maanantai 12. heinäkuuta 2010

HS: Perussuomalaiset on poliittinen kummajainen

Helsingin Sanomat, Vieraskynä: Juho Rahkonen: Perussuomalaiset on poliittinen kummajainen 12.7.2010

Viimeaikaiset mielipidemittaukset ovat osoittaneet huomattavaa kannatuksen kasvua perussuomalaisille. Muutos on herättänyt julkisuudessa runsaasti keskustelua. Puolueen suosiolle on etsitty syitä, ja suosion kasvussa on nähty myös uhkaavia piirteitä.

Vuonna 1995 perustettu perussuomalainen puolue on Suomen poliittisessa kentässä erikoinen ilmiö. Se ei ole yksiselitteisesti oikeisto-, keskusta- eikä vasemmistopuolue vaan varsin moniaineksinen ideologinen sekoitus.

Julkisessa keskustelussa perussuomalaisia luonnehditaan kuitenkin oikeistopuolueeksi tai peräti äärioikeistoon kuuluvaksi. Syynä lienee lähinnä joidenkin perussuomalaisten maahanmuuttokielteisyys, joka saatetaan yhdistää muukalaisvastaisiin äärioikeistolaisiin liikkeisiin, kuten uusnatseihin. Ulkomaalaisille maksettavan sosiaaliturvan paheksunta on kuitenkin vielä kaukana todellisesta äärioikeistolaisuudesta, joka vannoo väkivallan ja avoimen rasismin nimeen.

Kun kysytään, mitä asioita äänestäjät pitävät merkittävimpinä politiikan osa-alueina, maahanmuutto ei nouse tärkeimpien joukkoon. Tässä mielessä maahanmuuttokeskustelu on saanut enemmän mediahuomiota kuin sen todellinen painoarvo edellyttäisi.

Suomalaiskansallisuutta ylimpänä arvonaan pitävää perussuomalaista puoluetta on vaikea nähdä yhteiskuntarauhaa uhkaavana ääriliikkeenä. Pikemminkin sen poliittiset kannanotot ovat sukua perinteiselle työteliäisyyttä ja kunnollisuutta korostavalle konservatismille. Konservatiivisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin oikeistolaisuus.

Oikeistolaisuutta on kannattaa mahdollisimman suurta markkinoiden vapautta ja pientä julkisen vallan roolia, kun taas perussuomalaisten ohjelmajulistuksessa korostetaan yhteiskunnan olevan markkinoiden vastavoima. Puolueen kannattajakunnassa myös suhtaudutaan hyvin kriittisesti esimerkiksi tuloerojen kasvattamiseen, Euroopan integraatioon ja talouden kansainvälistymiseen, joita taas vaikkapa kokoomus ajaa voimakkaasti.

Kun kokoomus ei ole enää varsinainen konservatiivipuolue vaan siitä on tullut urbaaneja arvoja ajava markkinaliberaali liike, perussuomalaiset tarjoaa vaihtoehtoa niille, jotka kaipaavat väkevää suomalaisen elämäntavan ja kansallisen omaleimaisuuden puolustajaa. Tässä suhteessa keskustakin on lähempänä perussuomalaisia kuin kokoomus.

Kyselytutkimukset kuitenkin osoittavat, että muista puolueista eniten perussuomalaisia vetää puoleensa Sdp. Tämä on sikäli luontevaa, että molempien puolueiden kannattajissa on työläisammattien edustajia suhteellisesti enemmän kuin muissa puolueissa. Vasemmiston tavoin myös perussuomalaiset ovat profiloituneet voimakkaasti pienen ihmisen puolustajaksi.

Monissa ohjelmakohdissaan, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostamisessa, perussuomalainen puolue on lähellä myös oikeistopuolue kristillisdemokraatteja. Toisaalta puolueen suurimpia vastavoimia ovat oikeistopuolueet kokoomus ja Rkp, joiden edustamaa kansainvälistä liberaalisuutta ja suvaitsevaisuutta sekä suurpääoman etujen ajamista perussuomalaiset karsastavat.

Kaiken kaikkiaan perussuomalaisia voisi kuvata ideologiseksi ukkosenjohdattimeksi: puolueen ovat löytäneet monet sellaiset erisuuntaisista ajatusmaailmoista tulevat kansalaiset, jotka eivät muuten tietäisi, mitä puoluetta äänestää.

Tuoreimmat mielipidetutkimukset, kuten kesäkuussa julkaistu HS-gallup, kertovat perussuomalaisten kannatuksen kasvaneen jo lähes kymmeneen prosenttiin. Tutkimukset näyttäisivät ennakoivan puolueelle suurta vaalivoittoa.

Perussuomalaisten kannattajissa on kuitenkin paljon sellaisia, jotka suhtautuvat jo periaatteessa epäillen koko nykyiseen valtajärjestelmään. Sen vuoksi on odotettavissa, että mielipidetutkimuksissa näkyvä kannatuksen lisäys ei ainakaan täysimittaisesti realisoidu kevään 2011 eduskuntavaaleissa.