Niklas Herlin: Tarvitsemme Timo Soinin järjen äänen

Niklas Herlin: Tarvitsemme Timo Soinin järjen äänen 21.9.2011

Timo Soini (PS) myöhästyi. Vaikka hän saattaa saada ainakin osan omasta porukastaan käyttäytymään järkevästi, kilpailevat puolueet ovat jo hyvissä ajoin kopioineet populistista retoriikkaa niin paljon, ettei sitä junaa enää hetkessä pysäytetä.

Timo Soini on nykyisen perussuomalaisen liikkeen tärkein taustahahmo, olkoonkin, että Raimo Vistbacka, tiukka laillisuusmies, piti välillä melkein yksin niin sanotun vennamolaisen poliittisen liikkeen olemassa.

Soini on populismin ja parlamentarismin ihailija ja kannattaja – hänen esikuvansa Veikko Vennamo nimenomaan järjesti poliittisen protestiliikkeen parlamentin sisälle.

Ajankohta viime keväänä, huhtikuiset eduskuntavaalit, tekivät työtä poliittiselle protestiliikkeelle. Soinin aate saavutti huikean suosion kansalaisten keskuudessa. Ja kuten tiedämme, suosittuina ehdokkaina perussuomalaiset saivat eduskuntaan myös sellaisia ehdokkaita, jotka eivät erityisemmin parlamentarismia arvosta. Näistä on eniten tapetilla ollut Jussi Halla-aho.

Halla-aho julkaisi äskettäin täysin makaabereja ajatuksia demokratiasta Kreikassa. Hän muun muassa arveli Suomen tasavallan parlamentin jäsenenä, että Kreikkaan pitäisi saada diktatuuri, jotta taudit paranisivat. Halla-aho pyysi anteeksi varomattomia puheitaan. Samalla Halla-aho pahensi tilannetta anteeksipyynnössään halveksumalla demokratiaa vieläkin enemmän.

Timo Soini ymmärtää vastuunsa siitä, että hänen populistinen liikkeensä on viime kädessä Halla-ahon demokratiaa halveksuvan asenteen takana. Soini yritti Halla-ahon eduskuntaryhmästä erottamisella pysäyttää parlamentarismin vastaista liikettä.

Soini kuitenkin myöhästyi. Perussuomalaisten ääritapauksista syntynyt menestys on poikinut käenmunia jokaisen poliittisen liikkeen pesään. Äärimmilleen viety pimeä perussuomalaisuus – muukalaiset ulos Suomesta, maassa maan tavalla, irti EU:sta heti, kreikkalaiset ovat varkaita, valtion perustettava sellutehtaita, Romania huolehtikoon mustalaisistaan, työttömät risusavottaan, vaadimme takuita kaikilta, median salaliitto – ovat arkea jokaisessa suomalaisessa poliittisessa liikkeessä. Noin hyvin Soini onnistui.

Timo Soini saattaa Halla-ahon määräaikaisella eduskuntaryhmästä erottamisella saada omia joukkojaan ymmärtämään parlamentarismin, kansainvälistymisen, sananvapauden, suvaitsevaisuuden ja edustuksellisen demokratian erittäin tärkeitä kulmakiviä.

Soini ei kuitenkaan ole velvollinen ojentamaan muita puolueita siitä, ettei tämä isänmaa hulluttelemalla pelastu. Isänmaallisena miehenä hän voisi, tai hänen pitäisi, muistuttaa puolueenjohtajakollegoitaan ja kaikkien puolueiden äänestäjiä siitä, että demokratiaa pantiin maailmalla paikalleen vuosituhansia, Suomessa vuosisatoja.

Soini voisi kertoa siitä, ettei perussuomalainen demokratiakaan tarkoita omaan juoksuhautaan jemmautumista. Ja juuri sitä suomalaisissa poliittisissa liikkeissä nyt tehdään, perussuomalaisten jytkyn innostamina. Jos koskaan niin nyt tarvitaan Timo Soinin ääntä – järjen ääntä.