Kirkko&Kaupunki: Homman nimi

Kirkko&Kaupunki: Homman nimi 26.9.2011

Maahanmuuttopolitiikka käsittelee ihmisiä vain talouden pelinappuloina, kritisoi tietokirjailija Jussi Förbom.

Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jussi Förbom istuu nepalilaisessa ravintolassa ja puhuu rauhallisesti mutta päättäväisesti. Hänen mukaansa niin kutsuttu maahanmuuttokriittisyys on vainoharhaisuutta. Mitään islamisaatiota ei ole olemassakaan.

Ei ole määrätietoista salaliittoa tai järjestelmällistä pyrkimystä murentaa suomalaista sen enempää kuin muutakaan eurooppalaista kulttuuria. Myös hyvinvointijärjestelmän tahallinen kuppaus on satua.

– On vain joukko yksittäisiä, asiayhteydestään irrotettuja käsityksiä islamista, joiden perusteella on päätelty, että kyseessä on barbarismin muoto, jota pitää vastustaa, Förbom sanoo.

– Tämän jälkeen on katsottu, että suurehko osa siirtolaisista tulee muslimimaista, joten maahanmuuttajat ovat ongelma, koska islam on ongelma.

”Kriittisyydeksi” naamioidun vihan takana on Förbomin mielestä yksinkertaisesti pelko.

– Ja pelon kohde on täytynyt institutionalisoida, jotta huomio kohdistuisi siihen eikä omaan tunnereaktioon. Muutenhan kaikki näyttäisi vain puhujan omalta pelolta.



Tapaamisemme syy on Jussi Förbomin taisteluhuuto Hallan vaara – Merkintöjä maahanmuuton puhetavoista (Into Kustannus). Kirja ei hyökkää vaan analysoi. Mutta sekin on uskaliasta aikana, jolloin akateemisia rasismitutkijoita uhkaillaan. Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on verrannut Suomea Stalinin Neuvostoliittoon. Mutta Förbom ei välitä.

– Olen papin poika. Tämä on minun tapani viedä eteenpäin kotini perintöä. Lapsenusko, jonka olen saanut, on aina merkinnyt minulle nimenomaan ihmisarvoisen elämän puolesta taistelemista.

Förbom syntyi Helsingissä 1972. Yliopistossa hän luki elokuvatiedettä. Hän on Amnesty Internationalin Suomen osaston puheenjohtaja. Enempää meidän ei tarvitsekaan hänestä tietää. Förbom puhuu mieluummin sorretuista kuin itsestään, mutta yksi syy on terve itsesuojeluvaisto.

Kustantajan sivuilla kerrotaan, että Hommaforumilla Förbomia nimitellään ”kommariksi”, ”reikäpääksi”, ”ihmisoikeuskouhkaajaksi” ja ”utopisti-kiihkoilijaksi”. Samalla foorumilla sanotaan, että ”Jussilla on jalat tukevasti ilmassa, sillä ’ihmisoikeudet’ ovat tyhjää puhetta”.

Se tosin on totta. Hallan vaara paljastaa, että jo 1990-luvulla eduskunnassa puhuttiin täsmälleen samoin argumentein kuin mitä ”maahanmuuttokriitikot” nyt pitävät omana keksintönään.

– Olisi valheellista tarttua vain siihen, mitä joku Halla-aho sanoo, koska silloin unohdetaan, että aivan sama puhetapa jo ennen häntä oli yleistä kaikkialla Suomen poliittisessa kentässä, Förbom sanoo.


Hallan vaaran pahimmat konnat ovat Ben Zyskowicz (kok), Kari Rajamäki (sd) ja Raimo Vistbacka (ps). Naisista kokoomuksen Tuulikki Ukkola nousee Förbomin kirjassa samaan sarjaan.



Köyhissä oloissa kasvanut Ben Zyskowicz hengenheimolaisineen on Hallan vaaran konna siksi, että hän käsittelee turvapaikanhakijoita pelkkinä pelinappuloina, joista on joko taloudellista hyötyä tai monenlaista haittaa.

– Koko poliittisen järjestelmämme sisäänrakennettuna mekanismina on se, että turvapaikkamenettelyä voidaan arvioida ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Turvapaikanhakijan oma hädänalainen näkökulma on aina toissijainen, Jussi Förbom sanoo.

– Kun mittarina onkin ihmisyyden sijasta valtio, ei ole monta askelta siihen, että myös maan omien kansalaisten asioissa arvioperiaatteena ei enää olekaan ihminen vaan valtio. Se taas on jo aika lähellä totalitääristä valtiomallia, Förbom huomauttaa.

Joku voi väittää vastaan, ettei politiikan tehtävä olekaan muu kuin kansallisesta edusta huolehtiminen. Silloin kansainväliset ihmisoikeussopimukset joutavat roskiin.

– Kun käytössä ovat sellaiset moraalifilosofiset käsitteet kuin vastuullisuus tai yhdenvertaisuus, antaa aika erikoisen kuvan kyseisen valtion moraalista, jos sen nimissä voidaankin jakaa ihmisiä etnisen tai muun taustan perusteella eriarvoisiin asemiin.



Mutta onko maahanmuuttokriitikoilla mitään järkevää sanottavaa?

– Heidän neutraalein ja kaikkein vähiten sietämätön näkökohtansa on siinä, että siirtolaisuus on ilmiö, johon voi sisältyä myös ongelmallisia asioita.

– On kuitenkin virheellistä väittää, että ongelmien tiedostaminen olisi vain jonkin maahanmuuttokriittisen porukan aikaansaannos tai että kukaan muu ei osaisi puhua ongelmista.

– Maassamme on valtavasti juristeja, järjestöjen asiantuntijoita sekä siirtolaisten kanssa työtä tekeviä ammattilaisia, jotka voivat luetella valtavan määrän erilaisia kipukohtia.

– Keskustelussa ei kuitenkaan ymmärretä, että ei ole siirtolaisten vaan täkäläisten päättäjien ja viranomaisten vika, jos täällä ei osata järjestää asioita oikein.

Huono työllisyystilanne tai ongelmallinen asunto-, vero- ja sosiaalipolitiikka eivät ole siirtolaisten vaan huonon politiikan ja päättäjien vika.

– Rehellisempää olisi olla asuntopolitiikkakriittinen, veropolitiikkakriittinen tai sosiaalipolitiikkakriittinen, Förbom sanoo.

Mutta silloin kadotettaisiin jotain tärkeää: syntipukit.


Kuvateksti:
Maine vai totuus? – On sietämätöntä, että valistuneet ihmiset ilmaisevat huolensa rasismin noususta sillä perusteella, että Suomen maine voi kärsiä. Maine on yhdentekevä asia, kyse on inhimillisestä selviytymisestä, sanoo Jussi Förbom.