Aamulehti: Talttuuko muukalaisviha näyttämällä ihmisille oman maan synkkää historiaa?

Aamulehti: Puheenaihe: Talttuuko muukalaisviha näyttämällä ihmisille oman maan synkkää historiaa? 22.9.2011
(Paperilehden otsikko: Rasisti siedätyshoitoon)

Puolesta: Inari Sakki, sosiaalipsykologi

Käsitys oman maan uljaasta historiasta voi pönkittää muukalaisvastaisia asenteita. Jyrkät kannat voivat muuttua suvaitsevaisemmiksi, jos ihmisille muistutetaan historian häpeätahroista.

Tällä oletuksella sosiaalipsykologi Inari Sakki aloittaa Suomen Akatemian kolmen vuoden projektinsa.

Sakki tutkii historiakäsitysten merkitystä maahanmuuttovastaisuuden suosioon. Tutkimus koostuu kahdesta osasta: tutkijan määrittelemän äärioikeiston retoriikasta ja kokeellisesta tutkimuksesta, manipulaatiosta.

Sakin mukaan Saksassa on jo tutkimusnäyttöä siitä, että kuvat keskitysleireistä herättävät häpeän ja syyllisyyden tunteita ja vaikuttavat siihen, että käsitykset muukalaisista muuttuvat suopeammiksi.

Saksan esimerkin mukaisesti Sakki aikoo esittää kohderyhmälle valokuvia ja tekstipätkiä Suomen historian vaietuista asioista.

Yksi tällainen aihepiiri on toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit Itä-Karjalassa.

– Metodissa ei ole mitään epäeettistä. Kyse ei ole laboratoriokokeesta, vaan lomakepohjaisesta kokeesta, jossa on mukana manipulaatio. Sen ei pitäisi aiheuttaa psyykkistä stressiä, Sakki sanoo.

Manipulaatiossa on Sakin mukaan tärkeintä se, että ihmiset samaistuvat näkemäänsä. Kuvista täytyy herätä ajatus, että katsoja on osavastuussa.

– Jotta kollektiivisia tunteita syntyisi, koehenkilön tulee kokea historiallinen tapahtuma kollektiivisena toimintana: ”me suomalaiset toimimme näin”.

Sakki käyttää manipulaatiota ensimmäisenä Suomessa.

Belgiassa manipulointia on tehty hyödyntämällä tutkimuksessa synkkää siirtomaahistoriaa Kongosta. Britanniassa tutkitaan saksalaisia kuvaamalla heille natsiaikaa.

Suomen historia on arka asia. Sakki sai paljon vihaista palautetta, kun Helsingin yliopisto uutisoi tutkimuksesta. Mieleen voi tulla väkivaltaisen päähenkilön manipulointi kiltiksi Stanley Kubrickin elokuvassa Kellopeliappelsiini.

Sakille elokuva-viittaukset ovat tulleet tutuiksi. Hän korostaa, että tutkimuksessa ei pyritä järkyttämään, vaan kartoittamaan kollektiivista muistia.

– Kokeellinen manipulaatio ei ole vielä alkanut, eikä se todellakaan tarkoita mitään aivokäyriä. Kollektiiviset tunteet, syyllisyys ja viha ovat kuuma aihe sosiaalipsykologiassa maailmalla.

Tutkimuksen retoriikkaosioon kuuluu kuuden perussuomalaisen kansanedustajan blogin tutkiminen. Tutkittavana ovat maahanmuuttokriittisen Nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat Jussi Halla-aho, Olli Immonen, James Hirvisaari, Juho Eerola, Maria Lohela ja Vesa-Matti Saarakkala.

– He ovat hyvin erityyppisiä bloggaajia. Halla-aho on ehdottomasti mestari. Ihmettelen, miksi viimeinen Facebook-päivitys johti poliittiseen selkkaukseen. Siellä on paljon törkeämpiä möläytyksiä ulkomaalaisista.

