Ulkoministeriö: Kun routa peitti Suomen

Ulkoministeriö: Kun routa peitti Suomen 23.9.2011

1990-luvulla suunnattiin avoimin katsein Eurooppaan ja iloittiin suomalaisyritysten kansainvälistymisestä. Nyt julkisuudessa epäillään yhä näkyvämmin, onko monikulttuurisuudesta hyötyä.

Koko Eurooppa on seurannut keväästä asti Suomen painia Kreikan tukipaketin kanssa. Entisestä EU:n mallimaasta on tullut kiusallinen EU-kriitikko.



Julkisuudessa maahanmuuttovastaiset äänenpainot ovat lisääntyneet. Kriittisyys on johtanut myös toimiin: turvapaikanhakijoiden toimeentuloa on leikattu ja perheenyhdistämislakia tiukennettu. Kehitysyhteistyön määrärahoja ollaan jäädyttämässä.

Ennen nuoria patisteltiin ulkomaille hokemalla, että "maailma avartaa". Onko maailmasta tullut nyt pelottava paikka? Käpertyykö Suomi sisäänpäin?

Haastoimme eri alojen ja suomalaisen arjen asiantuntijoita pohtimaan, mistä asennemuutokset johtuvat.

Kysymykset:

1. Miksi mielipiteet ovat tiukentuneet?


2. Miten asenteet ovat tulleet vastaan omassa arjessa tai työssä? Miten olet siihen suhtautunut?

Jarkko Martikainen, muusikko

1. ”Eurooppa on ollut pitkään tilanteessa, että ongelmat kasautuvat.Yhteiskunnallinen murros on saanut ihmiset etsimän syypäitä. Harva pystyy katsomaan peiliin, joten syitä löytyy muista.

Kuten somaleista. Mutta onko Suomi todella niin ihana paikka, että tänne tullaan lekottelemaan verorahoilla? Syytökset, että somalit ovat työnvieroksujia, kertovat enemmän suomalaisista itsestään kuin somaleista. Näin väittävä pitää kai itseään erityisen työteliäänä ja parempana.

Heittäisin seuraavan ajatusleikin: Jos isänmaasta tykätään niin paljon, niin eiköhän säädetä laki, ettei täältä pääse pois. Kielletään Suomeen tuleminen ja täältä lähteminen.

Ei sellaiseen kukaan suostu. Tämä on äärimmäistä ajattelua, mutta kertoo keskustelun älyttömyydestä.”

2. ”Kun kuulen vihapuheita, tulee eltaannuttava olo. Samalta tuntuu, jos ei ole pessyt hampaita viikkoon.

Minun tapani kertoa tästä ajasta on laulaa halla-ahoista. Tein sen kappaleen muutama vuosi sitten. Siinä näen Suomen Leijonan ja hänen seuraajiensa tulon jonkinlaiseksi ikiroudan ajaksi. Se visio halla-ahoista on jotain enemmän kuin yksi henkilö. Heidän tulonsa on kuin moderni Siperian talvi, joka peittää Suomen maan joksikin aikaa.

Jotkut tuttavani kysyivät, miksi tein kappaleen. Mietin itsekin, saanko katkeria kirjeitä. En ole saanut. Kappaleen sanoma on enemmän rakentava kuin hajottava. Katsoin toimivani etiikkani mukaan.”

Jukka Ahonen, työyhteisökonsultti

1. ”On kliseistä sanoa, mutta elämme kovia ja yksilökeskeisiä aikoja. Lontoon elokuiset mellakat ovat esimerkki, mitä tapahtuu, kun näköalattomuus valtaa yhden sukupolven.”

2. ”Olin rehtorina Meri-Rastilan ala-asteella 13 vuotta. Se on ehkä Helsingin monikulttuurisin alakoulu. Maahanmuuttajaperheet eivät koskaan vaatineet, että koulun olisi pitänyt muuttua heidän kulttuurinsa tai uskontonsa mukaiseksi.

Siksi olen ihmetellyt keväistä kiistaa Suvivirrestä. Osa suomalaisista vanhemmista ei tunnu hyväksyvän virren kristillistä arvopohjaa. Miksi virrestä on tullut nyt ongelma?

