Tori-lehti, pääkirjoitus: Rasistit keskuudessamme 21.9.2011
Median läpi on lyönyt muoti-ilmiö, jossa kunkin on vuorollaan julistettava rasismin pahuutta ja omaa hyvyyttään.
Kirjoitukseen kuuluu maalailu umpirasistisesta öyhöttäjästä, siitä, joka pelkää niiden ulkomaanelävien tulevan elämään pummeina meidän rahoillamme ja vievän työpaikat sekä naiset. En tiedä, onko tuollaisia hahmoja oikeasti olemassa, vai ovatko ne kolumnistien mielikuvituksen tuotetta.
Arjen rasismia on toisaalta ihan oikeasti olemassa. Satunnainen vastaantulija, joka kehottaa aasialaista insinööriä palaamaan kotiinsa (todistetusti tapahtunut), tai aikuinen mies, joka alkaa ahdistella tummaihoisia lapsia heidän ihonvärinsä vuoksi Tampereen joukkoliikenteen bussissa (todistetusti tapahtunut).
Aggressiivisille purkauksille on selitys. Ne johtuvat silkasta typeryydestä. Varmaankin näillä purkautujilla on ollut elämässään vaikeaa, mutta kyse on valinnoista, he voisivat käsitellä traumojaan toisinkin.
Jokin raja touhuun on saatava, ennen kuin idiootit kaappaavat vallan.
Kun niin sanottu maahanmuuttokriittinen rintama alkoi viitisen vuotta sitten nousta, näytti hetken siltä, että maahanmuuttoa koskeva keskustelu saadaan kaikesta huolimatta etenemään asiallisilla raiteilla.
Ei saatu. Juna juuttui ensimmäiseen ylämäkeen, jonne on jääty inttämään, mitä rasismi tarkoittaa ja saako käyttää n-sanaa. Oikeasti, onko sen ymmärtäminen niin vaikeaa?
Merkkejä etenemisestä ei ole havaittavissa. Stopissa ollaan ja ilma on sakeana solvauksia, natsikortteja, kukkahattuja ja leijona-riipuksia.
Nyt pelätään jo Suomen kansainvälisen maineen puolesta. Maine ei ole uhattuna, ellei täällä ryhdytä järjestelmällisesti vainoamaan joitakin kansanryhmiä. Tällaista vainoa on joissakin Euroopan maissa. Kuinka moni osaa nimetä ne?
Sasu Karjalainen
Torin päätoimittaja