Kuka: Inari Sakki

Inari Sakki väitteli tohtoriksi 2010 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”A Success Story or a Failure? – Representing the European Integration in the Curricula and Textbooks of Five Countries”.

Hän tutki väitöskirjassa oppikirjojen antamaa kuvaa Euroopan integraatiosta.

Akatemiatutkimuksessa Sakki tutkii suomalaisten historiakäsitystä ja äärioikeiston kannatusta.

Koulutukseltaan hän on sosiaalipsykologi.



Vastaan:
Markku Jokisipilä,
historiantutkija

Historiantutkija Markku Jokisipilä on pöllyttänyt historian myyttejä esimerkiksi Suomen liittolaisuussuhteesta natsi-Saksaan. Hän pitää kuitenkin Sakin menetelmää epäilyttävänä.

– Kollektiivisen häpeän tunteen herättäminen on sama kuin kollektiivinen syyllistäminen. Se on lähtökohtaisesti jotakin sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä länsimaisen demokratian ja ilmaisunvapauden kanssa.

Pahuus muuttaa muotoaan eri aikoina.

Historioitsijalle aikasidonnaisuus on kaikki kaikessa. Jokisipilä varoittaa manipulaatiotutkimuksessa piilevän kaikkitietävyyden vaaran. Vastaukset joudutaan asettamaan absoluuttiselle asteikolle hyvä–paha.

– Väistämättä tutkija tulee väittäneeksi, että hänellä on hallussaan oikea tapa ajatella, jos kysymyksenasettelu on tuollainen.

Se, että asetuttaisiin itse tutkimuksen pelikentälle subjektiksi on historiantutkimuksessa vieras, Jokisipilä kritisoi.

Suomen ja Saksan aseveljeydestä 2004 väitellyt Jokisipilä muistuttaa, että natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Göbbelsin keinovalikoimassa manipulaatiota käytettiin kansallissosialisteille tärkeiden ajatusten herättämiseen.

– Siinä on menetetty enemmän kuin saavutettu, jos samanlaiset tekniikat valjastettaisiin joidenkin hyviksi miellettyjen päämäärien saavuttamiseen.

Siitä historioitsija on samaa mieltä, että etenkin perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen populismia on syytä tutkia.

Kuka: Markku Jokisipilä

Jokisipilä on valtiotieteiden tohtori, jonka erikoisalana on poliittinen historia.

Hänen väitöskirjansa Aseveljiä vai liittolaisia? vuodelta 2004 käsitteli Suomen ja Saksan suhteita toisen maailmansodan aikana.

Tohtori harrastaa kilpasoutua. Hän on saavuttanut Suomen mestaruuksia ja edustanut MM-kisoissa.

Parhaillaan Jokisipilällä on tekeillä kirja kylmän sodan ajan jääkiekkoilusta.


Historia: Käsitykset syynissä

Tutkija Inari Sakki väitteli sosiaalipsykologiasta tohtoriksi vuosi sitten. Hän tutki viiden maan koulukirjoja ja selvitti, miten niissä kasvatetaan nuorisoa eurooppalaisiksi.

Myönteisimmin EU:sta kerrotaan saksalaisissa ja ranskalaisissa oppikirjoissa, kielteisimmin brittiläisissä. Suomi ja Ruotsi asettuvat näiden välimaastoon.

Belgialainen tutkija Laurent Licata on yksi Sakin kollegoista historiakäsitysten tutkimuksessa. Licatan mukaan suhtautuminen Belgian siirtomaavaltaan vaihtelee sukupolvittain.

Eräs kuuluisimmista manipulaatiota käyttäneistä sosiaalipsykologeista oli Stanley Milgram (1933–1984), joka tutki auktoriteettiuskoa. Milgram teki tottelevaisuuskokeen, josta selvisi, että 37 koehenkilöä 40:stä oli valmis antamaan toiselle ihmiselle kuolettavaksi luulemansa sähköiskun johtajan käskystä. Tutkimusta moitittiin epäeettiseksi.