Ilkka: Vihapuheiden kritiikki ei tarkoita mielipiteiden rajoittamista

Ilkka, pääkirjoitus: Vihapuheiden kritiikki ei tarkoita mielipiteiden rajoittamista 21.9.2011

Opettaja-lehti, pääkirjoitus: Vihapuheet piinaavat jo koulua

YLE Satakunta: SPR:n Ilén: Vihapuheen määrä liioiteltua?

YLE Ykkösaamu: Anni Sinnemäki ja oikeustieteen tohtori, professori Erkki Havansi ruotivat vihapuheita

Vihapuheesta ei vuosi sitten tiedetty juurikaan mitään. Uusi termi on politiikassa tänään kuitenkin niin käytetty ja kiistelty, että esimerkiksi perussuomalaiset ovat nähneet tarpeellisena antaa oikeusoppineen valistaa itseään vihapuheen tunnusmerkeistä.

Oikeustieteen professori Erkki Havansin listaus kielletyistä sanoista voi tuntua lapselliselta. Rikoslain pykäliä joudutaan helposti tavaamaan, jos on tottunut puhumaan kansanomaisesti neekeristä, ählämistä, ryssästä ja hurrista. Näiden sanojen viljelijä on tottunut vetoamaan viisikymmenluvun aapiskirjoihin ja suomalaisten historiaan.

Kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho sai muiden perussuomalaisten mukana vihapuheopetusta jo syyskuun alussa. Mitenkään vahingossa hänelle ei voinut tulla mieleen toivoa Kreikkaan sotilasjunttaa. Halla-aho kirjasi julki aitoja ajatuksiaan. Valitettavasti.

Perussuomalaisten oikeusoppinut antaa ymmärtää vihapuheen olevan myös sitä, mikä tuomitsee kovin sanoin esimerkiksi halla-aholaiset ajatukset. Rikoslain pykälä on hänen mielestään tarkoitettu suojelemaan suomalaisten enemmistöäkin.

Valtionsyyttäjä Mika Illman ei niele Havansin tulkintaa. Vihapykälä on olemassa vain vähemmistöjä varten. Tätä tulkintaa tukevat kaikki pykälän nojalla annetut langettavat ratkaisut. Ne ovat tukeneet aina vähemmistöjä.

Oikeusoppineiden kiistely osuu asian ytimeen. Perussuomalaiset osaavat soittaa sitä säveltä, mikä uppoaa valtaosaan kansalaisia. Epäilyn kylväminen oman tulevaisuutensa edessä epävarmana seisovaan suomalaiseen onnistuu pienellä ja viattomalta tuntuvalla viittauksella.

Että annammeko rahamme kreikkalaisille, työpaikkamme ja sosiaaliturvamme ulkomaalaisille ja parhaat järvenrantamme venäläisille? Millä itse sitten pärjäämme, mitä sitten jätämme perinnöksi lapsillemme?

Perussuomalaisten jytkymenestyksen vaaleissa nähtiin kumpuavan päättäjien ja kansan välille kasvaneesta etäisyydestä. Poliitikot eivät puhuneet enää kansan ymmärtämää kieltä. Ääni annettiin ehdokkaalle, joka osasi selittää asioita ja ottaa kantaa kansan tuntemilla sanoilla ja käsitteillä.

Kansanomainen puheenparsi koettiin vaaleissa hyväksi. Nyt kansanedustajat ovat saman tyylilajin kanssa vaikeuksissa. Kansanomaisuuden ja suoraanpuhumisen hyveen on havaittu muuttuvan vihapuheeksi.

Mielipiteiden korrekti ilmaiseminen edellyttää hillittyä ja kaikkien hyväksymää tyylilajia. Se tarkoittaa myös kykyä asettua puheen kohteena olevan asemaan.

Vihapuheet ovat raakaa politiikkaa. Ne löytävät syntipukin epäkohtiin aina vieraista, erilaisista, toisella tavalla ajattelevista.

_________________________________

Opettaja-lehti, pääkirjoitus: Vihapuheet piinaavat jo koulua

Ennakkoluuloista ja suvaitsemattomuudesta kumpuavat vihapuheet ovat nettikirjoittelun lisäksi nousseet huolestuttavasti esiin myös peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten oppitunneilla. Erityisesti äidinkielen tunneilla vihapuheet näkyvät erilaisissa kirjoituksissa, jotka koskevat maahanmuuttoa tai etnisiä ryhmiä. Kovasanaisimmat tekstit kirjoitetaan yläkouluissa. Vihapuheiden päätyminen äidinkielen ylioppilaskokeisiin lienee vain ajan kysymys.

