Sisäasiainministeriö: Tarja Mankkinen: Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy

Sisäasiainministeriö: Sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen: Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy 29.9.2011

Sisäasiainministeriö järjesti 20.9.2011 yhteistyössä ulkoministeriön ja valtioneuvoston kanslian kanssa seminaarin, jossa käsiteltiin väkivaltaista radikalisoitumista. Seminaari osoittautui ajankohtaisemmaksi kuin mitä järjestäjät olivat osanneet ennakoida. Norjan tapahtumat heinäkuussa ja juuri seminaaria edeltäneen viikonlopun ensimmäiset terrorismiin liittyneet pidätykset Suomessa lisäsivät kiinnostusta aihetta kohtaan.

Väkivaltainen radikalisoituminen on ilmiö, jossa henkilö on valmis käyttämään väkivaltaa oikeina pitämiensä ajatusten edistämiseen. Radikaalit ajatukset eivät ole rikollisia. Rikos tapahtuu silloin, kun ne johtavat tekoihin jotka ovat laissa säädetty rikoksiksi.

Norjan tapahtumat herättivät varmasti monessa meissä kysymyksiä siitä, miten teon tekijä saattoi olla niin vakuuttunut omien ajatuksiensa totuudesta, että niiden vuoksi kannatti tappaa 76 ihmistä. Suurin osa uhreista oli nuoria, lähes lapsia. Tekijä valmisteli tekoaan yhdeksän vuotta. Kaikkien näiden vuosien aikana kukaan hänen ympärillään olevista ihmisistä ei huomannut tai ainakaan puuttunut asiaan millään tavalla. Kukaan ei ilmeisesti myöskään haastanut tekijän ajatuksia tai ajatusmaailmaa.

Terrorismia ja ääriajattelua, jolla perustellaan väkivallan käyttöä, on ollut aina. Tilanne on kuitenkin muuttanut internetin myötä. Internetin kautta äärimmäisesti ajattelevat ihmiset pääsevät yhteyteen toistensa kanssa. Jo muutaman ihmisen ryhmä saa vahvistusta toisistaan ja saattaa olla alku uudelle tulkinnalle maailman tilasta, ongelmista ja niiden ratkaisusta. Nämä ratkaisut saattavat olla usein varsin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.

Internetin sanotaan usein lisäävän mahdollisuuksia vuorovaikutukselle. Tämä on varmasti osaltaan totta. Totta on myös se, että osa internetissa käytävää keskustelua voidaan kuvata käsitteellä echo chamber - kaikuhuone. Tällä tarkoitetaan sitä, että keskustelussa samanmieliset vahvistavat toistensa mielipiteitä. Näistä poikkeavia mielipiteitä esittävät tyrmätään ulos keskustelusta. Keskusteluun osallistujille syntyy harhakuva siitä, että heidän edustamansa ajatukset ovat laajan joukon kannattamia. Tämä siitä huolimatta, että todellisuudessa keskusteluun osallistuu vain pieni joukko ihmisiä.

Meillä on Suomessa kokemusta siitä, mihin tällaiseen kaikuhuonekeskusteluun osallistuminen äärimmillään voi johtaa. Sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmaajat olivat aktiivisia keskustelijoita verkossa.

Kansallisen seminaarin avauspuheenvuorossa tuotiin esille, että yhteiskunnan ilmapiiri on muuttunut. Näyttää siltä, että verkkomaailmaan on syntynyt oma moraalikoodisto, joka eroaa ei-sähköisessä maailmassa käytettävästä. On varsin yleistä, että verkossa sanotaan asioita, joita ei koskaan sanoittaisi kasvokkain tai muuten julkisesti. Seminaarissa todettiin, että nyt olisi aika laittaa piste tälle kehitykselle ja toteuttaa johdonmukaisesti ajattelua, jonka mukaisesti verkossa pätevät samat säännöt kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Internetistä käydään paljon keskustelua väkivaltaisen radikalisoitumisen yhteydessä. Yksi syy tähän on se, että internet on tehokas väylä houkutella erityisesti nuoria ihmisiä mukaan ääriliikkeiden toimintaan. Väkivaltaa ajatustensa edistämiseksi käyttävät ryhmät levittävät propagandaansa verkossa. Propaganda on tehty erittäin ammattitaitoisesti ja se vetoaa erityisesti nuorten tunteisiin. Nuoret ovat taitavia käyttämään internettiä ja sosiaalista mediaa, mutta heillä on varsin vähän mahdollisuuksia arvioida siellä olevien sisältöjen ja tietojen oikeellisuutta. Tätä on tutkittu laajasti, ja olisi tärkeää vahvistaa nuorten medialukutaitoja. Tutkimukset myös osoittavat, että nuoret, joilla on kykyä kriittiseen ajatteluun, ovat huomattavasti kyvykkäämpiä arvioimaan netissä esitettävien väitteiden todenperäisyyttä ja luotettavuutta.

Väkivaltaista radikalisoitumista ja sen ehkäisyä käsittelevässä seminaarissa aihetta lähestyttiin monesta eri näkökulmasta. Aiheesta puhuivat tutkijat, käytännön toimijat ja eri uskontokuntien edustajat. Kautta linjan kävi ilmi huoli siitä, onko suomalaisessa yhteiskunnassa pitkään vallinnut suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen väistymässä. Yhteisistä asioista käytävää, varsin usein kärjistynyttä ja syyllisiä hakevaan keskusteluun etsittiin syitä. Yhtenä mahdollisena syynä tuotiin esille ihmisten kokema turvattomuus. Yhteiskunta on muuttunut nopeasti viime vuosikymmenten aikana, ja muutoksen seuraukset eri ihmisille ovat olleet varsin erilaisia. Osa ihmisistä on kokenut kehityksen hyvänä. Suurelle joukolle ihmisiä muutos on kuitenkin näyttäytynyt arvaamattomana ja turvattomana. Heidän näkökulmastaan maailma on muuttunut ennalta arvaamattomaksi, paikaksi missä mihinkään ei voi enää luottaa. Tähän turvattomuuteen on kaivattu jotain pysyvää ja tuttua.

Kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelu on käynnistymässä. Osana ohjelmaa tullaan valmistelemaan toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemiseksi. Hallitusohjelmassa on lisäksi päätetty toimeenpanna sosiaali- ja terveysministeriön johdolla poikkihallinnollinen ohjelma syrjäytymisen ja köyhyyden vähentämiseksi. Tämän ohjelman merkitys on suuri myös ekstremismin ennalta ehkäisemiselle, sillä syrjäytyminen ja köyhyys ovat kasvualusta niin ekstremismille kuin monelle muullekin yhteiskunnan turvallisuutta ja hyvinvointia heikentävälle ilmiölle.