keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Suomenmaa: Soinin puoluetta pannaan valitsemaan linjansa

Suomenmaa, pääkirjoitus: Soinin puoluetta pannaan valitsemaan linjansa 21.9.2011

Kansanedustajan Jussi Halla-ahon (ps.) sotilasvallankaappausta Kreikkaan suosittanut kirjoitus näyttää lopultakin särkeneen odottavan kohteliaan suvaitsevaisuuden muurin, joka on vallinnut perussuomalaisten äärioikeistolaisen klikin ympärillä.

Ensin asiaan puuttui suorasukaisesti entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen. Hän sanoi julkisesti, että jos perussuomalaiset ei irtisanoudu äärilaitansa linjasta, se sulkee itsensä pysyvästi parlamentaarisen hallitusyhteistyön ulkopuolelle.

Heti perään keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi – entinen pääministeri hänkin – käytti vähintään yhtä kovaa kieltä. Hän epäili suuresti oppositioyhteistyönkin mahdollisuuksia ”niin kauan, kun perussuomalaisten halla-aholainen siipi saa jatkaa vaarallista peliään demokratian perusperiaatteiden kanssa”.

Halla-ahon typerä lausunto on tuomittu laajasti muuallakin, ja hän sai siitä rangaistuksen tapaisenkin ryhmältään. Entisten pääministerien kannanotoissa otetaan kuitenkin uusi askel. Koko perussuomalainen puolue uhkaa joutua pysyvään poliittiseen paitsioon vaalikannatuksestaan huolimatta, jos se ei tee selvää pesäeroa äärisiipeensä.

Jos niin ei tapahdu, viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen kysytään, voiko Suomen hallitukseen kuulua puolue, jonka äärilaita halveksii avoimesti demokratiaa ja kansanvaltaa. Lipponen ja Kiviniemi antavat selvät vastaukset: ei voi.

Mutta mitä mahtaa ajatella kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Jyrki Katainen? Entä mitä mieltä ovat nyky-SDP:n voimahahmot, puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja puhemies Eero Heinäluoma? Tasavallan presidentti Tarja Halonen? Muut puoluejohtajat?

Halla-ahon kirjoitus levisi laajalle ulkomaita myöten. Se muistetaan. Kirjoituksista ei voi sanoutua irti. Ihminen saattaa joskus puhua ennen kuin ajattelee, mutta kirjoittaminen on sen verran hidasta puuhaa, että siinä ehtii ajatellakin. Halla-ahon kirjoitus ei ollutkaan lipsahdus. Hän kirjoitti, mitä ajatteli.

Oli hyvä, että Timo Soini jätti joukkonsa pois hallituksesta. Jos perussuomalaisista olisi tullut hallituspuolue, voi olla, että Soini ei olisi pystynyt estämään Halla-ahon valintaa ministeriksi. Halla-aho sai paljon ääniä, hän on koulutettu ja hänellä on enemmän poliittista kokemusta kuin useimmilla muilla puolueen kansanedustajilla.

Mutta silloin meillä olisi ministeri, jota nyt kummastellaan ympäri maailmaa.

Nyt siis kysytään, onko halla-aholaisilla Soinin tuki.

Kiviniemen kirjoitukseen liittyi mielenkiintoinen kohta, joka oli piikki sosiaalidemokraattien eduskuntavaalikampanjaa kohtaan. Kiviniemi kirjoittaa: ”...osa puolueista hivuttautui perussuomalaisten pelossa maahanmuuttovastaisuuden rintamaan maassa maan tavalla -puheilla ja asettamalla selkeästi maahanmuuttovastaisia ehdokkaita eri vaalipiireihin... Paavo Lipposen kovasanainen kannanotto kertoi ainakin osittaisesta järjen paluusta SDP:hen...”

Lipponen nieli tämänkin.

”Siinä puhuu sivistyspuolueen puheenjohtaja”, hän totesi tiedotteessaan.

Kuvateksti:
Mari Kiviniemi on ottanut rohkean ja suoraselkäisen kannan ääriajattelua vastaan.