Nykyään toimin työyhteisökouluttajana ja koulutan myös rehtoreita. Jotkut heistä ovat olleet hämmentyneitä tilanteista, joita syntyy, kun ei hyväksytä toisen kulttuurin tai uskonnon tapoja. Osa on kokenut, että heiltä puuttuu valmiuksia ratkoa ongelmia. Rehtorin työ on muutenkin vaativaa.”

Matti Klinge, historiantutkija

1. ”Sana monikulttuurisuus antaa ymmärtää, että olisi olemassa valmiita suljettuja kulttuureja. Näin ei ole. Ihminen kuuluu useisiin kulttuureihin.

Suomalaisetkin tulivat alun perin idästä, Baltiasta ja Skandinaviasta ja saivat sittemmin vaikutteita sekä ruotsalaisesta että venäläisestä kulttuurista. Ihmisen sitominen yhden kulttuurin edustajaksi yksipuolistaa ja luo helposti konflikteja.

Emme elä ensi kertaa aikaa, jolloin Suomeen suuntautuu muuttoliikettä. 1900-luvun alussa tänne tultiin Saksasta, Venäjältä, Ruotsista. Nykytilannetta edelsi kuitenkin pitkä eristäytymisen aika. Silloin Suomeen ei tullut kukaan, täältä ainoastaan lähdettiin.

Portteja suljetaan tavallisesti silloin, kun taloudessa koittavat tiukat ajat Jos oma asema tai työpaikka on vaarassa, omien etujen varjeleminen korostuu. Kun taas yhteiskunta vaurastuu ja laajenee, se tarvitsee työvoimaa, innovaatioita ja älykkyyttä. Ilmapiiri on vastaanottavainen."

2. ”Olisin toivonut, että Suomen poliittisella johdolla olisi ollut enemmän selkärankaa noudattaa lupauksiaan. Muiden puolueiden EU-kriittisyys on reaktio perussuomalaisten kannatukseen. Ne yrittävät estää, etteivät perussuomalaiset yksin kerää ääniä eurovastaisuudesta.

Emme todellisuudessa tiedä, kuinka EU-vastaisia äänestäjät ovat.

Kouluihin tarvittaisiin lisää eurooppalaista yleissivistävää opetusta. Kirjallisuuden opetus keskittyy liikaa kotimaiseen kirjallisuuteen. Äidinkielen tunneilla ei lueta Dantea tai Shakespearea tai puhuta Michelangelosta tai van Goghista. Jos nuoret eivät tunne klassisia tekstejä, heiltä puuttuvat kiinnekohdat näihin kulttuureihin.”

Karina Horsti, viestinnäntutkija

1. ”Monikulttuurisuusvastaisuus on yleistynyt Euroopassa 2000-luvulla. Populistiset, maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet kannatusta Britanniassa ja Hollannissa, sittemmin myös Tanskassa ja muissa Pohjoismaissa Liikkeiden puhetavoissa on paljon yhteistä, vaikkakin niissä on myös omia kansallisia painotuksia.

Suomessa julkisuuden muutos on edistänyt maahanmuuttovastaisen ajattelun kehittymistä. Ihmiset bloggaavat, jakavat uutisia Facebookissa ja kommentoivat toisiaan keskustelupalstoilla. Jotkut blogien pitäjät ovat saaneet kootuksi yhteen kannattajia, jotka ovat sparranneet toisiaan.

Valtamediat Helsingin Sanomat ja Yleisradio eivät huomanneet tätä ilmiötä kuin vasta 2008 kunnallisvaaleissa. Jussi Halla-aho sai äänivyöryn ja pääsi läpi Helsingin kaupunginvaltuustoon lähes ilman julkisuutta. Yleensä uusi poliittinen tulija tarvitsee huomiota.”

2. ”Väitöskirjassani tutkin sitä, miten turvapaikanhakijoista kirjoitetaan mediassa. Olin huomannut 90-luvun lopulla, että toimittajat suhtautuivat maahanmuuttoon kaksijakoisesti. Yhtäällä samassa lehdessä saattoi olla juttuja, joissa riemuittiin erilaisuudesta, ja toisaalla kuvattiin maahanmuutto uhkaksi suomalaisuudelle.”

