Vantaan Sanomat: Puistot ovat outoja osalle maahanmuuttajista

Vantaan Sanomat: Puistot ovat outoja osalle maahanmuuttajista 24.9.2011

Osa maahanmuuttajista käyttää puistoja virkistäytymiseen hyvin vähän.

–  Esimerkiksi Vantaan Hakunilan Kartanopuistossa ei juuri näy afrikkalais- tai aasialaistaustaisia maahanmuuttajia, vaikka Hakunilassa ulkomaalaistaustaisten osuus asukkaista on Vantaan suurin, maantieteilijä Niko Lipsanen kertoo.

Hän tekee parhaillaan Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa liittyvää tutkimusta viheralueiden käytöstä.

Tutkimus saa rahoitusta Metropolialueen kaupunkitutkimus- ja yhteistyöohjelmasta Katumetrosta.

Erityishuomiota Lipsanen on kiinnittänyt puistoissa maahanmuuttajiin, mutta myös kantaväestö on ollut havainnointikohteena.

Tutkimus on osa professori emeritus Peter Clarkin vetämää kaupunkitutkimushanketta.

– Tein havainnointiin perustuvaa tutkimusta Hakunilan lisäksi Helsingin Eiranrannan ja Ruoholahden puistoissa.

Havaintojaan Lipsanen kirjasi muistiin ja hän myös otti valokuvia puistoissa. Loppuvaiheessa hän myös haastatteli puistojen käyttäjiä.

–  Virolais- ja venäläistaustaisia maahanmuuttajia näkyi puistoissa eniten. Hämmästyttävän vähän puistoissa muita maahanmuuttajaryhmiä juuri näkyi, Lipsanen kertoo.

Oma ilmiönsä ovat autopiknikit. Niitä Lipsanen näki paljon Hernesaarenrannassa.

– Ajetaan auto rantaan ja nostetaan takakontista pöytä ja tuolit sekä vaikka joku keitin.

Näitä autopiknikkejä tekivät erityisesti virolaiset ja puolalaiset, mutta myös saksalaisia ja kantaväestöön kuuluvia näkyi autoineen Hernesaarenrannassa.

Ruoholahdessa ei-eurooppalaisia maahanmuuttajia kokoontui viheralueita enemmän metroaseman lähellä sijaitsevalle Ruoholahdentorille.

– Se nyt ei tietenkään ole puisto, vaikka siellä joitakin puita onkin.

Puistojen käyttäjien kansallisuuden Lipsanen päätteli usein kuulemansa kielen perusteella. Menetelmä ei tietenkään ollut aukoton: venäjää voi puhua myös vironvenäläinen.

– Monesti liikuin koiran kanssa. Siitä oli iso apu havainnoinnissa. Se on luonteeltaan utelias ja lähestyy ihmisiä. Siinä sivussa minunkin oli helppo vaihtaa muutama sananen puistonkäyttäjien kanssa, Lipsanen kuvailee.

Valokuvia Lipsanen otti ensin pienellä digipokkarilla, mutta hankki sitten kookkaamman digikameran. Kuvaamisesta jäi tunne, että mitä isommalla ja ”ammattimaisemmalla” kameralla hän kuvasi, sitä vähemmän ihmiset kiinnittivät häneen huomiota.

– Mitä isommin valokuvauksen tekee, sitä vähemmin se häiritsee ihmisiä. Kun tein taannoin kaupunkitutkimusta Karibianmeren Dominicassa, niin laitoin kameraan vielä jalustankin.

Kuvateksti: Niko Lipsanen teki havaintoja puistojen käyttäjistä Helsingissä ja Vantaalla. Yksi huomio oli se, että jos ei-eurooppalaisia maahanmuuttajia puistoissa näkyi, niin he olivat monesti liikkeellä isolla joukolla.