Uusi Suomi: Suomalainen blogi raivostuttaa ulkomailla: ”Juutalaisvastaista”

Uusi Suomi: Suomalainen blogi raivostuttaa ulkomailla: ”Juutalaisvastaista” 25.8.2010
Frank Johansson: ”Israel on nilkkimaa” (blogi) 24.8.2010

Amnestyn Suomen johtajan Frank Johanssonin Israel-kriittinen blogikirjoitus kuohuttaa tunteita Israelia myöten. Kansainvälisestikin luetun maltillisen Jerusalem Post -lehden tiistaisessa laajassa artikkelissa israelilaisen NGO Monitor -järjestön johtaja vaatii jopa Johanssonin eroa.

Iltalehden verkkosivuilla julkaistussa "Israel on nilkkimaa" Johansson kirjoittaa keskustelustaan ystävänsä kanssa.

-Ystäväni, joka työskentelee Israelissa, oli käymässä ja puita vajaan kasatessa päästiin hänen lempiaiheeseensa. Usean vuoden pyhässä maassa oleskelun jälkeen, hän on tullut siihen tulokseen, että "Israel on nilkkimaa". Omien vierailujeni perusteella, jotka ajoittuvat 1970-luvulle ja 1990-luvun loppuvuosille olen aika samaa mieltä, kirjoittaa Johansson mainiten myös israelilaisten sotilaiden "v-mäisyyden".

Jerusalem Post sai vinkin blogista suomalaiselta Tundra Tabloids -sivustolta, joka seuraa Israel-vastaista kirjoittelua suomalaisessa mediassa. Jerusalem Post kääntää ilmaisun "nilkkimaa" suomalaisbloggaajan käännöksen mukaisesti ilmaisuksi "scum state", joka olisi sanatarkasti käännettynä lähinnä "roskavaltio". Johanssonia haastatelleen lehden mukaan Amnesty-pomo seisoo sanojensa takana.

Jerusalem Postin mukaan Johansson perusteli kirjoitustaan puhelinhaastattelussa omilla kokemuksillaan israelilaisista sekä sillä, että Israel on "toistuvasti rikkonut kansainvälistä lakia". Johanssonin mielestä hänen kirjoituksensa eivät ole juutalaisvastaisia. Hän mainitsee ylistävänsä blogissaan israelilaisten sotaveteraanien perustamaa Breaking The Silence -järjestöä, joka kerää sotilaiden omia todistuksia sotarikoksista.

Johanssonin mukaan hän kirjoittaa blogiaan yksityishenkilönä, ei Amnestyn Suomen johtajana. Tämä on Jerusalem Postin mielestä kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Johansson nimenomaan esitellään Iltalehden sivuilla Amnestyn johtajana.

Israel-myönteisen NGO Monitor -järjestön johtaja Gerald Steinberg tuomitsee Jerusalem Postin haastattelussa Johanssonin kirjoituksen. Steinbergin mukaan Amnesty järjestönä osallistuu Israelin mustamaalaamiseen. Steinberg vaatii Amnestyn johtajaa Salil Shettyä tuomitsemaan Johanssonin "moraalittoman" lausunnon ja jäädyttämään suhteet Suomen osastoon siihen asti, että Johansson eroaa.

Kansainvälisen Amnestyn edustaja kommentoi lehdelle, että Amnesty ei ikinä käyttäisi vastaavaa ilmaisua Israelista tai mistään muustakaan valtiosta. Edustaja ei kommentoinut, tullaanko Johanssonia "rankaisemaan" jollain tavalla lausunnon vuoksi.

Suomen Amnesty ei ole halunnut kommentoida kirjoitusta, koska Johansson järjestön mukaan kirjoittaa yksityishenkilönä. Suomen Amnestyn edustaja korosti lehdelle, että Suomi tuomitsee antisemitismin ja maalla on hyvät välit Israeliin.

Iltalehdestä kerrotaan Uudelle Suomelle, että Johanssonin blogia ei ole poistettu Iltalehden nettisivuilta. Teknisen ongelman takia blogi ei kuitenkaan näy kaikille lukijoille. Iltalehti selvittää ongelmaa.

