Demari: Näin kävi ihmisoikeuksien puolustajalle: "Sai sanoa, mitä sylki suuhun tuo"

Demari: Näin kävi ihmisoikeuksien puolustajalle: "Sai sanoa, mitä sylki suuhun tuo" 30.9.2011

Aysu Shakir-Corbishley on ehtinyt työskennellä lukuisissa ihmisoikeus- ja tasa-arvojärjestöissä sekä kiertää melkoisen lenkin maailmalla. Nyt Shakir-Corbishley on ollut vuoden verran Suomessa pitkän reissukauden jälkeen ja toimii tällä hetkellä kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden toiminnanjohtajana.

Siis rauhantekijä, jonka rauhallinen arki katkesi keväisenä sunnuntai-iltapäivänä, muutama viikko eduskuntavaalien jälkeen, kun edustavasti pukeutunut vanhempi nainen istahti vastapäätä raitiovaunussa ja tarrasi kiinni hänen vaatteistaan.

– Sanoin rauhallisesti ettei noin saa tarttua ihmisen vaatteisiin. Nainen nousi ylös ja tönäisi minut kumoon ja ryhtyi huutamaan, että tämä on hänen kotimaansa.

– Olin tietysti shokissa. Kukaan ei puuttunut tilanteeseen, kukaan ei kysynyt olenko kunnossa, eikä kukaan pysäyttänyt naista tai mennyt kertomaan tilanteesta kuljettajalle. Jälkikäteen pahimmalta tuntui ajatella, miksi en tehnyt mitään, mutta myös se, että miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen. Samankaltaisia kokemuksia minulla on ollut lapsena, ja nyt sitten taas.

Shakir-Corbishley ei ollut keväällä ainoa, joka joutui kohtaamaan rasistisia hyökkäyksiä vain ulkonäkönsä perusteella. Hänen mielestään Norjan murhenäytelmä muutti puheiden ja reaktioiden kurssia.

– Keväällä maahanmuuttajista tai etnisistä vähemmistöistä sai sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Se oli aika pelottavaa. Nyt taas tuntuu siltä, että sille on tullut vastareaktio ja laitettu stoppia. Näytetty, että sananvapaudellakin on rajansa.

Positiivisia esimerkkejä ja kehitystä löytyy sielläkin missä sitä ei uskoisi. Shakir-Corbishleyn kotikaupunki Joensuu oli surullisenkuuluisa 1990-luvun huolestuttavasta skinheadtilanteesta.

– Ihmiset heräsivät ja ryhtyivät järjestämään monikulttuurisuustoimintaa ja marsseja syrjintää vastaan. Poliisi ja kunnan sosiaalityöntekijät tarttuivat ongelmiin. Siellä oli paljon vastavoimaa rasismille.

Kysyttäessä ihmisoikeustyöntekijä, vaikka epäilee vastauksensa naiiviutta, toivoo näkevänsä kymmenessä vuodessa sen, että maailma muuttuisi rauhallisemmaksi paikaksi asua.

Lue koko haastattelu paperilehdestä perjantaina.