_____________________________________________

Kainuun Sanomat: Pekka Vesala: Näin muuttuvat miehet ja puolueet

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps.) muistuttaa Jope Ruonansuuta sivupersoonineen. Hän yrittää puhua kansanedustajille soveliaasti demokratiasta, mutta toisesta suupielestä siviilipersoona tarjoilee sotilasjunttaa kreikkalaisia kurittamaan.

Perussuomalaiset palkitsivat Halla-ahon junttapuheistaan kahden viikon vapautuksella ryhmän kokouksista.

Puheenjohtaja Timo Soini pitää parin viikon erottamista rangaistuksena, peräti ankarana sellaisena.

Kansa valitsi eduskuntaan siviilipersoona Halla-ahon, ei sitä pukumiestä, jollaiseksi hänet yritetään soveliaisuuden nimissä vääntää.

Tuo Halla-ahon siviilipersoona kaltaisineen oli hankkimassa perussuomalaisille vaalivoittoa. Äänestäjiä ei pidä pettää pakottamalla hänet ihan erilaiseksi.

_______________________________________________________

Länsi-Savo, pääkirjoitus: Perussuomalaiset leimaa koko Suomen

Perussuomalaisten tulo viime eduskuntavaalien jälkeen vanhojen suurten puolueiden vastapooliksi on muuttanut politiikan keskusteluilmapiiriä suuntaan, jota ei ole nähty eikä toivottu.

Perussuomalaisten kansanedustajat ovat nousseet julkisuuteen rasismia ja kansanryhmäpanettelua henkivillä lausunnoilla. Mielipiteet eivät vielä ehkä täytä rikosoikeudellisia merkkejä, mutta lähellä ollaan.

Puoluejohtaja Timo Soini sekä puolueen taustavaikuttajat ovat joutuneet sekä ojentamaan edustajia että selvittämään heille paimenkirjeellä, millainen esiintyminen julkisuudessa on ylipäätään sallittua.

Rajoja koettelee erityisesti perussuomalaisten hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

Halla-ahon kannanotot sotilasjuntan ja tankkien tarpeellisuudesta Kreikan ongelmien ratkaisuna liikkuvat sen verran rajoilla, että puolueen oma ryhmäkin päätyi erottamaan hänet määräajaksi eduskuntaryhmän työskentelystä.

Halla-aholle ja hänen kannattajilleen tällainen ei ole edes näpäytys. Mieluummin se on nähtävä kuin palkintona näkemysten saamisesta mediajulkisuuteen.

Perussuomalaiset esiintyi vaaleissa köyhien ja syrjittyjen puolesta, arvosteli heikkojen euromaiden tukemista ja moitti vanhojen puolueiden politiikkaa.

Tällaiset teemat kuuluvat poliittisen toiminnan sisältöihin. Ohjelmilla kootaan kannatusta ja otellaan vaaleissa muita vastaan, mutta niillä ei tule lietsoa ihmisvihaa.

Soinilla on ilmeisiä vaikeuksia pitää joukkonsa normien rajoissa. Jos halla-aholaisten sama linja jatkuu, puolueessa on edessä rivien repeäminen.

Perussuomalaisia vastassa on muiden puolueiden rintama. Puoluejohtajat ja presidenttiehdokkaat arvostelevat perussuomalaisia, jotka nyt keräävät mainetta äärioikeistolaisena liikkeenä.

Halla-aholaisten ajattelu lyö rasismitarran koko Suomeen. Useissa Euroopan maissa on populistisia poliittisia liikkeitä, ja nyt Euroopassa on syntymässä uusi Suomi-kuva, jota enemmistö suomalaisista ei tunnista.

Suomi ei ole yksin maailmassa, eikä voi eristäytyä, ei maahanmuutto- eikä elinkeinopolitiikassa. Perussuomalaisissa pesivä rasismiretoriikka on tuomittavaa.

