Turun Sanomat: Kari Salminen: Kuinka Halla-ahoa luetaan?

Turun Sanomat: Kari Salminen: Kuinka Halla-ahoa luetaan? 28.8.2010

Tavataan hokea, että jokin asia tai ihminen jakaa mielipiteet. Bloginpitäjä ja poliitikko Jussi Hallo-aho sopii kuvaan. Jos häntä yhtään ymmärtää, tiedossa on heti paikka pimeällä puolella Darth Vaderin opintopiirissä. Jos taas hänen sanomiaan vastustaa, on halla-aholaisten mielestä mamu-myönteinen, suvaitsevaistoa edustava mokuttaja. Anteeksi slangi, mutta se on olennaista kun Halla-ahosta puhutaan.

Alan piireissä maahanmuuttaja on mamu, asiaan suvaitsevasti suhtautuvat suvaitsevaistoa ja monikulttuurisuuden ajaminen mokutusta. Salakielen tarkoitus on tukea ryhmän yhteenkuuluvuutta erotuksena noista hipeistä tuolla ulkona.

Kieli ja retoriikka ovat keskeisellä sijalla myös Savukeitaan kirjoituskokoelmassa, jonka etukäteen ajateltiin olevan Halla-ahoa vastustavien viherstalinistit ja muiden hyväntahtoisten idioottien mielenilmausta. Herkille tiedoksi: nuo termit kuten monet muutkin sanat tässä jutussa pitäisi panna lainausmerkkeihin, mutta aina ei jaksa.

Puoliuskonnollinen kultti

Halla-aholaisuus on puoliuskonnollinen kultti. Kannattajat nimittävät Halla-ahoa Mestariksi – puoliksi leikillään eli taatusti tosissaan, koska ironia on kovin läpinäkyvä vitsaus. Mestarin vastustajien toiminta taas on valmiiksi lukkoon lyötyjen kantojen perustelua virallisen selonteon ja ivallisen satiirin sekamuodossa.

Kirjassa puhuvat niin Halla-ahon vastustajat kuin hänen kannattajansakin. Keskustelua rampauttaa klassinen päättelyvirhe muotoa ad hominem. Väitteitä perustellaan viittaamalla vastustajan persoonallisuuteen tai ideologiaan. Heimotunnukset määräävät.

Asiallisina esiintyvät Arja Alho ja Sirpa Pietikäinen , jotka – entisenä ja nykyisenä poliitikkona – osaavat puhua korrektisti ihmisarvosta ja pelon politiikasta. Epäilemättä he ovat halla-aholaisten Hommaforumin kirjanpidossa kukkahattutätejä.

Monet muut Halla-ahon vastustajat tuntevat tarvetta paasata pilkallisesti ylemmältä askelmalta. Heidän vastustajansa taas vetoavat tilastoihin, professori Timo Vihavaisen makrotason kulttuurianalyyseihin ja kansaan, josta tutkimusten mukaan 60 prosenttia näyttäisi suhtautuva maahanmuuttoon kriittisesti.

”IKL-mielinen foliohattutäti”

Kun Mike Pohjola siteeraa Halla-ahoa, hän lisää: ”Yllä oleva on varsin tyypillistä Halla-aho tekstiä: vääristellään, kärjistetään, provosoidaan, vittuillaan, vitsaillaan, agitoidaan.” Katja Kettu jatkaa: ”Ne (Halla-ahon tekstit) hämäävät, provosoivat, leikittelevät käsitteillä, esittävät väitteitä totuuksina ja arvoja luonnonlakeina.”

Ja näin tosiaan on. Halla-aholaisten puolustama VHM (valkoinen heteroseksuaalinen mies) on merkillinen monsteri, jonka uhkaajiksi kelpaavat maahanmuuttajien ohella myös seksuaaliset vähemmistöt, naiset (tai ainakin naistutkijat), humanistit, vallanpitäjät ja muut, jotka eivät harrasta kokolihaa, ammuntaa ja kansallisuusaatetta.

Husein Muhammed muistuttaa kriitikkojen luovasta tavasta käyttää tilastoja. Sitten hän lähtee ihmettelemään, miten näillä ”rehellisinä veronmaksajina” esiintyvillä maahanmuuttokriittisillä on aikaa kirjoitella päivät pitkät vuodatuksiaan eri sivuille. Hän myös vihjailee, että maahanmuuttajia yhteiskunnallis-taloudellisen hyödyn kannalta arvottavan Halla-ahon oma ala, muinaiskirkkoslaavin tutkimus, ei sekään välttämättä ole kovin hyödyllinen yleisen edun kannalta.

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Jussi K. Niemelä paiskoo perään: ”Vihavaisesta, kuten Halla-ahosta, tulee itsestään rappioilmiö, väsynyt ja heikko marmattaja, moralisti, IKL-mielinen foliohattutäti.”

Monikulturismin kritiikkiä

Ei paljon naurata, vaan surettaa. Tässä nyt vain eivät auta heikot rap-riimit. Parasta tekstiä kirjoittaa esseisti Timo Hännikäinen. Hän asettuu päivänpolitiikan ja toimenpide-ehdotusten ulkopuolelle ja analysoi kulttuuria.

Hallo-ahohan sanoo suoraan: ”Minä nimenomaisesti yritän ja haluan synnyttää, ylläpitää ja lisätä maahanmuuttovastaisia asenteita.” Hännikäinen jatkaa tyylillä: ”Olen islamofobi.”

Hännikäiselle monikulturismi on virheellinen ajatusmalli, jonka mukaan on mahdollista rakentaa yhteiskunta, joka ei perustu kulttuurisille ja filosofisille ennakko-oletuksille tai jossa nämä oletukset elävät sovussa samassa tilassa: ”Monikulttuurisuus olettaa kulttuurien poikkeavan toisistaan vain pintakerrokseltaan ja jakavan pohjimmiltaan samat käsitykset yksilön oikeuksista, ajatuksen ja ilmaisun vapaudesta, pluralismista ja suvaitsevaisuudesta.”

Esseistin ajatukset kulttuurista ja islamista oppina eivät ole ihan hakoteillä, mutta kuten Vihavaisella kirjassaan, ne liikkuvat korkealla kulttuurifilosofian tasolla, jossa kulttuurit ovat ikuisia, muuttumattomia monoliitteja. Mieleen tulevat väestötilastojen tulkitsijat, joiden mukaan islamilaiset ohittavat tulevina vuosikymmeninä kantaväestön eri puolilla Eurooppaa – ikään kuin islamilaisuus olisi periytyvä biologinen ominaisuus.

Ainoa pysyvä asia Euroopan historiassa on ollut muutos. Siitä ei seuraa, ettei maahanmuuttoa saa vastustaa. Osin EU:n sanelema, kapitalismin etuja palveleva maahanmuuttopolitiikka ei voi olla koskematon. Sopii vain toivoa, että retorisesta tönimisestä päästäisiin itse asiaan, jossa argumentteja tutkitaan niiden itsensä ehdoilla. Joko–tai-asetelma on puhdasta peliä, kielellistä ja asenteellista klaanisotaa.

• Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? Toim. Ville Hytönen. Savukeidas 2010. 229 s.