Markku Heikkilä: Jokin on muuttunut Suomessa

Norden.org: Markku Heikkilä: Jokin on muuttunut Suomessa 26.4.2011

Viimeisin ministeritason poliittinen murha Suomessa tapahtui vuonna 1922. Järjestäytynyt äärioikeisto on maassa täysin marginaalinen ryhmä. Äärivasemmistosta ei ole aikoihin kuultu mitään. Isoja poliittisia mielenosoituksia ei aikapäiviin ole nähty minkään puolesta tai mitään vastaan. Yhtäkään Suomea vastaan suuntautuvaa terrorismiepäilyä ei ole tullut ilmi. Kuitenkin maassa on tänä syksynä vellonut ennennäkemätön väittely poliittisista ääriliikkeistä ja ilmapiiriin on tullut uutta aggressiivisuutta.

Ei ole kauan siitä, kun koko sana ”vihapuhe” oli Suomessa tuntematon. Nyt se on tuttua kaikille, jotka vaivautuvat lukemaan internetin nimettömiä keskustelu- ja kommenttiketjuja.

Osansa siellä saavat maahanmuuttajat, maahanmuuttajien tuloa puolustavat, suomenruotsalaiset, venäläiset ja muut vähemmistöt – ja yhä useammin myös ne poliitikot, jotka avoimesti kannattavat Euroopan unionia, Suomen aktiivista Eurooppa-politiikkaa ja vaikeuksissa olevien euromaiden auttamista.

On vaikea arvioida, kuinka laajaa tämä vihapuhe oikein on. Näyttää siltä, että jotkut käyttävät päivänsä tehtaillakseen valtavan määrän purkauksia netin eri palstoille. Netin keskustelupalstojen aggressiivisuus on väliin kuin käsin kosketeltavaa.

Norjan murhenäytelmän jälkeen myös Suomessa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota keskustelupalstojen moderointiin etenkin tiedotusvälineissä. Mutta netissä riittää tilaa, jota kukaan ei valvo.

Kohti ehdottomuuden ilmapiiriä

Suomessa ei ole yhtään laajalti tunnettua ryhmää oikealla tai vasemmalla, joka voitaisiin kiistatta luokitella ääriliikkeeksi. Poliittisesti motivoitunutta väkivaltaa ei ole koettu, eikä Suomen koulusurmilla ollut poliittista motiivia. Kuitenkin monet ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat kertoneet kasvaneesta arkipäivän rasismista. Pääministerin vartiointia on viime aikoina muutettu ja turvamiehet ovat nyt entistä näkyvämmin esillä. Poliisit ovat joutuneet tutkimaan joitakin poliitikkojen saamia tappouhkauksia.

Pääministeri Jyrki Katainen varoitti syyskuun lopulla yhteiskunnan muuttuneesta menosta: perinteisestä sovittelun ilmapiiristä on siirrytty mustavalkoisuuksiin ja ehdottomuuksiin. Tällainen murros on helppo havaita, mutta sen syiden erittely on vaikeampaa.

Suomessa pidettiin huhtikuussa eduskuntavaalit. Silloin moni ehdokas kertoi vaalitilaisuuksien muuttuneesta, kiristyneestä ilmapiiristä. Ilmassa olleet muutoksen tuulet heijastuivat myös itse vaaleissa, joissa Perussuomalainen puolue sai Suomen oloissa historiallisen suuren voiton. Puolue sai vajaat 20 prosenttia äänistä ja on sittemmin kyselyissä kilpaillut kokoomuksen kanssa suurimman puolueen paikasta.

On mahdotonta puhua Suomen poliittisista ääriliikkeistä arvioimatta siinä yhteydessä perussuomalaisten asemaa.

Populismi ja maahanmuuttovastaisuus

Ytimeltään puolue on populistinen liike, jonka perusviestejä ovat ”unohdetun” kansan puolustaminen ja Suomen EU-politiikan vastustaminen. Euroalueen kriisiytyminen on tullut perussuomalaisille kuin tilauksesta, ja muut puolueet ovat olleet pakotettuja ottamaan tilanteen huomioon. Puheiden sävy on vaihtunut, hallitus on ärhäkästi vaatinut vakuuksia Kreikka-tuelle ja Suomen EU-rooli on muuttunut.

Suomessa on nyt kuuden puolueen hallitus kokoomuksesta vasemmistoliittoon. Poliittisesti luonnoton yhdistelmä selittyy ainoastaan sillä, että perussuomalaisten nousu ja samanaikainen entisen pääministeripuolueen keskustan romahdus ei jättänyt jäljelle muita vaihtoehtoja.