_____________________________________

Kaleva, pääkirjoitus: Ex-pääministerit puhuivat järkeä

Vihapuheille ja rasismille on liian kauan hymähdelty hyväksyvästi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on aika puolustaa kansanvaltaa, oikeusvaltiota ja demokraattisia arvoja.

Kaksi Suomen entistä pääministeriä on saanut tarpeekseen perussuomalaisten halla-aholaisen siiven toiminnasta. SDP:n tuleva presidenttiehdokas Paavo Lipponen on ihmetellyt, miten on mahdollista, että eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset voivat avoimesti halveksia demokratiaa ja pääsevät siitä vielä kuin koira veräjästä.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi kyseenalaistaa yhteistyön perussuomalaisten kanssa "niin kauan kuin halla-aholainen siipi saa jatkaa vaarallista peliään demokratian perusperiaatteiden kanssa".

Lipposen ja Kiviniemen rohkeille puheenvuoroille on syytä nostaa hattua, vaikka kummallekaan ei välttämättä taputeta varauksetta edes omissa piireissä. Heidän esimerkkiään on syytä noudattaa, ja myös muiden niin politiikassa kuin muuallakin on aika nousta sanomaan mielipiteensä.

Kannatuksen saamiseksi politiikassa on viime vuosina otettu kaikki keinot käyttöön. Kansakunnan keskuudessa kulkee kunnioituksen puutteesta syntynyt railo. Juuri siksi ääri-ilmiöitä pitää vastustaa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö sanoi poistavansa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi. Hän käytti täysistunnossa myös sanaa natsikortti. Kansanedustaja Halla-aho puolestaan erotettiin kahdeksi viikoksi ryhmästään sen jälkeen kun hän oli esittänyt sotilasjunttaa ja panssareita avuksi Kreikkaan toteuttamaan säästöpäätöksiä.

Samanmielistä keskustelua käydään tiiviisti halla-aholaisten suosimalla verkon keskustelupalstalla. Jyrkkäsanaiset tekstit ilmestyvät pikavauhtia perussuomalaisiin viittaavien verkkouutisten perään. Muiden esittämää arvostelua ei juuri siedetä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena avustajana toimiva professori Erkki Havansi on katsonut tarpeelliseksi laatia ryhmälle muistion vihapuheesta. Muistiossa professori esittelee rikosnimikkeitä vihapuhe-käsitteen osalta.

Samalla hän opastaa, mitä rikoslain hengessä on syytä välttää. Lainopillisessa opastuksessa ei ole mitään pahaa, mutta on aikoihin eletty, kun kansanedustajia pitää varoittaa rasistisista puheista ja teoista.

Lipposen ja Kiviniemen puheenvuorot ovat tervetullutta rajanvetoa vastenmielisenä jatkuneeseen ilmiöön, jossa flirttaillaan rasismin kanssa ja vaietaan hyväksyvästi, kun joku niin sanotusti sanoo asiat niiden oikeilla nimillä.

Huumorilla ja julkealla keskustelulla on kuitenkin rajansa. Ihan mitä tahansa ei kannata päästää suustaan edes sananvapauden nimissä.

Nyt ollaan vedenjakajalla, sallitaanko vihapuheen kroonistuminen vai näytetäänkö, missä raja kulkee. Sanojen ohella on kyse politiikan linjasta. Parasta olisi, jos perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini saisi joukkonsa ojennukseen.

Perussuomalaisia on eduskunnassa iso joukko, josta suurin osa on muita kuin halla-aholaisia. Heidänkin etunsa mukaista olisi, ettei heitä samaistettaisi puolueessa selvänä vähemmistönä oleviin halla-aholaisiin.


____________________________________________

Helsingin Sanomat, vieraskynä: Sami Suodenjoki: Alku on hankala kasvaville protestipuolueille

Äkillinen vaalimenestys ja pääsy vallan salonkeihin aiheuttavat pienenä aloittaneelle puolueelle herkästi sisäisiä ongelmia.

