Kaleva: Vihapuheesta hyväpuheeseen

Kaleva: Vihapuheesta hyväpuheeseen 24.9.2011

Persu, kepu, ryssä, ählämi, taatelintallaaja, mustalainen, lappalainen, neekeriukko, sotilasjuntta. Siinä valikoima sanoja, joita kannattaa vastaisuudessa välttää, paitsi jos haluaa leimautua perussuomalaiseksi tai juntiksi.

Toinen vaihtoehto on käyttää niitä ja saada syyte vihapuheesta.

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että professori Erkki Havansin perussuomalaisten eduskuntaryhmälle laatimasta vihapuhemuistiosta puuttuu muutama aloituslistan sana.

Lisäsin listaan neekeriukon ja sotilasjuntan. Sotilasjuntta-sanaa saa käyttää, mutta ei siinä merkityksessä, että vaatisi sitä johonkin maahan kurinpidollisena toimenpiteenä. Sitä ei kannata käyttää varsinkaan jos on kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja.

Neekeriukko puolestaan kuuluu sanastoon, joka ei enää nyky-Suomessa ole korrekti, vaikka se jonkun kansanedustajan peruskoulukirjassa vielä olikin.

Sen sijaan listalta puuttuvat kokonaan sanat mätämuna, valehtelija, tollo, verenhimoinen hyeena tai röyhkeä roskajoukko.

Nämä ovat sanoja, joita kansanedustaja James (lausutaan james) Hirvisaari (ps.) on käyttänyt toimittajista. Jään odottamaan, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän lainopillinen neuvonantaja lisää ne ei-toivottujen sanojen listaan.

Eduskunnan puhemiehistö on ohjeistanut, että edustajatoverit eivät käyttäisi salikeskustelussa toisistaan sanaa persu tai kepu.

Kristillisdemokraatit puolestaan toivovat, että heistä ei käytettäisi nimitystä kristilliset. Sosiaalidemokraatit eivät pidä demari-nimitystä loukkaavana. Kahden aan sosialidemokratia sen sijaan on monille liikaa.

Toivoisin, että puhemiehistö lisäisi kiellettyjen sanojen listaan myös varmistimen poistamisen ja natsikortin. Ensimmäinen viittaa pian tapahtuvaan ampumiseen ja jälkimmäisen käyttö on mautonta. Kumpikaan ei sovi käytettäväksi eduskunnassa. Harva kiroilee kirkossakaan.

Siperialla uhkaaminen olisi Viron parlamentissa törkeyden huippu, mutta suomalaisten Siperian pakkoreissuista on niin pitkä aika, että sanontaa on jo parikymmentä vuotta käytetty eduskunnassa opetuksellisessa tarkoituksessa. Nahkurin orret ovat myös tuttuja, vaikka vain harva on orsilla roikkunut.

Sanat itsessään eivät ole loukkaavia, vaan tapa, joilla niitä käytetään ja merkitys, joka niihin sisältyy. Merkitystä on myös sillä, minkälaiseksi kohde asian kokee.

Juntiksi haukuttu voi loukkaantua pelätessään leimautumista perussuomalaiseksi. Tosin SDP:n tuleva presidenttiehdokas Paavo Lipponen on julistautunut juntiksi siinä missä Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson julistautui aikoinaan feministiksi. Harva mies on rohjennut tunnustautua vakaumukselliseksi feministiksi.

Auttaisiko asiaa, jos me naiset rupeaisimme junteiksi? Moni feministi vihaa juntteja ja vähintään yhtä moni juntti vihaa feministejä.

Kun kaksi inhokkikohdetta symbioidaan, voi lopputuloksena olla kaikkien hyväksymä junttifeministi. Suomi voisi olla parempi paikka, jos vallalla
olisi junttifeministinen valtio-ideologia.

Asiat sujuisivat mallikkaasti, kun mammat hoitaisivat asiat kuntoon junttimaisen rehevällä, mutta tiukan feministisen diskurssin puitteissa. Eikä sitten mitään vihapuhetta nettisivulle tämän jutun perään kiitos, ettei kukaan pahoita mieltään.

Vakavasti puhuen eriarvoisuus on kasvanut myös Suomessa ja se näkyi viime vaalien tuloksessa. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat ylisukupolvittuneet. Lapsiperheköyhyys on ajan vitsaus. Lapsilleen ei välttämättä enää pysty tarjoamaan parempaa kuin mitä itse on saanut.

Vihapuheen tilalle pitäisi löytää rakentava hyväpuhe. Vihaa ei pidä ottaa niin tosissaan - nauretaan se kuoliaaksi.

Mirja Niemitalo