Perussuomalaisia voi pitää oikeistopopulistisena liikkeenä. Ongelmallisempaa on sanan ”äärioikeisto” käyttö, sillä puheenjohtaja Timo Soinia ei siihen muottiin voi istuttaa. Hänen kohdallaan voi puhua kansallismielisyydestä, joka kiteytyy Suomen vallinneen EU-linjan vastustamiseen.

Perussuomalaisten asetelma on kuitenkin mutkikkaampi. Puolueen 39 hengen eduskuntaryhmässä on kymmenkunta kansanedustajaa, joiden poliittisen linjan ydintä on Suomen maahanmuuttopolitiikan, monikulttuurisuuden ja poliittisen islamin vastustaminen. Sen joukon tavoitteiden seasta löytyy muun muassa ajatus Suomen muuttamisesta yksikieliseksi.

Tämän joukon keulakuva ei suinkaan ole Soini, vaan helsinkiläinen Jussi Halla-aho, jonka kirjoittelu netissä on moneen kertaan kohauttanut. Hän on muun muassa joutunut oikeuteen aiheena uskonrauhan rikkominen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Eduskuntaan Halla-aho valittiin suurella äänimäärällä ja hän päätyi hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi.

Sotilasjunttakirjoitus oli liikaa

Halla-aholla on netissä aktiivinen kannattajakunta. Tähän liittyy erittäin hyvin organisoitu keskustelusivusto, jonka ytimenä on maahanmuuttovastaisuus, mutta joka liikkuu muillakin politiikan aloilla. Perinteiset pohjoismaiset arvot eivät näillä sivuilla pahemmin paistattele. Suomalainen puhe äärioikeistosta keskittyy nimenomaan tähän ryhmään.

Halla-aho on henkilö, jonka nimi löytyy tekstilainauksena myös Anders Behring Breivikin nettimanifestista. Mitään yhteyksiä heidän väliltään ei ole löytynyt. Norjan tapahtumien jälkeen Suomessa kuitenkin kaivettiin esiin Halla-ahon blogimääritelmä vuodelta 2006, kirjoitettu Ruotsin silloiseen politiikkaan liittyen: ”Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti.”

Kun tätä kirjoitetaan, Halla-aho on kahdeksi viikoksi erotettuna perussuomalaisten eduskuntaryhmän toiminnasta. Hän suositteli Facebook-kirjoituksessaan Kreikkaan sotilasjunttaa ratkaisuna ongelmiin, joita ei demokratian keinoin saa ratkaistuksi. Kun kohu nousi heti, Halla-aho veti tekstinsä pois selittäen sen huumoriksi, jonka media tapansa mukaan tahtoi ymmärtää väärin.

Huumori ei purrut Soiniin, joka ilmoitti saman tien aikovansa erottaa Halla-ahon kuukaudeksi eduskuntaryhmästä: ”Mitta tuli täyteen”. Mutta kun ryhmä kokoontui, päätökseksi tuli vain kaksi viikkoa. Näin Soini säästyi äänestykseltä ja sen mittaamiselta, mitkä ovat puolueen todelliset voimasuhteet.

Monet muut poliitikot ovat vaatineet Soinia – jota itseään kukaan ei leimaa ääriajattelun edustajaksi – sanoutumaan selkeämmin irti puolueensa ääriaineksista ja demokratian halveksimisesta. Toisaalta muilla puolueilla on ilmeinen tarve horjuttaa perussuomalaisten nousua ja saada hajaannusta liikkeen sisälle, mikä koventaa kielenkäyttöä puolin ja toisin.

Itse asiassa tilanteet muuttuvat nyt niin nopeasti sekä Suomen politiikassa että laajemmin Euroopassa, että tämän artikkelin kirjoittamisen ja julkaisemisen välissä kuluvat pari viikkoa tuntuvat hyvin pitkältä ajalta. Vanha vakaus on poissa, tilalle ovat tulleet äkkikäänteet. Merkittävää näissä oloissa on, että Euroopan liukuessa kohti epävakautta Suomeen on noussut vahva populistinen EU-kriittinen liike, jonka sisällä on asenteiltaan jyrkältä vaikuttava ryhmä. Tällainen asetelma on Suomessa aivan uusi ja se mitä todennäköisimmin heijastuu lähestyvissä kunnallisvaaleissa ja presidentinvaaleissa.