Osuva esimerkki on tuore polemiikki, jonka perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini synnytti, kun hän ilmoitti haluavansa hyllyttää kansanedustaja Jussi Halla-ahon puolueen eduskuntaryhmästä tämän verkkokirjoitusten vuoksi.

Samantyyppisiä vaikeuksia kohtasivat runsaat sata vuotta sitten sosiaalidemokraatit. Puolueen nousu nojasi vuoden 1905 suurlakon tuloksena keisarilta saatuun lupaukseen yleisestä äänioikeudesta. Se käynnisti työväestön valtaisan mobilisaation, joka kulminoitui keväällä 1907 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.

Sosiaalidemokraatit saivat kaikkien ällistykseksi 37 prosenttia äänistä. Äänisaalis perustui puolueen kykyyn tarjota purkautumiskanava vähäväkisten protestihalulle ja herravihalle.

Perussuomalaisia ja 1900-luvun alun sosiaalidemokraatteja yhdistää myös tarve vetää rajoja jäsenistönsä hyväksyttävälle toiminnalle. Yhtälö on hankala. Toisaalta protestiliikkeen sanoma ei saa maltillistua liikaa, jotta kannatuspohja ei katoa; toisaalta puolueen on pidettävä kiinni salonkikelpoisuudestaan, jotta edellytykset rakentavaan vuoropuheluun muiden puolueiden kanssa säilyvät.

Parlamentaarinen toiminta vaatii protestipuolueelta entistä yhtenäisempää esiintymistä. Virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä laukovat tai muuten hankalat jäsenet on tällöin vaiennettava tai hätisteltävä pois puolueen kärkiryhmästä. Tämä kohtalo uhkaa nyt Jussi Halla-ahoa.

Samantapaisia ristiriitoja nousi esiin myös 1900-luvun alun työväenliikkeessä. Sosiaalidemokraattinen puolue työnsi riveistään muun muassa työväenjohtaja Matti Kurikan, joka oli Halla-ahon tapaan ristiriitainen hahmo.

Kurikan tapauksessa puoluejohtoa närästivät eniten teosofiset näkemykset. Lisäksi Kurikka oli aiheuttanut kohua ihanneyhdyskuntakokeiluillaan Kanadassa ja niihin liittyneillä vapaan rakkauden opeillaan. Kun Kurikka palasi Suomen politiikkaan suurlakon aikaan, puoluejohdon mitta täyttyi ja hänet painostettiin eroamaan.

Myös monet muut vanhaan kaartiin kuuluneet omapäiset vaikuttajat joutuivat kurinpitotoimien kohteeksi. Heidät joko syrjäytettiin avaintehtävistä tai erotettiin puolueesta.

Nousevan puolueen on niin ikään suitsittava aktiivijoukkonsa käyttäytymistä yksityiselämässä. Ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen kansanedustajien alkoholinkäyttöä kauhisteltiin julkisuudessa jatkuvasti. Pitkin Helsinkiä humalassa toikkaroivat maaseudun sosialistiedustajat olivat poliittisten pilapiirrosten lempiaiheita. Samantapainen kohina on käynyt tänä vuonna perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen ympärillä.

Mielenkiintoista on, että puoluejohto näyttää kykenevän katsomaan yksityiselämän käyttäytymistä läpi sormien paljon paremmin kuin poikkeamia ideologisesta linjasta. Yksittäiset lausunnot eivät vielä johda huomautusta kummempiin kurinpitotoimiin, mutta toistuva laukominen saa puoluejohdon varpailleen.

Sosiaalidemokraattien ensimmäisillä kansanedustajilla oli niukasti aiempaa kokemusta vuoropuhelusta muiden puolueiden edustajien kanssa edes kunnallisilla areenoilla.

Kertahyppäys maalaiskylien agitaatiotilaisuuksista parlamenttiin oli valtava. Edustajien epäsovinnaiset toimintatavat olivatkin helppo maali vastapuolueille ja lehdistölle, mikä aiheutti harmaita hiuksia sosiaalidemokraattien johdolle.

