikka nämä sellaisia ovatkin.

Keskustelijat paheksuivat mm. netin sensuroimatonta ilmaisuvapautta ja sen tarjoamaa mahdollisuutta maahanmuuttokriittisten yhteisöjen syntymiseen. Netin nähtiin tarjoavan kanavan, jonka ansiosta "pienet porukat" saavat synnytettyä ei-ansaittua muutosvoimaa. Hyvänä esimerkkinä tästä mainittiin hommafoorumi.

Hämäräksi jäi, pitäisikö nettiin perustaa keskustelijoiden mielestä jonkinlainen mielipidepoliisi karsimaan pois väärät mielipiteet ja tyhmien yhteisöt. Ihmeen kevyesti sivuutettiin myös se, mistä nämä "pienet porukat" saavat ilmeisen muutosvoimansa. Käytännössä koko Euroopan laajuinen, valtava poliittinen jännite kuitattiin vain jonkinlaisena suomalaiskansallisena henkisenä ahtautena.

Työelämää pohtinut Sippola harmitteli sitä, että työnantajat eivät käytännössä toimi kuten puhuvat. Yritykset eivät hänen mukaansa investoi monikulttuurisuuteen, vaikka tällä olisi kuuleman mukaan selvästi myönteinen vaikutus työilmapiiriin. Syytä työnantajien nihkeyteen ei lähdetty pohtimaan.


Maahanmuuttoon liittyvä uutisointi nähtiin suurelta osin mielipidejournalismina, mikä onkin Horstin mukaan lisääntynyt tuntuvasti. Mielipidejournalismissa uutinen kehystetään semioottisesti latautuneilla elementeillä, esim. termeillä, joilla ilmaistaan asenne uutisen kohteeseen. Maahanmuuttoon ja -muuttajiin liittyvä uutisointi on keskustelijoiden mielestä kehystetty entistä useammin negatiivisesti värittyneillä merkeillä.

Tutkijoiden mukaan suomalaisessa mediassa pienet asiat saavat usein osakseen suurta huomiota. Esimerkkeinä mainittiin muslimien huivit, suvivirren kieltäminen ja hyvän joulun toivotus uskonnollisesti heterogeenisessa ympäristössä. Keskustelussa vilahti myös vantaalaisen kuntosalin päätös olla sallimatta muslimien tai kenenkään muunkaan rukoushetkiä pukuhuoneessa. Ikävä kyllä tutkijat tekivät päätöksen olla puuttumatta tähän asiaan.

Suomalaista mediaa suomittiin myös siitä, että maahanmuuttajiin liittyvä journalismi peilaa suurelta osin lähinnä vain suomalaisten omaa minäkuvaa. Keskiössä eivät ole maahanmuuttajat vaan se, miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät muualta tulleiden silmissä. Maan tavan mukaisesti kiinnostus tähän onkin esiintyjien mukaan ehtymätön.

Huomiota kiinnitettiin myös uskonnollisten elementtien suureen osuuteen maahanmuuttokeskustelussa. Luterilaisuuden merkitys saattaakin olla yllättävän iso päältäpäin katsottuna täysin sekulaarissa Suomessa.