Milla Hannula, vapaa tutkija

1. ”Poliittiset aatteet liikkuvat sykleissä. Isänmaallisuutta ja kansanmielisyyttä korostava ajattelutapa on nyt noussut haastamaan kosmopolitismia, viime vuosikymmenten vallitsevaa ajattelutapaa. Aatteina ne eivät ole uusia, vaan esimerkiksi Suomen Sisun nettisivuilla maahanmuuttokriittistä keskustelua ehdittiin käydä kymmenen vuotta ennen kuin lehdistö huomasi sen.”

2. ”Olen itsekin lukenut ja joskus kommentoinut netissä käytyjä keskusteluja. Kirjassani Maassa maan tavalla olen käsitellyt sitä, millaista on olla toisinajattelijana Suomessa. Täällä puhutaan idealistiseen sävyyn ihmisoikeuksista, mutta samaan aikaan ei nähdä, että poliittista vainoa on myös omassa maassa.

Jos on ollut vääriä mielipiteitä, työpaikalla on voinut tulla vaikeuksia. Väärä mielipide on voinut olla vaikka hallitsevan politiikan haastamista.

Kannatan demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Ihmisten tulee saada ilmaista mielipiteitä ilman pelkoa seurauksista.”

Pia Holm, poliisitarkastaja, Poliisihallitus:

1. ”Median mahti on valtava, ja se suhtautuu maahanmuuttokriitikoihin sallivammin. Mielestäni poliitikoilla pitäisi olla suurempi vastuu sanomisistaan.”

2. ”Seuraamme poliisin työssä viharikostilastoja. Rikosten määrissä on aaltoliikettä, mutta emme pysty sanomaan, ovatko rasistiset rikokset lisääntyneet. Tavallisimmin ne ovat pahoinpitelyjä tai kunnianloukkauksia, joissa uhrina on usein somali.”

Tuula Okkonen, historianopettaja, Kiiminki

1. ”Viime vuoden aikana havahduin siihen, että yläkoululaiset olivat alkaneet suhtautua maahanmuuttoon entistä kriittisemmin. Sen arvostelu on tehty julkisuudessa salonkikelpoiseksi, mikä heijastuu nyt nuoriin. Uskoisin asenteisiin vaikuttaneen myös sen, että oppilaat ovat huolestuneita siitä, mitä heistä tulee isona ja saavatko he työtä. He näkevät, että maahanmuuttajat ovat hekin ilman työtä ja kuluttavat aikaa kadulla”

2. ”Kouluissa on entistä työläämpää tehdä arvokasvatusta. Samalla läntisen yhteiskunnan arvoista, ihmisoikeuksista ja demokratiasta, on tullut tärkeämpiä aiheita oppitunneilla.”

Titta Leikkari, sosiaaliohjaaja, Itä-Helsinki

1.”Yksi syy on työttömyys. Toinen syy ovat omakohtaiset huonot kokemukset. Yksikin sellainen yleistetään helposti koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Näkisin myös, että ihmiset ovat entistä itsekkäämpiä: muiden ongelmia ei haluta itselle, naapuria ei auteta.”

2. "Olen töissä Haruspuistossa, joka on kaikenikäisille tarkoitettu monikulttuurinen asukaspuisto Itä-Helsingissä. Meillä asennemuutokset eivät välttämättä ilmene. Puiston kävijät ovat tottuneet, että ihmiset ovat erivärisiä, pukeutuvat eri tavalla ja puhuvat eri kieliä. Itse en työssäni ajattele, mistä kukin on.

Kun aloitimme 1993, kielivaikeudet aiheuttivat enemmän ongelmia. Nyt on helpompaa, kun maahanmuuttajilla on lapsia, jotka osaavat suomea ja leikkivät suomalaislasten kanssa.

Osa vanhemmista on kuitenkin alkanut vierastaa Meri-Rastilan koulua. He pelkäävät, että maahanmuuttajien lapset vievät opettajan ajan ja heidän oma peruskoululaisensa jää yksin. Se on surullista. Itse uskon, että monikulttuurisuus rikastuttaa.”

Antti Nylén, kirjailija

1. ”Kyseessä on protesti-ilmiö, jossa tietty sakki pitää päällä itsekästä möykkää. Ja sitten on se toinen osapuoli, niin kutsutut normi-ihmiset, jotka ovat äänettömiä. Näkisin silti, että tämä ei ole vain päivän politiikkaa tai tilastoihin liittyvää. Taustalla on jokin ahdistavampi ajatus.