Helppoa ei ole ollut perussuomalaisillakaan. Pahin uhka on puolueen hajoaminen, jos salonkikelpoisuuden varjelu ja ärhäkkä protestisanoma osoittautuvat liian vaikeiksi sovittaa yhteen.

Sosiaalidemokraateista häädetty Matti Kurikka perusti oman kilpailevan sosialistipuolueensa. Kurikan karismasta huolimatta puolue ei menestynyt ja kuihtui nopeasti pois. Monet muut sosiaalidemokraattien kärkiryhmästä syrjäytetyt tyytyivät sivurooliin vanhassa puolueessaan, ja jotkut yrittivät myöhemmin paluuta parrasvaloihin.

On mielenkiintoista nähdä, selviävätkö perussuomalaiset ristiriidoistaan kuten sosiaalidemokraatit sata vuotta sitten. Jos niin käy, puolueen ja sen kannattajien aatepohja lienee yhtenäisempi kuin miltä nyt vaikuttaa.

Sami Suodenjoki

Kirjoittaja on työväenliikkeeseen erikoistunut historiantutkija Tampereen yliopistossa.

___________________________________________

Pohjalainen, pääkirjoitus: Sanasota kiihtyy vaalien lähestyessä

Kun presidentinvaalit lähestyvät, alkaa poliittinen keskustelu sähköistyä.

Jotkut poliitikot käyttävät sanaa nyt niin kiivaaseen sävyyn, että asioiden oikeat mittasuhteet ovat vaarassa unohtua.

Kaiken taustalla on tietenkin perussuomalaisten räyhäkäs tapa tehdä politiikkaa ja erityisesti muutamien yksittäisten poliitikkojen halu koetella julkisen keskustelun rajoja.

Noista rajojen hakijoista pari on noussut viime päivinä erityisesti esiin.

Kansanedustaja Jussi Niinistö meni sanailemaan perustuslain uudistusta koskeneessa keskustelussa, että hän poistaa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi. Hän halusi sanoa, että presidentiltä viedään valtaa käyttämällä parlamentarismin puolustamista keppihevosena.

Jussi Halla-aho taas oli kyllästynyt kreikkalaisten kyvyttömyyteen hoitaa talouttaan ja myös mielenosoituksiin, joita vaikeuksien keskellä painivassa maassa on nähty jo aivan liikaa.

Hän pohti ääneen, kykenevätkö demokraattisesti valitut elimet Kreikassa selvittämään ongelmat vai olisiko sotilasjuntta ja panssarit ainut keino.

Puheet ovat rajuja ja hyvän maun rajoja koettelevia kärjistyksiä ja tarjoavat poliittisille vastustajille kultalautasella mahdollisuuden lyödä vastapalloon.

Niin on myös käynyt. Presidenttikampanjaansa aloitteleva Paavo Lipponen (sd.) ärähti oikein kunnolla ja sai heti tukea keskustan puheenjohtajalta Mari Kiviniemeltä.

Lipponen on tulkinnut puheet demokratiaa halventaviksi. Kiviniemi puolestaan puhui vaarallisesta pelistä demokratian perusperiaatteilla.

Perussuomalaisista näyttää tulleen niin pelottava tekijä, että Lipponen ja Kiviniemi ovat valmiita sulkemaan puolueen pois yhteistyön piiristä, jos se ei sanoudu irti muutaman äänekkään edustajansa kannanotoista.

Lipponen näki, että perussuomalaiset pelaavat itsensä ulos parlamentaarisesta hallitusyhteistyöstä pysyvästi.

Kiviniemi puolestaan totesi, ettei yhteisestä oppositiopolitiikasta tule tällä pelillä mitään.

Molemmat syytökset ovat harvinaisen rajuja ja kertovat siitä, että niin demareilla kuin keskustallakin on kova hätä saada perussuomalaisiin karanneet entiset kannattajansa palaamaan takaisin "epämääräisestä porukasta".

Kiviniemi jopa toivoi, että presidentinvaalien yhteydessä rasismiin ja vihapuheisiin liittyviä asioita käytäisiin läpi.

