Salon Seudun Sanomat: Juha Ruusuvuori: Piu pau pelistä pois!

Salon Seudun Sanomat, kolumni: Juha Ruusuvuori: Piu pau pelistä pois! 30.9.2011

Minua huolestuttaa lisääntyvä poissulkeminen suomalaisessa kulttuurissa. Meidän toimintamallimme eivät ole mukaan ottavia, vaan pois sulkevia. Muiden valtioiden, kansojen ja ihmisryhmien jättäminen oven ulkopuolelle ei ole kristillistä käytöstä.

Uusimpia esimerkkejä tästä poissulkemisesta ovat luonnollisesti vaatimukset siitä, että Kreikka on jätettävä ajelehtimaan omalla Kharonin lautallaan Aigeianmeren sokkeloihin.

Neuvostoliiton kaatuessa Suomi oli suorastaan hysteerisen huolestunut siitä, että se jäisi yksin arvaamattoman Venäjän Nallen naapuriin. Oli kova kiire Euroopan yhteisöön ja rahaliittoon, jotta saataisiin paljon länsikavereita ja päästäisiin takaisin siihen läntiseen kulttuuripiiriin, johon Suomi on aina kuulunut.

Ihan ymmärrettävää. Takana oli kymmeniä yksinäisiä routavuosia Nallen naapurissa.

***

Nyt on tiivistetty Euroopan unionia, vauraus on kasvanut joka vuosi ja firmojemme kansainvälistymisestä on nautittu. Nyt sitten ollaankin valmiita sulkemaan pois maita, jotka ovat rötöstelleet taloudessaan. Ollaan valmiita vetämään letkut irti heikommilta. Rötösmaat kuriin?

Lisää poissulkemista: Romanian ja Bulgarian ihmisoikeusasiat eivät varmaan ole jellullaan. Milläpä maalla ne olisivat kovin hienosti? Meillähän on tässä Suomi, joka edelleen muun muassa käyttää vankiloissa kiellettyjä, ihmisarvoa alentavia paljusellejä. Onhan ne tuomittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessakin, hoi-hoijaa.

Kuitenkin ollaan valmiita sulkemaan pois kokonaisia valtioita. Heti kun me olemme päässeet mallioppilaskerhoon, me olemme ensimmäisenä potkimassa heikompia päähän koulun takapihalla. Ei ne opettajat halua huomata, kun me ollaan niin hyviä oppilaita.

Kansallismielisessä uhossa liu’utaan helposti äärimmäisyyksiin. Naapuri-Nallen vaivuttua vaineeseen alettiin hihhuloida sotasaavutuksilla. Siitä saatiin ponnahduslauta uudelle uskolle oman kansan erinomaisuuteen.

Mikä tässä meidän juoppoutuvassa ja yhä huonommalla yleissivistyksellä varustetussa kansassamme on niin erinomaista, että sillä on oikeus jättää heikommat oviensa ulkopuolelle?

Miten vahva on sellainen kansallinen itsetunto, joka kokee piskuisen kuuden prosentin ruotsinkielisen vähemmistön uhkaksi itselleen? Ja millä tavalla meitä uhkaavat ne harvat maahanmuuttajat, jotka tänne jäävät selvittyään vuosien mittaisesta byrokratia- ja kontrollimankelista?

***

Eri ryhmien poissulkemisella on pitkät ja vähemmän kunniakkaat perinteet. Stalinin Venäjä sekä Euroopan natsit ja fasistit kunnostautuivat sulkemalla pois ja likvidoimalla ihmisryhmiä. Historian perspektiivissä siitä ei ole kovin pitkä aika.

On turha väittää, että me olisimme muutamassa vuosikymmenessä niin jalostuneita, että fasismin vaara olisi kadonnut.

Ei ole. Autoritaarisia ihmisluonteita hyväksikäyttävät systeemit voivat hyvin. Sellaisia kaikuja saadaan nykyisin kuunnella eduskunnassakin, missä suurimmat tollot ennen vanhaan sentään ymmärsivät olla hiljaa salissa.

Isoäänisillä apinoilla on viidakossa tapana kiusata pieniä apinoita. Raaistuvan suomalaisen yhteiskunnan olisi syytä hetkeksi palata miettimään asiaa, johon se väittää yhä nojaavansa, eli kristillistä lähimmäisenrakkautta.

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.