Verkkouutiset: "Suomessakin puhuttava huivikiellosta"

Verkkouutiset: "Suomessakin puhuttava huivikiellosta" 6.8.2010
Raija Vahasalo: Huivikielto vai vuorovaikutuskielto? (blogi)

Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon (kok.) mukaan burkakiellosta keskustelu kuuluu EU-maana myös Suomelle.

Rehtori ja kansanedustaja Raija Vahasalo kirjoittaa Iltalehden blogissaan, että Suomessakin on hyvä käydä keskustelua kasvot kokonaan peittävien naisten huivien kieltämisestä.

- Ilman persoonallista kontaktia vuorovaikutus on hapuilua pimeässä. Kouluissa tällä on erityisen suuri merkitys, mutta sama hienovarainen eleiden, ilmeiden ja katseiden vaihto on käynnissä kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat, Raija Vahasalo toteaa.

Vahasalon mielestä vaihtoehdot ovat huivikielto tai vuorovaikutuskielto.

- Minusta on lähes mahdotonta ajatella esimerkiksi opettamista koulussa ilman, että näen oppilaan silmät ja kasvot, hän kirjoittaa.

Kansanedustaja kertoo Ruotsin opetusministerin ehdotuksesta. Se antaisi kouluille vallan päättää asiasta.

- Minusta samaa keskustelua on hyvä käydä myös Suomessa. Täällä burkhan ja niqabin käyttäjiä on hyvin vähän. Siksi tätä konkreettista asiaa onkin helpompi pohtia nyt, ilman suuria kuohuja. Lisäksi, EU-maana, asia koskee myös meitä.

Vahasalo miettii, johtaisiko kokonaan peittävien huivien kielto toisaalta suurempaan ongelmaan. Se olisi tyttöjen jääminen kokonaan kouluopetuksen ulkopuolelle.

___________________

Raija Vahasalo: Huivikielto vai vuorovaikutuskielto?

Ranskan parlamentti hyväksyi lähes yksimielisesti kiellon käyttää kasvot kokonaan peittää huivia julkisissa tiloissa. Päätös on herättänyt voimakasta keskustelua. Esimerkiksi Amnesty Internationalin edustaja tuomitsi päätöksen tuoreeltaan ilmaisuvapauden ja uskonnonnonharjoittamisen rajoittamisena. Monessa maassa kieltoa on pidetty tarpeettomana.

Oikeutta – tai pakkoa – käyttää burkhaa on pidetty osana itsemääräämisoikeutta. Toisesta näkökulmasta se on nähty osana islamin äärisuuntien tulkintaa naisesta synnin ja himojen välikappaleena, joka pitää piilottaa katseilta.

On lähes mahdotonta sovittaa yhteen modernia yhteiskuntaa ja burkhaa. Onko passikuvan huivi se sama henkilö, joka tarjoaa passia virkailijalle maahantulotarkastuksessa? Muiden biometristen tunnisteiden tarjoaminen on vain keinotekoinen ratkaisu, sillä kokenut virkailija tarkkailee yhtä paljon ilmeitä ja ruumiinkieltä kuin kuvaa.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Olemme tavattoman taitavia tulkitsemaan lajitoveriemme katseen suuntaa, kulmakarvojen liikkeitä ja muita hienovaraisia eleitä. “Miksi se katsoi minua noin kulmittain?”
Nämä taidot ovat paras todiste siitä, miten tärkeää tämä elekieli on meille. Burkhan käyttäjä asettuu tai on asetettu yhteiskunnassa tämän vuorovaikutuksen ulkopuolelle.

Minusta on lähes mahdotonta ajatella esimerkiksi opettamista koulussa ilman, että näen oppilaan silmät ja kasvot. Luokkahuone ei ole paikka, missä yksi iso kaiutin puhuu ja kolmekymmentä pientä mikrofonia nauhoittaa. Koko oppiminen perustuu vuorovaikutukseen. Jotta pystyy näkemään, milloin ja miten oppi menee perille, on pystyttävä lukemaan jokaisen oppilaan kasvoilta joko oivalluksen ilo tai hämmennyksen harmi. Samoin oppilaiden on pystyttävä näkemään opettajan kasvot, ilmeet ja katseen suunta.

Ilman persoonallista kontaktia vuorovaikutus on hapuilua pimeässä. Kouluissa tällä on erityisen suuri merkitys, mutta sama hienovarainen eleiden, ilmeiden ja katseiden vaihto on käynnissä kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.

Ruotsissa opetusministeri Jan Björklund on käynyt läpi saman ajatuskulun. Hän on ehdottanut lakia, jolla kouluille annettaisiin valta kieltää kokonaan peittävien huivien käyttö sekä oppilailta että opettajilta. Ehdotus on julkisella taholla pyritty tyrmäämään maahanmuuttovastaisten äänestäjien kosiskeluna ja uskonnonvapauden vastaisena. Äänestäjät näyttävät olevan toista mieltä.

Minusta samaa keskustelua on hyvä käydä myös Suomessa. Täällä burkhan ja niqabin käyttäjiä on hyvin vähän. Siksi tätä konkreettista asiaa onkin helpompi pohtia nyt, ilman suuria kuohuja. Lisäksi, EU-maana, asia koskee myös meitä.

Joitakin lisäpointteja:

1. Työntekijä ei ainakaan kaikissa töissä voi nytkään valita vapaasti pukeutumistaan. Yksikään työnantaja ei päästä hevaria pitkä tukka hulmuten sorvin ääreen eikä lennonjohtaminen käy mustat aurinkolasit silmillä.
2. Monissa maissa koulupuvut ovat arkipäivää. Silloin koulu määrää, miten oppilaiden pitää pukeutua.
3. Voiko kokonaan peittävien huivien kielto johtaa suurempaan ongelmaan: Tyttöjen jättämiseen kokonaan kouluopetuksen ulkopuolelle?