perjantai 23. heinäkuuta 2010

YLE: Laatikainen: Perinteisten arvojen lujittuminen vahvistaa perussuomalaisia

YLE: Erkki Laatikainen: Perinteisten arvojen lujittuminen vahvistaa perussuomalaisia 23.7.2010

Ruotsin poliitikot ovat jo viidettä vuosikymmentä kokoontuneet Gotlantiin ruotimaan ajankohtaisia asioita. Politiikan viikosta on rakentunut näkyvä kansanvallan tapahtuma.

Sama ilmiö koettaneen Suomessa. MTV3:n ja Porin kaupungin pääjärjestämä Suomi -areena on pidetty vuodesta 2006. Se on kasvanut monien kymmenien aktiviteettien ja kumppaneiden näyttämöksi, jolla läpäistään tasavallassa juuri nyt kelluvia aiheistoja, kuten maahanmuuttoa, talous- ja turvallisuuspolitiikkaa, sukupuolineutraalia avioliittoa, työelämän pidentämistä ja lasten vähäistä liikuntaa. Areenan aikatauluttaminen Porin jazziin takaa maksimaalisen hyödyn osallistujajoukoissa ja yhteistyökumppaneissa. Ruotsalaisomisteinen MTV3 samalla osin lunastaa asiaohjelmallisia velvoitteitaan.

Tämänvuotisessa Suomi -areenassa paistavat kevään 2011 eduskuntavaalit. Puoluejohtajien keskustelussa seurattiin eniten keskustan uuden puheenjohtajan ja maamme pääministerin Mari Kiviniemen selviytymistä. Tähdeksi hän ei osoittautunut, mutta hän läpäisi koitoksen kohtuullisesti. Varmaotteisin luotaaja oli kokoomuksen Jyrki Katainen, johon valtiovarainministerin ja pääministerin sijaisen pestit ovat valaneet tietämyksellisyyttä.

Perussuomalaisten nouseminen mielipidemittausten kymmenen prosentin voimaksi lapioi tunnelmaa taistoon. Jos sen kannattajat ovat aktiivisia äänestyspäivinä, perussuomalaiset voivat yltää 15 – 20 kansanedustajan puolueeksi. Puheenjohtaja Timo Soini puhuu kansan ymmärtämää ja hellimää kieltä, missä yksikään hänen kilpailijansa ei pärjää.

Hieman hallitsemattomia piirteitä saanut maahanmuutto on teema, joka kiukuttaa suurta osaa ihmisiä. Byrokraattisen Euroopan unionin pilkkaaminen sopii toiseksi teesiksi. Kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja vihreiden ajama sukupuolineutraali avioliitto, jonka kannalle henkilökohtaisesti myös Mari Kiviniemi on asettunut, vierastuttaa kansalaisia. Tämä vahvistaa perussuomalaisia. He edustavat tuttua avioliittokäsitettä eli kannattavat avioliitto-sanan säilyttämistä miehen ja naisen suhteen virallistamisena. Kristillisdemokraatit ovat Soinin kanssa samaa mieltä, mutta arki-ihmisen oloisen Soinin sana raikuu vankimpana, luottamusta valavana.

Kilpailu äärivihreistä äänistä voi osoittautua kohtalokkaaksi vanhoille puolueille. Ne aliarvioivat konservatiivisten, perinteisten arvojen lujittumisen. Paljon on väkeä, joka ei sisäistä, miksi kahden miehen, tai kahden naisen keskenään, laillisesti solmimaa liittoa on kutsuttava nimenomaan avioliitoksi. Miksi sillä ei voisi olla toinen nimi, vaikka pariliitto? Valmiudet tällaisten suhteiden virallistamiseen ja juridiseen tasa-arvoistamiseen ovat laajat, mutta nimike hiertää.

Jos puolueet runnaavat kummallisen nimihirviön ”sukupuolineutraalin avioliiton” läpi, kiistat etenevät riuskaa tahtia runtelevina evankelisluterilaiseen kirkkoon. Sen eheys on alati koetteella. Vapaat uskonsuunnat sekä ortodoksinen ja katolinen kirkko pysyvät riitojen ulkopuolella. Poliitikot kunnioittavat niiden oikeuksia, mutta he lusikoivat auliisti kaiken kansan evankelisluterilaisen yhteisön oppia, vaikka he kieltävät näin tekevänsä. Näköpiirissä siintää luterilaisen kansankirkkon erimuotoinen heikkeneminen, hengellinen kutistuminen, ja tähän saakka pieninä pysyneiden kristillisten yhteisöjen vahvistuminen. Ilmiötä voi kutsua kansan jaloillaan äänestämiseksi.
[...]