Eikä aikaakaan, kun Lipponen kiitti Kiviniemeä, että siinä puhuu sivistyspuolueen puheenjohtaja.

Nyt on paikallaan miettiä, puhutaanko presidentinvaaleissa oikeista ja tärkeimmistä asioista, jos jatketaan kuten Lipponen ja Kiviniemi toivovat.

Onko nyt tosiaan kyse äärioikeistosta ja joidenkin oikeistoradikaalien kansanedustajien aiheuttamasta uhkasta Suomelle?

Vai onko kyse vain vaalien läheisyydestä ja ylireagoinnista?

Timo Soinin pelisilmä ei petä. Hän kommentoi vain, ettei suostu tekemään politiikkaa Lipposen ehdoilla.

________________________________________

Keskisuomalainen: Lasse Kangas: Timo Soinin vennamolaiset

Filosofian tohtori Jussi Halla-aho on lahjakkaan miehen maineessa. Mutta hänen kirjoituksensa Kreikan tilanteesta todistavat taas kerran oikeaksi sen, että lahjakkuus ja viisaus ovat kaksi eri asiaa.

Kansanedustaja Halla-ahon kirjoitus sotilasjuntan ja panssarivaunujen tarpeellisuudesta Kreikassa on ennenkuulumattoman sivistymätöntä ja ajattelematonta - sanalla sanoen törkeää.

Perussuomalaisten johtajan Timo Soinin oli siihen pakko puuttua. Mutta kahden viikon erottaminen ryhmästä on täysin symbolinen rangaistus.

Soinin mukaan Halla-aho sai kovan rangaistuksen. Ei saanut. Halla-aho joutuu jättämään vain pari ryhmäkokousta väliin. On tavallista, että edustaja on yhteensattumista tai muista syistä poissa ryhmänsä kokouksista.

Erottaminen määräajaksi eduskuntaryhmästä ei ole sekään poikkeuksellista. Yleensä syynä on hallituspuolueen kansanedustajan äänestäminen eduskunnan täysistunnossa hallituksen esitystä vastaan. Äärivasemmalla se on suorastaan perinne. Tällä vaalikaudella Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho ovat jo lähteneet omille teilleen.

PERUSSUOMALAISET on Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) ja sen edeltäjän Suomen Pientalonpoikain Puolueen jatke. Tässä poliittisessa liikkeessä erottamisilla on erityisen värikkäät perinteet.

Vennamolaisuuden organisoituminen puolueeksi käynnistyi, kun kansanedustaja Veikko Vennamo erotettiin Maalaisliiton eduskuntaryhmästä elokuussa 1958. Vennamo kokosi joukkonsa Pieksämäellä 9. helmikuuta 1959 ja perusti uuden puolueen.

Vennamo sai omana jytkynsä vuoden 1970 vaaleissa, mutta siitä alkoivat myös vaikeudet. Halla-ahon erottaminen on naurettavaa lastenleikkiä verrattuna siihen, miten Vennamoa erotettiin ja miten hän erotti omiaan.

Vennamo pidätettiin useita kertoja määräajaksi osallistumasta kansanedustajan työhön. Hän otti tapauksista irti kaiken mahdollisen julkisuuden. Toukokuun 24. päivänä vuonna 1974 vahtimestarit kantoivat Vennamon tuolissaan ulos eduskunnan istuntosalista, kun hän oli kieltäytynyt poistumasta saatuaan kahden viikon työskentelykiellon.

Lisäksi Vennamo sai usein nuhteita eduskunnan puhemiehistöltä loukkaavien sanojen käytöstä ja järjestyksen rikkomisesta.

Vennamo erotti puolestaan syyskuussa 1972 SMP:n eduskuntaryhmästä Heikki Kainulaisen ja Mauno Kurpan sekä määräajaksi Lauri Linnan ja Artturi Niemelän. Sen seurauksena syntyi uusi puolue, Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue (SKYP).

TIMO SOININ "vennamolaisten" sisäiset taistot vaikuttavat kovin vaisuilta verrattaessa niitä puolueen toimintatapojen perinteisiin.

