Hbl: Juhana Vartiainen: Kaikki uudistukset eivät vie rahaa pois joltain muulta

Hbl: Juhana Vartiainen: Alla reformer tar inte bort pengar från någon 31.12.2013
OECD: Recruiting immigrant workers: Sweden 2011

Talouskeskustelua hallitsevat rakenneuudistukset, usein leikkausten ja säästöjen muodossa. On kuitenkin hyvä miettiä sellaisia uudistuksia, jotka eivät maksa mitään ja joihin ei sisälly etuisuuksien pienentämistä tai julkisten palvelujen heikentämistä.

Merkittävin tällaisista win-win-toimintatavoista olisi helpottaa ja edistää työvoiman maahanmuuttoa. Meillä on edelleen käytössä työlupien saatavuusharkinta, joka koskee EU:n ulkopuolisia työnhakijoita. Tämä tarkoittaa, että paikallinen ELY-keskus voi kieltää työluvan, vaikka se koskisi henkilöä, jonka yritys olisi valmis palkkaamaan heti. Näin voi käydä, jos toimisto katsoo, että Suomessa "on jo olemassa" vastaavaa työtöntä työvoimaa.

Tällainen ajattelu perustuu yleiseen harhaluuloon, että työpaikkojen määrä on vakio. Jos työpaikkojen määrä olisi vakio, olisi tietenkin järkevää pohtia, kuinka työpaikat säännöstellään kotimaisille ja ulkomaisille hakijoille. Tiedämme kuitenkin, että tällaiselle näkemykselle ei ole minkäänlaisia todisteita. Työttömyys ei riipu työvoiman suuruudesta, eikä työssäkäyvän työvoiman kasvu tarkoita, että työttömien määrä kasvaa. Mitä useampia työnhakijoita, sitä enemmän syntyy työpaikkoja, eikä yksi työpaikka vie "pois" jonkun muun työtä. Lisäksi kotimaisilla työnhakijoilla on yleensä parempi neuvotteluasema. He osaavat useimmiten kieltä ja tuntevat maan tavat ja käytännöt. On yksinkertaisesti harhaluulo, että maahanmuuttajat veisivät suomalaisten työt.

Tässä Ruotsin esimerkki on jälleen opettavainen. Vuodesta 2008 lähtien on Ruotsissa ollut yksittäisen työnantajan päätettävissä, haetaanko työntekijöitä Euroopan rajojen ulkopuolelta. Tuolloin lopetettiin aiempi "tarveharkinta". Tämä on OECD:n arvion mukaan (”Recruiting immigrant workers: Sweden 2011”) myötävaikuttanut parempaan työllisyysasteen kasvuun ilman, että maassa jo työskentelevien työehdot olisivat yleisesti heikentyneet.

Yksittäisiä järjestelmän väärinkäyttötapauksia on toki tapahtunut. Työvoiman maahanmuutto on joskus johtanut siihen, että työehtosopimuksia ei ole kunnioitettu ja on ollut työlupien pimeän kaupustelun tapauksia. Tämän johdosta OECD kannattaa resurssien lisäämistä viranomaiskontrolliin, mutta enimmäkseen arvio on myönteinen.

Työvoiman muuttoliikkeellä ja maahanmuutolla on sitä paitsi suuri rooli Ruotsin suotuisassa työllisyysasteen kehityksessä. Vuodesta 2010 työllisyys on noussut Ruotsissa noin 220 000 hengellä (meillä Suomessa työllisyys on ollut laskevaa). Tästä 220 000:n nettokasvusta melkein puolet eli 102 000 koostuu ulkomailla syntyneistä (katso Konjunkturinstitutetin viimeisin ennuste, december 2013). Tämä on myötävaikuttava syy siihen, ettei Ruotsin tarvitse käydä läpi nolostuttavia julkisten menojen leikkauksia ja veronkorotuksia.

Miksi emme ottaisi oppia naapurimaasta tässäkin suhteessa?

Juhana Vartiainen


(käännös)