Vihakirjoituksia on alkanut näkyä yhä enemmän julkisuudessa Oslon traagisten tapahtumien jälkeen. Verkkokirjoituksilla on ollut opettajien mielestä selvä vaikutus koulutehtävien kirjoitustyyliin. Verkkokirjoittelu on toiminut polttoaineena, mutta vihapuheet ja -kirjoitukset eivät ole uusi ilmiö. Asiantuntijat arvioivat, että maailman epävarma talous tekee tilaa vihalle ja katkeruudelle sekä lisääntyvälle vihapuheelle.

Vihapuheen tarkka määrittely ei ole helppoa. Jos kirjoitetut tai lausutut sanat voivat lietsoa väkivaltaan, laittomiin uhkauksiin tai kunnianloukkauksiin jotain ryhmää kohtaan, niiden voi epäillä olevan vihapuhetta. Rikoslainsäädännössä vihapuhetta ei ole määritelty. Valtakunnan syyttäjänvirasto aikoo tänä syksynä kuitenkin linjata, missä lain rajat kulkevat esimerkiksi maahanmuuttoa ruotivissa kirjoituksissa.

Vihakirjoituksia ja -puheita puolustellaan sanomalla niitä kritiikiksi. Niiden moittimista väitetään sananvapauden rajoittamiseksi. Voimakkaallakaan kritiikillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä vihanlietsonnan kanssa.

Vihakirjoitukset ovat usein pelkkää rasismia. Oppilaiden kirjoittelussa näkyy heidän taustansa ja oman yhteisönsä mielipiteet, joita toistetaan kritiikittömästi. Kirjoitusten ja puheiden syynä on myös käytöskulttuurin muutos. Nuorille sallitaan kielteistä käytöstä enemmän kuin aikaisemmille sukupolville. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, jos sivistys ja käytöstavat ovat niin huonot, että äidinkielen kirjoituksissa liu’utaan kritiikin ja argumentoinnin sijaan vihapuheeseen.

Koulun ja jokaisen opettajien tehtävänä on vastustaa vihapuheita, koska kirjoitettu ja puhuttu kieli muokkaavat henkilöä, joka sitä käyttää. Koulun on kasvatettava lapsia ja nuoria erilaisuuden hyväksymiseen ja yleensä suvaitsevaisuuteen. Heidät on opetettava katsomaan asioita avarasti, sillä nuorena omaksutut ennakkoluulot säilyvät läpi koko elämän. Ja vaikka nuorten puheet ja mielipiteet saattavat olla mustavalkoisia, avoin keskustelu yleensä kannattaa.

Vihapuheita vastaan ainoa keino on oikean tiedon jakaminen, ei käskyttäminen ja kieltäminen. Ilman rangaistusta vihapuheet eivät saa jäädä. Vihapuheen torjuminen on kaikkien opettajien ja oppiaineitten asia.
_________________________________

YLE Satakunta: SPR:n Ilén: Vihapuheen määrä liioiteltua?

Vihapuhetta käy julkisesti pieni joukko ihmisiä, mutta meille on annettu sellainen käsitys, että se on ison joukon käymää keskustelua. Mietityttää, että liioitellaanko vihapuheen määrää. Näin pohtii SPR:n Satakunnan piirin toiminnnajohtaja Paula Ilén. Hän uskoo, että pakolaisiin liittyviä pelkoja ja asenteita on runsaasti, mutta yleisesti keskustelua käydään hyvässä hengessä.

- Esimerkiksi kunnat usein perustelevat pieniä pakolaismääriään taloudellisilla edellytyksillä ja asuntojen puutteella. Uskon kuitenkin, että taustalla ovat asenteelliset esteet. Pakolaiset nähdään ongelmakeskeisesti ja pelätään mitä riskejä he tuovat kuntaan ja yleiseen turvallisuuteen, Ilén toteaa.

Puheet pysyvät pienessä piirissä

Kuntapäättäjien asenneilmapiirin muuttamiseen keskittyneen Spirit-hankkeen koordinaattori Hanna Holm jakaa Ilenin ajatukset.

- Uskon, että asioita perustellaan taloudellisilla seikoilla, mutta ei voida sanoa ääneen, että pelätään sitä ilmapiiriä ja jännitettä mitä kunnassa tapahtuu, jos sinne otetaan pakolaisia. Pakolaisten vastaanottoon liittyvissä keskusteluissa käydään läpi mm. pakolaisten uskonnollisia taustoja. Keskustelu on avointa suljettujen ovien takana, mutta julkilausutut perustelut voivat olla jotain ihan muuta.