Olisiko se hälyä ennen maailmanloppua? Olisiko maailma nyt tuhoutumassa niin, että vanhat viisaudet eivät enää päde? Uhkaako ekologinen katastrofi? Elämme luonnon kantokyvyn äärirajoilla ja kaikki mittarit näyttävät huonoilta.

Ja ennen loppua halutaan pelastaa ainakin se yksi asia: meidän kulttuuri, meidän maa-alue, meidän kansa.

Nationalismi on tullut takaisin. Uusnationalismi. Aatteena se ei ole ollut voimissaan vuosikymmeniin. Meillä on ollut lähinnä sallivaa isänmaallisuutta: koulussa on laulettu siniristilippua ja nostettu lippu salkoon itsenäisyyspäivänä.”

2. ”Luin hiljattain Katri Valan kirjoituksia 1930-luvulta. Valan puhe siinä retorisessa terässään, jolla hän arvosteli sen ajan militaristeja, tuntui hyytävän ajankohtaiselta.

Samanlainen 30-luvun tunnelma tuli mieleen viime kevään vaaleista: voimakas vastakkainasettelu ja sodan lietsominen. En tosin tiedä, mistä seuraava sota käydään. Onko syynä ruoka vai kenties vesi?

Toisaalta eihän 30-luvulla kukaan miettinyt, että kohta aletaan tappaa. Silloin oltiin oikeassa ideologian takana.”


Ronja Salmi, abiturientti, Kallion ilmaisutaidon lukio

1. ”Yleinen turvattomuus on lisääntynyt. Esimerkiksi vartijoita on joka paikassa ja paljon. Se viestii, että yhteiskunnassa on jotain tuntematonta, jota pitää pelätä. Kanssaihmisiin ei enää luoteta.”

2. ”Kallion ilmaisutaidon lukiossa opiskelevat ovat arvoiltaan ehkä liberaalimpia ja vapaamielisempiä kuin keskimäärin lukiossa. En ole törmännyt rasismiin, mikä varmaan johtuu koulun ilmapiiristä. Vielä muutama vuosi sitten kukaan ei kyseenalaistanut, pitäisikö olla EU:ssa tai onko kansainvälistymisestä hyötyä.”

Marianne Heikkilä, toiminnanjohtaja, Marttaliitto

1. ”Uskoisin, että asennemuutos on seurausta maailmantalouden epävarmuudesta. Maailma on avartunut 90-luvun jälkeen ennennäkemättömällä tavalla ja yksilö voi kokea olevansa mitätön.

Laman ja epävarmuuden aikoina hakeudutaan turvallisiin elinympäristöihin, käännytään sisään ja etsitään vertaisyhteisöjä, joista saadaan kaikua omalle ajattelulle.

Julkisen keskustelun sävy muuttui viime kevään vaalien alla. Muidenkin puolueiden kampanjointiin alkoi ilmestyä ilmaisuja, joita ei aiemmin olisi käytetty samoissa yhteyksissä, kuten "niskalenkki maahanmuutosta" tai "maassa maan tavalla. Ne olivat vastauksia perussuomalaisten puhetapoihin.”

2. ”Olen ollut kehitysyhteistyössä ja osallistunut humanitaarisen avun projekteihin, kuten Haitin katastrofiin. Asenteiden kiristyminen on näkynyt niin, että maailmanlaajuisia katastrofeja halutaan edelleen tukea taloudellisesti, mutta hiljaiset katastrofit eivät kiinnosta.

Martoillakin on kehitysyhteistyöhankkeita. Niiden tukeminen on täysin vapaaehtoista jokaiselle jäsenelle ja jäsenyhdistykselle, joten emme ole kritiikin silmässä. Kentällä kiertäessäni olen saanut joskus palautetta, että keskittyisimme enemmän kotimaan autettaviin ja neuvottaviin.

Valtaosa toiminnastamme keskittyy kuitenkin Suomeen.

Itse uskon, kuten piispa Eero Huovinen on todennut, että katsomalla ensin kauas, näkee myös lähelle.”