_____________________________________


Frank Johansson: ”Israel on nilkkimaa”

Niin se Suomen kesä on sitten ehtinyt ehtoopuolelle. Tällainen ihmisoikeusbyrokraattikin on ihan rauhassa maannut laiturilla ja lukenut paksua opusta kansainvälisen oikeuden kriittistä historiaa jonka keskeinen viesti on, että koko hanke on kolonialismin kyllästämä. Kuka sanoo, että kesällä pitää lukea vain dekkareita?

Keskeytin lomani välillä pariksi päiväksi ja kävin Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin vuosittaisessa kesäseminaarissa Sofian kulttuurikeskuksessa kuuntelemassa venäläisiä ihmisoikeusaktivisteja ja oppositiopoliitikkoja. Pääpuhuja oli Jeltisin alla varapääministerinä toiminut ja nyt oppositiokoalition vahva mies Boris Nemtsov. Ei äijä vakuuttanut. Muutoin oli ihan aidosti mielenkiintoista seurata, miten venäläiset eri leirien aktivistit riitelivät ja kyräilivät toisiaan. Keskustelukulttuuri läheni ajoittain melkein näiden kolumnien kommenttipalstaa.

Jalkapallomatkalla Ruotsissa tuli todettua, että samanlaista romanikeskustelua siellä käydään kuin täällä ja luonnollisesti olen seurannut myös miten Ranska viis veisaa EU:n vapaata liikkumista koskevista säännöistä. Nyt tarvittaisiin nopeasti joku korkean tason EU-poliitikko, joka kääntäisi tämän suunnan. Ehdokkaat voivat ilmoittautua Amnestylle.

Mutta enimmäkseen olen siis nauttinut kesästä ja siitä, ettei koko ajan tarvitse olla mieltä jostain. Kommentoijieni harmiksi aion kuitenkin edelleen jatkaa ajatusteni levittämistä tälläkin foorumilla.

Ystäväni, joka työskentelee Israelissa, oli käymässä ja puita vajaan kasatessa päästiin hänen lempiaiheeseensa. Usean vuoden pyhässä maassa oleskelun jälkeen, hän on tullut siihen tulokseen, että ”Israel on nilkkimaa”. Omien vierailujeni perusteella, jotka ajoittuvat 1970-luvulle ja 1990-luvun loppuvuosille olen aika samaa mieltä.

Puhuimme paljon tiesuluista ja israelilaisten sotilaiden v-mäisyydestä hyvin arkisissa tilanteissa kaikkia palestiinalaisia kohtaan. Tästä keskustelimme, koska julkisuuteen oli juuri levinnyt israelilaisen naissotilaan naamakirjakuvista syntynyt keskustelu. Eden Abergil niminen sotilas on julkaissut kuvia armeija-ajastaan ”parhaasta ajasta hänen elämässään”. Kuvissa Eden poseeraa palestiinalaisten vankien kanssa, hymyillen ja ilkkuen. Vaikka samanlaisia kuvia todennäköisesti löytyy jokaisen maan sotilaan kännykkäkamerasta, niin jossain määrin uutinen oli Israelin armeijalle pienimuotoinen yhdysvaltalaisten sotilaiden Abu Ghraib kuviin verrattava ”skandaali”. Näinkö israelilaiset käyttäytyvät.

Taas kerran tuli todistettua, että yksi kuva on voimakkaampi kuin tuhannet sanat. Eden poseeraukset ovat nimittäin erittäin viattomia, jos niitä vertaa Breaking the Silence –järjestön raportteihin. Breaking the Silence on israelilaisten sotaveteraanien perustama järjestö, joka on ottanut tehtäväkseen kerätä sotilaiden omia todistuksia tekemistään sotarikoksista. Järjestön vetäjän Yehuda Shaulin sanojen mukaan: Me haluamme vain kertoa, että jos Israel aikoo jatkaa palestiinalaisalueiden miehitystä, sotarikokset ovat välttämätön seuraus. Joko meidät pitää asettaa syytteeseen tai sitten rehellisesti todeta, että sotarikokset on sallittu.

Tässä järjestön raportti naissotilaiden todistuksista.

Toivoisi, että Breaking the Silence –järjestön edustama äärettömän pieni vähemmistö saisi enemmän tukea muulta maailmalta. Tässäkin olisi ihan kiva, jos löytyisi joku korkean tason EU-poliitikko, joka sanoisi suorat sanat Israelin politiikasta.