Mutta onko Halla-ahon symbolisen rangaistuksen taustalla se, että hänellä on tukijoita ja ymmärtäjiä eduskuntaryhmässään? Toivottavasti ei. Ellei sitten toinen filosofian tohtori Jussi Niinistö, joka sanoi viime viikolla eduskunnassa poistavansa varmistimen kuullessaan sanan parlamentarismi.

Valitettavasti Halla-aho ei ole yksin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

_____________________________________

Karjalainen, pääkirjoitus: Perussuomalaisten viestit varmistetaan rautalankamallilla

Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomen poliittisessa maaperässä maanjäristyksen viime eduskuntavaaleissa aiheuttanut perussuomalaiset teki sen merkittävässä määrin puheenjohtajansa Timo Soinin verbaalisten taitojen ansiosta. Soinin mehevät kielikuvat ja kansantajuinen puhe upposivat suomalaisiin niin, että tuloksena oli Soinin omin sanoin ”iso jytky”.

Perussuomalaisten puheenjohtajan sanavalinnat ovat kaartelemattomassa ja kuvia kumartelemattomassa suorapuheisuudessaan olleet virkistävä poikkeus politiikan kuivahkossa kielenkäytössä.

Kuitenkaan se monipolvinen retoriikka, jonka Timo Soini osaa, ei ole hallussa kautta koko perussuomalaisten eduskuntaryhmän.

Viime viikolla puolue ajautui jo tilanteeseen, jossa se joutui erottamaan kansanedustaja Jussi Halla-ahon kahden viikon määräajaksi eduskuntaryhmästä hänen esittäessään omilla Facebook-sivuillaan Kreikkaan tarvittavan nyt sotilasjuntta, joka voisi pistää lakkoilijat kuriin vaikka panssarivaunuilla.

Käytännössä erottaminen merkitsee Halla-aholle vain parin kokouksen menettämistä, mutta Timo Soinin viestin niin eduskuntaryhmälle kuin ulospäinkin piti olla selvä: kieli on saatava kuriin.

Kansanedustajalle sopivaa käytöstä esimerkiksi ravintolassa on ryhmässä pohdittu jo aikaisemminkin.

Perussuomalaisille kansanedustajille kirjoitettua käytöksen kultaista kirjaa ei tiettävästi ole vielä kirjoitettu. Maanantaina kuitenkin tuli ilmi, että puolueen eduskuntaryhmän oikeudellinen asiantuntija, professori Erkki Havansi oli jakanut ryhmälle jo aikaisemmin puheoppaan vihapuheen välttämiseksi.

Viestinsä perillemenon varmistamiseksi Havansi on vääntänyt oppaasta jopa sanatasolle mennen sellaisen rautalankamallin, että kirjoitetun ymmärtämisvaikeuksia ei pitäisi päästä syntymään. Professorin mukaan esimerkiksi jenkki, sakemanni, japsi ja mamu ovat sallittuja sanoja. Sen sijaan neekeri, ryssä, hurri tai taatelintallaaja eivät sitä ole.

Tyyliopasta voisi pitää jopa huvittavana, ellei sen taustalta löytyisi äärimmäisen vakava asia vihapuheineen ja rasistisine ajatuksineen. Oppaan tehosta näihin ajatuksenkulkuihin on saatu jo näyttöä: opas jaettiin jo pari viikkoa ennen Halla-ahon maailmallakin huomiota herättänyttä juntta-kommenttia.

”Ajattele mitä viestität, ennen kuin viestität, mitä ajattelet”, tiivistää Erkki Havansi tyyliohjeensa. Lakituvan voi tuolla ohjeella välttää, mutta toisaalta mitä voi ajatella äänestäjä, jos ei tiedä edustajansa aitoa kantaa. Rasistinen kielenkäyttö ei kuulu politiikkaan, mutta ei politiikka saa muuttua piiloviestien tulkitsemiseksikaan.
klo 6.14
Avainsanat: , , , , ,